Tulimme viela yhdeksi yoksi Mandukhai hotelliin, aivan Ulan Uden keskustaan. Hotellit ja asunnot ja muutkin paikat ilmoitetaan useimmiten aasialaiseen tapaan : Peace Avenue no xxx siita kulmasta poikkikadulle, niin naet kiinalaistyyppiset siivekkeet talossa. Ovi on hieman piilossa karaokebaarin kyltin vieressa.
Mandukhai on kuningatar 1500 luvulla(nain kerrottiin), joka miehensa kuninkaan kuoltua otti reippaasti vallan kasiinsa ja hallitsi armeijan paallikkonakin. Sitten han valitsi puolisokseen nuoren pojan, jonka koulutti kuninkaan tehtaviin taatakseen seuraajansa. En ole tuota nimea ennen nahnyt, Miten on Aisha, kuuluuko sinun historiatietamykseesi, pitaapa tarkistaa myohemmin..
edit: tietoja Mandukhai-kuningattaresta: http://en.wikipedia.org/wiki/Mandukhai_Khatun
Ostimme pienen kaupungin kaupasta Mandukhai kasvovoidetta. On kiva kokeilla paikallisia tuotteita, eika Oriflamea ja sun muuta kallista tuontitavaraa.
Tulimme juuri 850 km matkalta maaseudulle jeepilla. Vain noin reilut 400 km voi kutsua tehdyksi tieksi, siita suurin osa 4 vuoden sisalla asvaltoitua suoraa menoa lapi arojen ja vuoristo solien aueten taas toiselle tasangolle.
Ehka 200 km oli tietonta menoa lapi arojen, kuinkas muuten, sita taalla riittaa! Loput 250 km karrypolkujen kaltaisia teita risteillen sinne tanne, lapi arojen, välillä ajoimme matalan joen yli (kuva jossa kahlaan). Ei ollut tienviittoja liiemmin. Sen sijaan tiella saattoi olla monisatapainen vuohilauma, tai lauma hevosia, kymmenia kertoja ellei satakin. Kuskimme Tsogoo oli kokenut, absoluuttisen turvallinen, hymyileva ja iloinen.
Aroja ymparoi aina (meidan reissullamme ainakin) vuoristo, joskus ne nayttivat aika korkeilta mutta kun ajoimme lahemmas, aro ikaankuin peitti kaukaa korkein siintavat rinteet ja nousi kuin huomaamatta ylos rinteille, jotka olivat tunturimaisia vuoria ja lopulta tuntuivat aika matalilta kun oli jo kiivetty aikamoinen matka rinnetta kaarrellen ja huippu olikin siina edessa ihan vaikka olisin siita kipaissut sen ylos kavellen..
Jeeppi lahtikin yhtakkia melko suoraan ylos, kaarsi parin muun rinteen kautta aika korkealle, niin etta siina vahan huimasi, etta tuonneko alas vai mika tama homma onkaan! Jeepilla ei ajettu toki niita kaikkein korkeimpia rinteita, mutta tarpeeksi. Taalla puolen maata vain osa on jonkin verran kallioisia tai jyrkempia. Lumihuiput ovat lansisessa osassa maata.
Huipulla, jonne pysahdyimme, oli ovoo, mongolialainen shamanistinen paikka johon on lisatty buddhistisia merkityksia. Kasa kivia on milloin minkakin kokoinne, silla se kuuluu kiertaa ympari kolme kertaa ja heittaa kivi kekoon, mutta ei keossa olevia kivia, vaan ymparilta.
Keon paalla on yleensa keppi, ja sen ymparille on sidottu buhhhalaisuuteen kuuluvia huiveja kuin rukouspyynnoksi. Mongolialaiset pitavat sinisesta, joten niita on enemmisto. Muitakin perusvareja voi kayttaa. Vareilla on eri merkityksia.
Jos autolla ajaa tallaisen ovoon ohi, kuuluu tootata 3 kertaa. Kiireisille nykymongolialaisille luotu saanto tuo lienee. Ovoja nakee paljon. Kivien seassa nain maitopullon, kainalosauvat, ja muuta omaisuutta, ilmeisesti uhriksi ja kiitokseksi.
Huipulta oli huikaiseva nakyma alas laaksoon, jossa kimmelsi jarvi kuin timantti auringossa.
Kuski osasi tiensa, kaarteli yha alemmas kuin lumilautailija etsien parhaat kohdat ja ajoi jeepin aivan rantaviivalle. Ranta oli kaistale pikkukivia, hiekkapohja.
Uimme. Vesi oli raikasta ja nakyi pohjaan uidessa. Jarven nimi oli Ogi Noor (noor=jarvi). Nukuimme viimeisen yomme lautamokissa sen rinteilla , jossa nakyi hevoslaumoja, yksittainen paimen hevosellaan, lammaslaumoja, vuohilaumoja, kettuja, myyria, joiden koloja oli leegio rinteella. Muutama paikallisten jurtta ja pari jurttakylaa lomalaisille. Laakso oli varmaankin parikymmenta neliokilometria edessamme ,ellei enemmankin, kaikki siina edessamme vihreina kaaartuvina rinteina jarvelle pain.
Lisaa kerron airagista (hiivalla kayneesta tamman maidosta), pikkukylan koululaisista, markkinoista, vahan historiasta, elamasta jurtassa, arkeologiesta kaivauspaikasta, Tsingis Khanin paakaupungista ja monesta muusta huimaavan ihmeellisesta kokemastamme asiasta neljan paivan vain pienen kiertomatkamme aikana Euroopan kokoisessa Mongoliassa. Kuvia on taas paljon. Nekin aikanaan.
Tassa vain pikainen paivitys.
Huomenna matka jatkuu junalla Pekingiin, 36 tuntia.
täältä löydät mongolialaista musiikkia:
http://mongolianmusic.blogspot.com/2008/08/ensemble-mandukhai.html
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti