Miksei mummotkin voisi opiskella Harvardissa!

Harvard University online free courses...for example China: Traditions and  Transformations

Kauan sitten ystäväni sanoi 50-vuotisjuhlapuheessaan, eräänä kauniina kesänä päivänkakkaseppele ohimoillaan: Nyt ei sitten tarvitse enää opiskella!

Olin kyllä ihan ällikällä lyöty! Viiskymppisteni jälkeen olen opiskellut keramiikkaa ihan alusta alkaen, urdua ihan tosissani. Miksi en nyt käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja menisi opiskelemaan Kiinan traditioita ja muutoksia Harvardiin. Ja sitten sieltä jotain muuta, vaikkapa antiikin Kreikan sankareista.

Keraamikko Lahoren vanhassa kaupungissa.

Nyt, ja nyt, ja nyt.

“Remember, remember, this is now, and now, and now. Live it, feel it, cling to it. I want to become acutely aware of all I’ve taken for granted.”
— Sylvia Plath

"Muista, muista, tässä on nyt, ja nyt, ja nyt. Elä, tunne, pidä kiinni. Haluan olla akuutisti tietoinen kaikesta, minkä olen pitänyt itsestään selvänä."
- Sylvia Plath

Eteeni sattui tämä sitaatti Piilomajan blogissa. En useinkaan lainaa aforismeja tai mietelmiä, luin niitä ahmien paljon nuorena, jolloin ei ollut Facebookia, missä niitä vilisee hurjasti. Hyviäkin, mutta usein liu'ún niiden yli. Niitä on liian paljon, ja ne toistavat samaa hyvin usein. Niihin vähän kyllästyy. Mutta tämä Sylvia Plathin aforismi on kuin jääpuikko, kirkas ja selkeä. Se on elävä, ei kauan haudottu sievä sanonta. Kukaan ei olisi ajatusta paremmin osannut sanoa. Siksi se on niin hyvä.

Suomensin sen itse, lienee se jossakin hänen teoksissaan suomennettunakin.

Suomessa on syksy, kun kohta palaan. Syksy on ihana. Talvella on avanto ja siis ihana. Keväällä on aurinko, sekin ihana. Kesällä on on valoisaa ja vihreää. Sekin on ihana.

Dalian raportti 7. Kiinasta

Saku ei saa nyt blogianikaan auki Kiinassa. Sensuuri on koventunut. Skypetellä voimme ja gmail onnistuu. Nyt pitää lähettää Sakulle erikseen Zoesta kuvia ja juttuja. Meille blogi on niin ihana juttu; koko perhe saa samalla kuulumiset eri puolille maailmaa.

Lääketieteen opiskelurytmi on vauhdikasta. Nyt on juuri menossa koeaika, mutta aina ei kokeistakaan ilmoiteta. Niinkuin lukukauden ensimmäisenä päivänä joku kaveri huikkasi Sakulle, mitä sinä siellä kampuksella tuohon malliin paseeraat, eikös sun pitäisi olla kiinankielen kokeessa! Saku oli tullut juuri viimeisenä lomailtana Melbournesta, eikä tiennyt kokeesta, ei siitä ja muista seuraavien päivien kokeista. Monet opiskelijat eivät olleet vielä edes tulleet takaisin. Noin yleensähän, lukuvuoden ensimmäisenä päivänä ei paljoa tapahtu, saati pidetään koe edellisen lukukauden jutuista ilmoittamatta siitä ennen lomalle lähtöä. Niin, eivät useimmat kehitysmaiden opiskelijat kotimaahansa päässeet, matkat ovat liian kalliita heille.

Kolmannen vuoden toiseksi paras opiskelija ei ollut saanut pienestä afrikkalaisesta sairaalasta luvattua sponsorirahaa. Millä sitten maksaa lukukausimaksu? Yliopistolla on paljon kehitysmaiden opiskelijoita jollakin stipendillä ja raha saattaa loppua kesken kaiken. Lahjakas opiskelija ei saanut hallinnolta lupaa järjestelyihin ja edessä oli lähtö. Opiskelija keräsivät keskenään pikaisesti puolet lukukausimaksusta ja se riitti toistaiseksi.

Saku ehdotti, että perustaisimme yhdessä pienen säätiön tai muun sopivan tavan kerätä rahaa tällaisia tilanteita varten. Euroissa ei usein paljoa tarvita, että joku opiskelija saa jatkaa. On tavattoman surullista, että lahjakas kehitysmaan opiskelija on päässyt näin pitkälle, esimerkiksi jonkun Afrikan kylän ainoa sairaanhoitaja on päässyt opiskelemaan lääkäriksi. Olisi hurjaa tuhlausta keskeyttää opiskelu rahan puutteen takia. Suomen ajoittainen lääkäripula ei ole mitään siihen verrattuna, miten paljon voi yksi lääkäri tehdä kehitysmaassa.

Monet kehitysmaiden opiskelijat ovat ihmeissään siitä, miten esimerkiksi Suomessa terveydenhuolto on järjestetty, neuvoloineen, säännöllisine tarkastuksineen. Monen monta kertaa äiti hakeutuu hoitoa hakemaan vasta kun on elämä kyseessä. Eikä silloinkaan ole lääkäriä lähimaillakaan. Lisäksi opiskelijoiden käsityksiin on vielä vahvasti sekoittuneet vanhat uskomukset ja vahva uskonnollinen tausta.

Kaveriporukka on ryhtynyt kokkaamaan yhdessä, näin ruokahuusholli helpottuu. Samalla jokainen voi vuorollaan valmistaa oman maansa ruokia. Saku tietenkin kokkaa näitä meille tuttuja pakistanilaisia ruokia, kormaa, daalia, pinaatticurrya...siinä Sakun suosikit ovat. Sakulta onnistuu vaikka 50 henkikön ruokkiminen, vaikka enemmänkin. Äiti on opettanut.

Sakun herkkuja ovat katkaravut, Saku on mielissään kun saa reilusti syödä niitä, noin 3 euroa kilo. Dalian on Keltaisen meren rannalla ja meren eläviä saa monenlaisia. Alkuaikoina Saku soitti minulle Suomeen, miten katkarapuja keitetään...nyt taitaa olla taitavampi kuin minä siinä. Voita, kermaa, jugurttia ei juuri ole saatavissa. Kuvaavaa on, että kiinankielessä on vain yksi sana kaikille rasvaisille maitotuotteille. Siis kerma, voi, jugurtti..olisikohan öljyllä oma sana.

Tässä englanninkielinen erikoisen kiinnostava blogi kiinasta.
Tämä suomalaisen kiinankielen opiskelijan blogi on myös monipuolinen,  englanniksi.
Saran blogi opiskelijaelämästä Guangzhoussa myös suomeksi.

Miten ne kiinalaiset kirjaimet ovat muotoutuneetkaan, klikkaa isommaksi ja katso!

Melbourne

Iltapäivä Melbournen keskustassa.