Pekingin keittio

Meidat vietiin pitkaa kaytavaa pitkin valkoseinaiseen huoneeseen. Huoneessa oli kaksi tuolia ja poyta.

Nuori nainen johdatti meidat sisaan ja veti oven jalkeensa kiinni.

Ei edes ikkunaa.

Katsoimme toisiamme. Mita nyt?

Olimme etsineet hotellimme illallispaikkaa. Kohdatessamme ryhman tarjoilijoita, yksi heista otti meidat napakasti ohjaksiinsa.

Kaikki kavi niin nopeasti ja uskomattomalla ilmeettomyydella, ettemme osanneet sanoa sanaakaan ennenkuin ovi oli kiinni ja menu oli edessamme. Eika yhteista kieltakaan juuri ole. Englantia ei paljoa osata.

No, otetaan tama nyt kertaluontoisena kokemuksena, totesime katsoen toisiimme. Mutta kuuma huoneessa oli. Aika ankea. Yksi pieni taulu seinalla. Poytaliina. Ruskea sivupoyta tarjoilijan tarvikkeile.

Saimme lasilliset kuumaa vetta. Se lienee tapa, jonka olimme kohdanneet aikaisemminkin.

Tilasimme kuvien perusteella kaksi ruokalajia.

Toinen oli "water lily", kai lootuskukan tuoreita varsia ja niiden paassa ikaankuin kukaksi muotoiltuna paistettua kananmunanvalkuaista ja sipulia ja paprikaa. Kaunis. Vaikkakin maukkaat lootuksenvarret oli kaytetty runsaassa oljyssa. Teimme oljynvalutusoperaation, eli laitoimme varret ensin tarjoiluastian reunalle ennenkuin kalastelimme niita puikkoinemme.

Toinen oli pienessa rautavokissa tuotu pata, jossa kanaa, kiinalaisia sienia, paprikaa ja purjoa muun muassa. Se vain oli taynna maukasta oljya, siitakin saimme valutella palasia ensin. Muuten se oli maukas.

Ruoka=annokset ovat useimmiten suuren suuria ja joskus yksi annos olisi riittanyt kahdelle hyvin. Yksin ei taalla ei ole kiva syoda ravintolassa, ja kahdellekin sattuu lajeja, joita ei oikein saa syotya.

Kiinalainen ruokakulttuuri ei ole aivan vastannut kokemuksiamme kiinalaisesta ruoasta.

Pekingin keittio ei olekaan sama kuin Suomessakin sovellettu kantonilainen keittio. Ruoka tarjotaan yleensa haaleana. Sen maku on usein aika halju. Tai outo.

Tassa muutamia sattumia kahden viikon varrelta.

Pahin: emme olekaan uskaltautuneet maistamaan pahimmalta nayttavia elaimen osia, ihmeellisia sisaelimia ja moykkyja jotka nayttavat.
aika kamalilta. Epailemme, etta ruokalistan annos nimelta Steel plate firing Niu Hau, on jotain potsia. Kaannos jotenkin nain: Teraslevy tulittaa Niu Haun.

Pahin kokonaiskokemus: Qinhuangdoun hotellin aamiainen, joka vaikutti silta, etta buffet-poydassa oli eilisen illallisen jaamisto lammittamattomana. Syotavaa olivat siina maissintahkat ja wonton-keitto seka vesimeloni. Kylmat haudutetut perunaohkot olivat sentaan syotavia nekin. Teetakaan ei tarjottu, vain hailua soijamaitoa. Kumma kylla, valkoista leipaa oli tarjolla, seka muutamia kakkusia.

Paras: mongolialainen hotpot - poytaan tuodaan kiehuva liemi ja sen kanssa saa valita lihat, vihannekset ja muut lisakkeet ja sitten kokataan kaikki itse liemessa puikoilla. Apuna on pieni kiinalainen yhden hengen reikakauhakin. Mukana tarjoilussa on maukas maapahkinakastike ja runsaasti tuoretta korianteria ja ruohosipulia. Kiinan puolella on Mongolian tasankoa ja sita sanotaan taalla Inner Mongoliaksi. Tsingis Kaani oli aikoinaan valloittanut Kiinan alueet ja jattanyt onneksi taman ruokailutavan perintonaan.

Toiseksi parasta on mielestani banaalilehteen kaaritty paistos naudansuikaleita ja vihanneksia.

Jai syomatta: Tofupata chilin kera. Se olisi ollut maukasta, mutta niin tappuraisen tulista, etta minultakin jai maisteluksi, vaikka yritin syoda sen kanssa paljon riisia.

