Kiina 6. Mantsurian kukkuloille melkein eksyneenä

Kaupungista pääsee ulos parin tunnelin kautta.

Eilen paistoi aurinko niin ihanan lämpimästi, että päätin lähteä pitkälle kävelylle Lushunin kaupunkia ympäröivien kukkuloiden rinnettä alas keskikaupungille. Tulisin sitten bussilla pois. Suunnitelma muuttui heti aluksi, kun istahdin ei-kiinalaisen tytön viereen. Juttelin sitten Shaminan, Dubaista olevan 4. vuoden lääkäriopiskelijan kanssa, etten malttanut jäädä suunnitelmani mukaan tunnelin toisella puolen pois kävelläkseni alas kaupungille. Sen sijaa ajoin jutellen opiskeljan kokemuksista alas tutulle keskusaukiolle, jossa kultainen lohikäärme loikkii iloisesti vastaan joka kerta. Tätä kaveria ei voi ollenkaan vihaiseksi ajatellakaan.  Se tuo kiireisille ohikulkijoille uudenvuoden iloa, aurinko oikein leikkii sen kanssa ja läikähtelee sen panssariin sinne tänne.

Lushunn keskusaukio

 Kuvittelin osaavani alhaalta kaupungilta ylös takaisn kotiinpäin jo muutaman kerran bussimatkalla istuttuani. Okei, suuri sairaala yhden kukkulan rinteellä oli selvä maamerkki, ensimmäinen puisto oli paikallaan, sitten jossain kohti iso tie haarautui kahteen osaan ja otin epäröiden oikeanpuoleisen, sillä se oli pääsuuntani.

Kauempana häämöttää väärä kukkula.

Keskellä korkealla länsmainen sairaala, jossa Sakua hoidettiin erinomaisesti keuhkokuumeessa.

Tunnista kukkula.

Osuin mahtavalle kilometrin mittaiselle tienvarsitorille. Kas kun en ollutkaan huomannut sitä bussissa istuessani. Siitä eteenpäin oli opasviitta näköalapaikalle kukkulan huipulle. No, täällä en ole ainakaan ollut. Miten nyt näyttää, että tästä ei pääse enää kaartamaan oikealle tunnelin suulle niinkuin kuvittelin? Miten noita kukkuloita on tuossa valittavana jo viisi, joista valita suunta. Jaa, olin kuvitellut hallitsevani jo nämä kukkulat. Ihan oikeesti niitä on joka puolella, isoja ja pieniä, seuraavat tuhat kilometriä pohjoiseen. Yhden päällä on majakka, se on tunnusmerkki, toisen päällä radiotorni, jonkun ylärinteellä uusi asuntoalue rakenteillä. Mutta miten tunnistaa kymmenet kukkulat kaupungin ympärillä, jotka ovat kauniin tasaisen pyöreitä, kaikki samanmuotoisia kuin vaarat.

No, ei auttanut muuta kuin lähteä tarpomaan samaa reittiä takaisin alaspäin. Onneksi olin kuvia ottaessani painanut mieleeni muutamia erikoisempia kohtia, kuten valtavan muurin talojen välissä, miehet pelaamassa kiinalaista lautapeliä tai erikoisen määrän suuria pystyyn kirjoitettuja merkkejä mahtipontisen talon seinustalla, vanhan pariskunnan myymässä käsin kirjoitettuja vanhoja viisaita lauseita punaisiin pitkiin kyltteihin, joita on tapana liimata uuden vuoden koristeiksi ovien pieleen.

Lushun on ollut vuoroin venäläisten ja japanilaisten Kiinalta valloittama kaupunki Liaoningin niemimaan kärjessä, nyt Kiinalle tärkeä merivoimien ja etenkin sukellusveneiden asemapaikka. Kaupunki oli suljettu ulkomaalaisilta aina vuoteen 2010 asti. Sulkemisen teki helpoksi pari kukkuloiden ali kaivettua tunnelia. Ulkomaalaisia seurataan täällä vielä hieman ihmetellen. Lushunissa on noin 300 000 asukasta ja hallinnollisesti se kuuluu Dalianin suurkaupunkiin. Kävelyreissullani en nähnyt yhtäkään toista ulkomaalaista.