Luostarin aukion penkillä nukkui nuori nainen, munkit ottivat toisistaan valokuvia. Ilmeisesti nämä munkitkin olivat vieraijoita. Munkit puhuivat puhelimeen. Jotkut juttelivat munkkien kanssa. Jotkut pyörittivät pientä rukousmyllyä kädessään. Turistit ottivat ujostellen valokuvia munkeista. Olisivat munkit tulleet kuvaan, jos heiltä olisi kysynyt. Lapset leikkivät. Perheet järjestelivät ikivanhojen puiden katveeseen kevyen välipalan. Ilmapiiri oli leppoisa ja seesteinen.
Otan mielelläni kuvia, joissa ihmiset ovat mukana ja tekevät mitä kulloinkin on tekeillä, rukoilevat, istuvat penkillä, ottavat valokuvia. Toiseksi, otan kuvia yksityiskohdista ja sellaisista asioista, joita ei postikorteissa tai kuvakirjoissa yleensä näe. Temppelissä kävelin useita tunteja ja istuin puistonpenkillä katselemassa mitä siellä tapahtuu.
Temppeleitä oli toistakymmentä aueten toinen toisensa perään ja sivuille. Jokaisessa temppelissä oli rukoilijoita tasaisena virtana, jotka polttivat suitsukkeita ja asettivat ne niille varattuihin metallikaukaloihin temppeleiden edessä. Ihmettelin tullessani, kuinka kymmeniä pikkukauppoja reunusti tietä temppeliin. Nyt ymmärsin, rukoilija sytytti suitsukkeita haluamansa määrän jokaisen temppelin edessä, joskus niitä oli kerralla kädessä juuri ja juuri käteen mahtuva nippu. Suitsukkeita ostettiin jopa iso laatikollinen.
Jokaisessa temppelissä oli erilainen buddhan patsas. Ymmärrän, että ne esittivät buddhaa eri olomuodoissa. Suurin buddhan patsas on 23 metrin korkuinen yhdestä puusta veistetty vaikuttava ilmestys.
Normaalisti suitsukkeita viedään alttarille buddhapatsaan eteen. Täällä ei niin sallittu tehdä, sillä arvokasta temppeliä haluttiin varjella tulipalolta. Alttarille vietiin sensijaan kukkia, keksejä, juomaa ja mitä kukin halusi. Rahaakin sai jättää.
Temppelialueen sisälläkin sai ostaa virvokkeita ja matkamuistoja.saniteettitilat olivat erinomaiset. Temppeliä korjattiin ja maalattiin joissakin osissa. Kiinan valtio panostaa todella tarmokkaasti näihin historiallisiin paikkoihin.
Lama-temppeli oli alunperin 1664 rakennettu Qing keisarin prinssin palatsi, mutta tämän muutettua Kiellettyyn kaupunkiin ja sittemmin tultua keisariksi, palatsista tehtiin temppeli. Nykyisin se on luostarina, jossa on noin 70 munkkia ja samalla elävänä museona; rukoilijoita käy paljon päivittäin ja lisäksi paljon turisteja. Temppeli on keskeisellä paikalla aivan metroaseman vieressä Pekingin kantakaupungissa.
Temppeleiden siivekkeissä on aina lauma eläimiä. Ne suojelevat rakennusta. Meidän hotellimme siivekkeillä oli samalla tavoin eläimet. Samoin Kielletyn palatsin siivekkeissä. Kattotiilienkin malli on vuosisatoja ollut kaikkialla sama ja muut koriste melkein poikkeuksetta samantapaisia. Täytyypä kerätä tännekin yhteenveto kaikista ottamistani kattorakennelmista ja verrata. Näin uutta kattoa tehtävän, tai paremminkin oli kysymyksessä vanhan rakennuksen katon uudistaminen. Aivan samanlaisista puoliympuräisistä tiilestä sitäkin muurattiin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti