Alapuolen alla

Mitäs me täällä alapuolen alla (tai kääntäisinkö sen alhaalla alla ?) teemme, down under niinkuin aussit sanovat. Syödään. Kokataan. Nyt ovat talven viimeiset päivät elokuun lopussa ja kevät alkaa. Talven sesonkiin kuuluvat kurpitsat, perunat, porkkanat, punajuuret, omenat, appelsiinit täällä Australian kylmimmässä osassa Victorian osavaltiossa, ellei oteta Tasmaniaa lukuun ja tietysti Snowy Mountains aluetta, jossa hiihdetäänkin.

Tähän asti tuttuja ruoka-aineita, mutta mukana on paljon aasialaisen keittiön vihanneksia. Esimerkkinä kiinalainen broccoli, jota edellisessä postauksessa pohdiskelin. Laitan tänään tekemäni fenkoli-kanasalaatin ohjeen seuraavaan postaukseen. Fenkoli on myös suosittu talvikauden vihannes täällä. Kävellessäni pikkukatuja näin talon, jossa kukkapenkin reunusta oli viehkeä; siinä kasvoivat eriväriset mangoldit ja kiinalaiset vihannekset kaarevassa rivissa pienellä etupihalla.

 

Ensimmäinen kauppareissu meni shokissa. Otin jo viinirypäletertun käteeni. Kaksi ja kolme kertaa tuijotin hintalappua ja laskin arvokkaan tertun takaisin laatikkoonsa. Kilohinta oli kympin paikkeilla!  Samoin banaanit. Vilkaisin applesiineihin, euron kilo. Omenat parista eurosta ylöspäin lähes 4 euroon, vähän kalliita, mutta siedettävästi. Saku tiesi jo, että Australian trooppisista osista tulevat hedelmät ovat kalliita, koska sato menetettiin suurelta osin viime vuoden suurten myrskyjen ja tulvien takia.

Yleinen tuntemukseni on, että ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa.

Tulin tänne auttaakseni tytärtäni, niinpä tämä reissu on, taisin jo aikaisemminkin sanoa, enemmän mummohommaa kuin varsinaista matkantekoa, vaikka näin kauas lensinkin. Täällä matkatavoitteitani on löytää kotikatumme High Streetin molemmat päät. Katu on ainakin 10 kilometriä pitkä ja me olemme ehkä keskivaiheilla. Olen kävellyt aika pitkiä matkoja jo kumpaankin suuntaan. Matkalla ei välillä tiedä, missä maassa ollaan, kyltitkin ovat joskus pelkästään jotakin muuta kuin englantia.

Näitä saa myös aussikaupasta; tiedätkö mitä ovat Skippy cornos?

Asuinalueemme pihoja:

Kiinalainen broccoli valkosipulin kera

Rape, Gai Lan, Choy Sum ja vielä Baby Bok Choy

Tämä otsikko ei viittaa australialankiinalaisiin  ystäviini, vaan broccolinsukuisiin kaaleihin. Kaikki alkoi siitä,  kun toissa päivänä ravintolassa emme saaneet seurueen ruokatoivetta Chinese broccoli with Garlic  sellaisena kuin se toisessa ravintolassa tarjotaan. Innostuin heti tutkimaan millainen sen ruokalajin olisi pitänyt olla. Kiinalainen broccoli onkin aika kiinalainen juttu, vaikka resepti sinänsä on yksinkertainen ja nopea. Sitä vähän voi helposti muunnellakin.

Ensiksi piti selvittää mitä kiinalainen broccoli on. Lähikaupan vihannestiskillä iski silmään kyltti Chinese Broccoli. Kotona selvisi sen kiinalainen nimi on  choy sum, mutta se ei olekaan SE kiinalainen broccoli.
Sitten nettiiin tutkimusretkelle. Kiinalaisen broccolin  pitäisi olla gai lan. Mutta kumpikin käy ohjeeseen. Samalla selvisi, että tämä lehtivihannes tunnetaan hyvin italiassa nimellä  broccoletti di rape, brocoletto, rapini ja italialainen kokkaustapa on yhtä kiinnostava kuin kiinalainenkin. Kuvassa on oikea gai lan, joka kiinankielessä tarkoittaa sinappiorkidea.

Siis, aussit käyttävät nimeä Chinese broccoli vähän väärin ja myyvät broccoli rapea eli choy sumia sellaisena, vaikka sen pitäisi olla gai-lan. Seuraavaksi menen kiinalaisen puotiin katsastamaan millä nimellä vihreitä lehtiä saa. Jos et pysynyt kärryillä, ei se mitään. Jos olet kiinnostunut, alla on selvä ohje miten tämä kaikkia meitä kiehtonut kiinalainen vihannes tehdään. Siihen käy meidänkin tuntema kukkainen broccoli, mutta se vaatii vähän pide,,än valmistusajan . Tässä choy sum, huomasinkin sille toisaalla nimen Chinese Cabbage. Siinä se. Gai lanin (kuva yllä) varret tai lehtiruodot ovat oksivia, Choy sum (alla) on suoravartista.



Choy Sum (Cai Xin 菜心)

Ilmeisesti kaikkia seuraavia neljää broccolityyppiä ja sen sukulaista voi käyttää ohjeeseen, jonka ensimmäisen kokeiluversio on tänään kokattu ja raati kehui, että se on hyvä. Vielä sinä on parantamisen varaa, varret saisivat olla hieman rapeammat eli annettu keittoaika 2 min saa olla lyhyempi.

Tähän ohjeeseen käyvät
Gai lan, broccoli rape,  broccolito Italiassa, Gai-lan Kiinassa
Choy sum, jota Austraaliassa kiinalaiseksi broccoliksi kutsutaan
Baby bok choy
Broccoli, se ihan tavallinen, mitä Suomessakin helposti saa
Lehtikaalikin on gai-lanin sukulainen, sen luulisi käyvän myös, eli englanniksi kale, tuleekohan se kiinankielisestä nimestä vai päinvastoin

(Broccoli rabe is a nonheading variety of broccoli that's also known as broccoletti di rape, brocoletto, rapini, choy sum, or Chinese flowering cabbage.)

nyt reseptiin:
Kiinalainen Broccoli (tai joku sen sukulainen)
Tarvitset:
pari isoa kimppua jotain yllä olevista lajeista

5-6 tai reilumminkin valkosipulia pieneksi pilkottuna
suolaa
pari ohutta siivua inkivääriä leikattuna ohuiksi tikuiksi (ei välttämätön)
tuoretta chiliä (ei välttämätön)
soijakastiketta noin 2-3 rkl
seesamiöljyä ...huomasin että näitä öljyjäkin on kovin erilaisia, sillä aitoa sesamiöljyä laitetaan vain 2-3-4 tippaa, ostamaani intialaiseen oli lisätty ruokosokeria ja maku oli miedompi ja laitoin sitä ehkä reilun teelusikallisen

kohta 1
Puhdista vihannekset, leikkaa kovemmat  varret muutaman sentin pituisiksi. Lehtiä ei tarvitse riipiä, mutta leikkaa lehtiosat ruotineet samoin ja pidä erillään, sillä kokkausaika on tärkeä. Huuhtele hyvin veden alla.

kohta 2.
Laita varret isoon kattilaan väljään suolattuun veteen minuutiksi, ei yli, sitten  lisää lehtiosat reiluksi puoleksi minuutiksi. Ensimmäisella kokeilukerralla keitin niitä ehkä puoli minuuttia liikaa.

kohta 3.
Valutetut vihannekset laitetaan nopeasti jääveteen kulhoon, jotta pitävät vihreän värinsä ja lakkaavat kypsymästä enempää. Valuta, tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin ja valmistaa loppuun kun maistajat istuvat jo pöydässä.

HUOM, joissakin ohjeissa on tämä kiehautus kokonaan jätetty pois, vihannekset vain pannulle suoraan. Silloin niitä saa hauduttaa hetken pannulla. Kokeilen sitäkin vielä.

kohta 4.
Paista valkosipulimurskaa (ja muutama nokare inkivääriä ja maun mukaan tuoretta chiliä jos haluat)  öljyssä niin että saavat vain aavistuksen väriä. Lisää kylmät valutetut vihannekset, lisää HETI soijakastike ja suola jos tarvitset, Kääntele kovalla lämmöllä nopeasti, että vihannekset vain kuumentuvat, lisää muutama tippa seesamiöljyä loppupuolella, kääntele vielä nopeasti. Valmista!

Soijakastikkeita on niin erilaisia, että suolan kanssa pitää kokeilla.
Sesamiöljykään ei ole välttämätön, mutta antaa kivan makuvivahduksen.

Kuvia otan seuraavalla kerralla.

Australia 25 vuoden jälkeen

Melbourne city Yarra-joen varrella

Matka on kulkenut Siperian kautta Intiaan, Pakistaniin ja Kiinaan, siinä välissä olen saattanut kirjoittaa mietteitä sieltä sun täältä,  nyt lensin suoraan Australiaan. Moni ajattelee maata aurinkoisena, sporttisena, reippaana uimarimaana. Australia siintää monelle kaukaisena onnenmaana, missä kengurut pomppivat. Joillekin Australia on auringonpaahtama atleetti surffilaudallaan.. On näinkin. Mutta en oikein jaksa rannalla makoilla. Pilvisellä säällä on kyllä ihana kävellä pehmeällä Tyynen valtameren hiekkarannalla. Melbournessa on kylmä talvella. Syyskuussa alkaa virallisesti kevät.

Täällä olo on melkein antikliimaksi. Miksi? Kun otetaan pois syy, miksi tulin tänne, pienen tyttärentyttärentyttären syntymä tasan kuukausi sitten, ei tästä kummempaa kertomusta synny.

Miksi?

Ensiksi, asuin täällä 14 vuotta 1971-1985 vakituisella oleskeluluvalla, siis siirtolaisena, mutta en koskaan ajatellut jääväni tänne. Nuorena vain se oli halvin tapa lähteä vähän seikkailemaan ja kauas! Avioliitto ja lapset täällä saattoivat antaa kuvan, että saattaisin jäädäkin. Sitten elämässä tapahtui täyskäännöksiä, joita en suunnitellut. Kerran sitten en vaan käyttänyt paluulippuani Australiaan.

Olen usein sanonut, että Australia on maanpäällinen paratiisi, mutta liian kaukana. Sydney oli silloin asuinpaikkani, puolitrooppinen suurkaupunki. Nyt Melbournessa en keksi täällä mitään innostavaa pienen perheeni lisäksi. No jotain muutakin tietysti on, siitä myöhemmin, mutta ei sellaista minkä takia tänne olisi kannattanut tulla uudelleen. Melbourne tunnetaan konservatiivisempana kuin Sydney ja ihmisten sanotaan olevan ei-niin-g´day-mate pirtsakoita ulkoilmasportteja Melbournessa, sanovat heitä kultturellisemmiksi. Kylmä talvi pitää ihmiset kotona lukemassa ja käymässä kulttuuririennoissa, sanoi 40 vuotta Melbournessa asunut puolalainen vierustoverini lentokoneessa. Katsotaan seuraavien kolmen kuukauden aikana, mitä sitten ajattelenkaan.

Vaikka taksi ajoi pitkän matkan ohi Melbournen pohjoisten esikaupunkien, ei Sydneyn ja Melbournen ero ole itse asiassa paljon mitään. Kaikkialla matalia omakotitaloja lauta-aitoineen, pitsiverantoineen, jokunen upea magnolia avannut kukkansa näin talven viimeisinä päivinä. Aussit kun eivät pidä kerrostaloista. Niitä on ihan muutama, eivätkä ne muuta näkymää mitenkään siitä millaiselta Australia näytti 25 vuotta sitten. Keskikaupunki tököttää kuin reväistyn sienen kanta heitettynä liian vanhana tantereelle: kanta on sen valtavat kapeat pilvenpiirtäjät yhdessä läjässä, heltta on kaarevat punakattoiset esikaupungit, jotka levittäytyvät kannan ympärille, hieman halkeilleen jossain kohti, hieman paremman näköisenä joissain kohti.

Tienvarret kilometreittäin ovat pikkubisneksiä vieri vieressä, joilla hauskat aussilänkkärietupaneelit, vai miksi niitä sanoisi: ikäänkuin lavasteeksi nostettu etuseinä, jossa voi olla väriä, ornamentteja, mainoksia ja siitä ei näy onko takana taloa vai ei etulevyyn kiinnitettynä. Yleensä on. Alla kuvassa.

Kotikatumme on ainakin 10 km ellei pitempi. En ole vielä päässyt kumpaankaan päähän asti. Kadun varrella on vuorotellen etnisiä kauppoja ja ravintoloita, hauskoja pikkuputiikkeja, joissa käsin tehtyjä tavaroita, autonrenkaita tai käytettyjä tavaroita. Kreikkalaisia, italialaisia, vietnamilaisia, kiinalaisia, itä-eurooppalaisia, libanonilaisia. Etsin näkyisikö aussikylttejä; harvassa, no oli Fish´n´Chips, tai Australian Men´s Clothing tai aussiesport.com.au. Tämähän on kiva puoli, etnisyys; kadun toisella puolella on libanonilainen leipomo, jossa ihania baklava-leivoksia, toisella puolen orgaaninen ruokakauppa, jossa kiinalainen iloinen rouva osaa myyntipuheet  ja myy kasvovoiteista vihanneksiin, tofusta inkiväärikarkkeihin hurjalla innokkuudella. Ja kiinalaisella meiningillä. Takana Safeway supermarketti.

Mutta se, mikä aikanaan Australissa harmitti ja harmittaa vieläkin, on White Australia Policy, valkoisen Australian politiikka, joka oli virallinen vuoteen 1973 asti. Me Pohjois-Euroopan valkoihoiset asukkaat olemme olleet tervetulleita valkoisen naamamme ja  koulutuksemme ansiosta.  Diskriminaatiopolitiikka perustui avoimesti  ajatukseen, että valkoihoiset ovat parempia. Monet  ovat jääneet asumaan alueelle oman etnisen ryhmänsä kanssa, eivätkä pariin sukupolveen opi kunnolla kieltä. Eikä etnisten ryhmien edustajia juuri näy julkisissa toimissa. Suomalaiset, numeroina vähän toki, ja muuta Pohjoisen Euroopan siirtolaiset ovat integroituneet verrattain hyvin.

Politiikka on brittivaikutteista ja brittisyntyisten valtakunta. Kaupungin katujen ja lähiöiden elämä ei näytä korreloivan aussipolitiikan kanssa juuri mitenkään.Aboriginaalit, Australian alkuasukkaat, on maastaan joko heimokunittain tapettu tai ajettu reservaatteihin. Vaikka näitä epäkohtia on yritetty korjata, ei aboriginaalien asema ole kummoinen.

Tänään juuri kuulin, että nykyisin kaikki uudet siirtolaiset joutuvat maaseudulle, Adelaide on suurin kaupunki johon pääsee. Sydney esimerkiksi ei ota uusia tulokkaita, ellei siellä asuvan lähiperheeseen kuulu. Afrikkalaisia ei tänne ole otettu siirtolaisina. Kiintiöpakolaisina on otettu somalialaisia ja Sudanilaisia, jotka nyt ovat siirtolaisten alinta kastia. Aikaisemmmin se paikka oli Etelä-Eurooppalaisilla. Ympäri maailmaa on uutisoitu, miten Australiaan pohjoisesta yrittävät maahan haluavat Aasian venepakolaiset on viety syrjäiselle saarelle.

Ratikassa huomasin, että edessäni istuvista 12:sta oli 2 vaaleaihoista matkustajaa. Vaikka valkoisen Australian politiikka on virallisesti kuopattu, sen luoma ilmapiiri elää omaa elämäänsä, lue näin: me valkoiset olemme parempia ihmisiä. 

Uudistettu siirtolaispolitiikka laskee pisteitä:

Immigration Minister Chris Bowen said the new points test should ensure that Australia admits the "best and brightest people" from the pool of applicants. (valid from July 2011)

Siirtolaisministeri Chris Bowen sanoo, että uuden pistelaskujärjestelmän tulisi taata, että Australia ottaa "parhaat ja älykkäimmät ihmiset" (järjestelmä tulee voimaan 2011)

Sinne se tahtoo minne se kahtoo

Keskellä Saimaan selkää, ukkospilvet nousevat tumman uhkaavina,  repeävät, auringon valo paistaa kirkkaasti repeämästä, kaiken eteen muodostuu utuisia valkoisia pilviä omana kerroksenaan. Kamera jäi kotiin. Oikeastaan, joskus kameran kanssa touhuaminen rikkoo kokonaisuuden ja harhauttaa katseen.

Sain katsella parituntisen ajan sekunneissa muodostuvia pilvi- ja valomuodostelmia, Saimaalla melkein kuin avoimella merellä. Pilvet näyttivät omalta maailmankaikkeudelta, joka voimallaan vyöryy maan päällä. Maakravuille omenapuiden tai kerrostalojen katveesta harmaa, valkoinen ja sininen vuorottelevat taivaalla miten kuten huomaamattomina. Joskus saatta vilahtaa katon kulman takaa auringonlaskun tuliväri. Jos sattuu huomaamaan sen.

Saimaan saaristoristely tehtiin Taiteen Vuoksi-näyttelyesittelyn (Lappeenrannan taidemuseossa) jälkeen. Joku mukana olijoista sanoi, ettei oikein ollut koskaan lämmennyt maisemamaalauksille. Vaan lämpeni nyt. Itse olen pitänyt Halosen hongista ja muista kansallismaisemien maalareista.

Näyttelystä kaksi teosta jäi erityisesti mieleeni. Hugo Simbergin pikkuinen maalaus nimeltä Sinne se tahtoo minne se kahtoo (1890), siinä koira veneen kokassa kahtoo ja kaksi kalamiestä katsovat minne se kahtoo.

Toinen on Tapani Raittilan Aitovieri (1969).

Kolmaskin pitää laittaa muistiin, Ellen Thesleffin Saaret, nopean luonnosmaisesti tehtyjä maisemasketsejä.

Etsitäänpä. löydänkö netistä mitään näistä.



Tämä Hugo Simbergin kuva ja sen nimi oli otettu historian tutkijakoulutusohjelman teemaksi! Linkki Aishalle, ajattelin, että  suomalainen historiantutkimus, sen aiheet,  kiinnostaa.

Tapani Raittilan teos näkyy tässä linkissä, mutta kuva ei alkuunkaan tee oikeutta teokselle, se täytyy nähdä alkuperäisessä koossaan, ja nähdä sen pintakäsittely.

Ellen Thesleffin Toscanalainen maisema ei ole näyttelyn kuva, mutta siitä saa käsityksen Suomen ensimmäisen ekspressionistin tyylistä.

Ei mutta, innostuin näyttelystä vielä tässä kotona kun jo piti valmistella lähtöä, pakkailla ja etsiä vielä mukana vietävää, siivota askartelupuuhat, pestä lattiat, varmistaa milloin lento lähtee, onko passi, lentosukat, kameratarvikkeet, maksaa laskut,  ja sen sellaista.

Kiina-Australia-Suomi akselilla

Kiina-Australia-Suomi akselilla on koko perheeni. Aivan kohta koko perhe Australiassa.
Mummo matkustaa pikkuisen Mustikkatytön luo 16.8. ja Saku Kiinasta on jo siellä. Koko perheeni on koolla. Jotenkin ihana sanoa "koko perheeni" nyt kun se on kasvanut Mustikkatytöllä. Se tunne on niin kokonaisen täydellinen.

Kiinalaiset viisaat ovat aina kiehtoneet minua. Tässä yksinkertaisen konstailematon viisaus, jonka Australian aikainen ystäväni Pirkko oli löytänyt facebookiinsa ja sieltä sen tähän kopioin ja suomennankin. Elämässäni on ollut tavattoman paljon spontaaneja muutoksia. Suunnitelmia on ollut, tärkeältä tuntuneetkaan eivät ole useinkaan toteutuneet. Minun luonteelleni spontaanit muutokset sopivat.

"Life is a series of natural and spontaneous changes. Don't resist them - that only creates sorrow. Let reality be reality. Let things flow naturally forward in whatever way they like."
-Lao Tzu

"Elämä on sarja luonnollisia ja spontaaneja muutoksia. Älä vastusta niitä - siitä seuraa vain surua. Anna todellisuuden olla todellisuutta. Anna asioiden soljua luonnollisesti omalla painollaan mihin suuntaan ne ovat mennäkseen."
- Lao Tsu