Katukeittioista: juuri tanaan kuvasin (yllä) hainasirkkoja ja joitain muita otokoita varrastikuissa. Siita sai valita haluamansa. Oli mm. mustekalaakin. Valitsin pari lihavarrasta. Ne uppopaistettiin saman tien. Helppoa ja edullista, 3 RMB varras eli 30 senttia. 15-20 sentilla saa pienia varrastikkuja, jotka kiehautetaan liemessa edessasi (ylin kuva). Siina on tofua, kaalia, lihaa, kalapalleroita, lihapalleroita, perunaa, paprikaa, merilevaa ja muita mita ihmeellisempia tunnistamattomia herkkuja. Niita syodaan useita ja paalle saa maukasta kastiketta, jossa reilusti chilia. Kiva keksintö: jos haluaa syödä niinkuin yleensä tehdään, seisoaltaan siinä myyntikojun edessä, laitetaan lautasen päälle muovipussi, johon ladotaan keitetyt vartaat ja kastikkeet. Siinä on sitten helppo valita lisääkin, sillä hinnoittelu on per tikku ja tikut siten lasketaan ja laskutetaan.

Katukeittion kokemus: Tienvarren karryssa myytiin erilaisia annoksia. Valitsimme haluamamme tutummantuntuisista aineksista ja jatimme oudot ottamatta. Kadulla ei ollut paikkoja, ja niin meidat ohjattiin viereiseen hokkeliin, joka oli rakennettu aika sekalaisin jatetarvikkein, mukaanlukien tuulessa heiluvat muovinlarpattimet ja pahvinpalat. Pyysimme lasit juomaa varten, mutta aika pian tyydyimme juomaan pullon suusta. Muut ruokailijat olivat sekaisin jakkupukuista toimistoladya, katutyolaisia ja opiskelijapoikia. Koetin diskreetisti ottaa kuvan sisältä, mutta sisustus ei oikein hyvin kuvassa näy. Kuvassa myös katuravintolat ulkoa pain.

Katukeittion herkku: ison jauhelihapihvin kokoinen, kevyessa taikinakuoressa taytteena vihreaa vihannesta, vahvempaa kuin pinaatti. Kaksi sellaista riittaa lounaaksi 1 RMB kpl. eli 10 senttia. Naita saa melkein joka kulmasta.

Kakkusia on tarjolla monenlaisia. Joissakin paputahnaa eri muodoissaan, jotkut aika mauttomiakin. Lettusia tehdaan paljon muurinpohjapannun tapaisilla pannuilla, niihin laitetaan ihmeellisia rakennelmia aineksista. jotka eivat ole auenneet minulle.

Suosittuja ovat kuukakakut, eli Moon cakes. Nyt kansallispaivan ja syysjuhlan edella kaupat ovat taynna erittain hienoja pakkauksia, joissa on muutama kuukakkunen. Niita annetaan syysjuhlan aikana (tana vuonna 3.lokakuuta). Kakkusia saa myos irralllaan monella eri taytteella, yleisimmin makeaa paputahnaa tai pähkinäistä sekoitusta.

Nayttaa silta, etta tavalliset ihmiset ostavat kadulta paljon valmisruokia. Halpoja ne ovatkin kansankeittioista. Lounasaikaan nakee kiinalaisia taysissa ravintoloissa poyta taynna erilaisia annoksia. Kansanravintolat ovat vaatimattomia hökkeleista ruokalatyyppisiin.

Modernia: Dairy Queen ketjun pirtelot sai hienoissa muovipikareissaan kiiltavan plazan keskella, valitsin yhden nimelta Papaija Vogue.

Macit nayttavat olevan myos tapotaynna ihmisia ja niita nakee Pekingissa usein. Toinen amerikkalaisketju KFC eli Kentucky Fried Chicken on myos asettautunut tanne.

Eri maiden teemaravintoloita on paljon, mutta yleensa turistialueilla ja kalliita. Halusimme kokeilla kaikenlaista paikallista, mutta yhden kerrran kavimme intialaisessa. Ruoka oli melko ok, mutta jotenkin siihen oli saatu pekingilainen vivahdus, pieni makeus, pieni hailakkuus. Lammas Rogan Josh-ateriassamme ei ollut paistettu niinkuin pitaisi, vaan keitetty ja se heitetty sinansa hyvan kastikkeen sekaan. Korinteri-clili dippikastike oli värjätty keinotekoisesti niin kirkuvan vihreäksi että melkein epäili myrkyksi.

Kokonaisarvio: kokonaisuus vahan pettymys, vaikka pienen tutkimusretken jalkeen voi loytya aivan kelvollisia aterioita. Suurten hotelleiden ravintoloihin emme haluakaan menna. Kansan parista paikallinen ruoka pitaa loytya.

Loppuun viela, talla hetkella hedelmakaupoista saa ihania suuria pehmeita, mehukkaita mangoja! Erilaisia hedelmia on tarjolla paljon.