Merten Taakse

Työtoverini Kari lauloi ja soitti kitaralla oman sävellyksensä, myös sanoitus on Karin, kahvitellessamme Pakilassa viimeisenä työpäivänäni 30.9.2009.
Kari lauloi tämän saman laulun vuosia sitten ja jo silloin se kosketti. Onhan siinä jotain sellaista, mikä saa entisen merimiehen muijan sielun värähtelemään. Ja muistelemaan entisen elämän Tyynen Valtameren rantoja. Entisen elämän, sanoinko? Ehkä, jos niin on käydäkseen, kävelen niillä rannoilla vielä ensi vuonna, yli 20 vuoden jälkeen.

Merten Taakse

sä kutsui mut laivaan me tahdomme merten taakse
sä kutsuit mut laivaan me löydämme merten taakse
uuden maan tuulien tuoksuilla leikkivät rannat kartoitamme
uuden maan huikean kauniit muodot avautuu omanamme

sä kutsuit mut laivaan on suuntamme merten taakse
sä kutsuit mut laivaan me kuljemme merten taakse
uuden maan kirkkaana kulkeva päivä valloittaa sydämemme
uuden maan suurien salaisuuksien arvo arvaa emme

saa yhteistä maailmaa laivamme keinuttaa
saa yhteistä maailmaa laivamme keinuttaa