tiistai 23. elokuuta 2011

Australia 25 vuoden jälkeen

Melbourne city Yarra-joen varrella


Matka on kulkenut Siperian kautta Intiaan, Pakistaniin ja Kiinaan, siinä välissä olen saattanut kirjoittaa mietteitä sieltä sun täältä,  nyt lensin suoraan Australiaan. Moni ajattelee maata aurinkoisena, sporttisena, reippaana uimarimaana. Australia siintää monelle kaukaisena onnenmaana, missä kengurut pomppivat. Joillekin Australia on auringonpaahtama atleetti surffilaudallaan.. On näinkin. Mutta en oikein jaksa rannalla makoilla. Pilvisellä säällä on kyllä ihana kävellä pehmeällä Tyynen valtameren hiekkarannalla. Melbournessa on kylmä talvella. Syyskuussa alkaa virallisesti kevät.

Täällä olo on melkein antikliimaksi. Miksi? Kun otetaan pois syy, miksi tulin tänne, pienen tyttärentyttärentyttären syntymä tasan kuukausi sitten, ei tästä kummempaa kertomusta synny.

Miksi?

Ensiksi, asuin täällä 14 vuotta 1971-1985 vakituisella oleskeluluvalla, siis siirtolaisena, mutta en koskaan ajatellut jääväni tänne. Nuorena vain se oli halvin tapa lähteä vähän seikkailemaan ja kauas! Avioliitto ja lapset täällä saattoivat antaa kuvan, että saattaisin jäädäkin. Sitten elämässä tapahtui täyskäännöksiä, joita en suunnitellut. Kerran sitten en vaan käyttänyt paluulippuani Australiaan.

Olen usein sanonut, että Australia on maanpäällinen paratiisi, mutta liian kaukana. Sydney oli silloin asuinpaikkani, puolitrooppinen suurkaupunki. Nyt Melbournessa en keksi täällä mitään innostavaa pienen perheeni lisäksi. No jotain muutakin tietysti on, siitä myöhemmin, mutta ei sellaista minkä takia tänne olisi kannattanut tulla uudelleen. Melbourne tunnetaan konservatiivisempana kuin Sydney ja ihmisten sanotaan olevan ei-niin-g´day-mate pirtsakoita ulkoilmasportteja Melbournessa, sanovat heitä kultturellisemmiksi. Kylmä talvi pitää ihmiset kotona lukemassa ja käymässä kulttuuririennoissa, sanoi 40 vuotta Melbournessa asunut puolalainen vierustoverini lentokoneessa. Katsotaan seuraavien kolmen kuukauden aikana, mitä sitten ajattelenkaan.

Vaikka taksi ajoi pitkän matkan ohi Melbournen pohjoisten esikaupunkien, ei Sydneyn ja Melbournen ero ole itse asiassa paljon mitään. Kaikkialla matalia omakotitaloja lauta-aitoineen, pitsiverantoineen, jokunen upea magnolia avannut kukkansa näin talven viimeisinä päivinä. Aussit kun eivät pidä kerrostaloista. Niitä on ihan muutama, eivätkä ne muuta näkymää mitenkään siitä millaiselta Australia näytti 25 vuotta sitten. Keskikaupunki tököttää kuin reväistyn sienen kanta heitettynä liian vanhana tantereelle: kanta on sen valtavat kapeat pilvenpiirtäjät yhdessä läjässä, heltta on kaarevat punakattoiset esikaupungit, jotka levittäytyvät kannan ympärille, hieman halkeilleen jossain kohti, hieman paremman näköisenä joissain kohti.

Tienvarret kilometreittäin ovat pikkubisneksiä vieri vieressä, joilla hauskat aussilänkkärietupaneelit, vai miksi niitä sanoisi: ikäänkuin lavasteeksi nostettu etuseinä, jossa voi olla väriä, ornamentteja, mainoksia ja siitä ei näy onko takana taloa vai ei etulevyyn kiinnitettynä. Yleensä on. Alla kuvassa.

Kotikatumme on ainakin 10 km ellei pitempi. En ole vielä päässyt kumpaankaan päähän asti. Kadun varrella on vuorotellen etnisiä kauppoja ja ravintoloita, hauskoja pikkuputiikkeja, joissa käsin tehtyjä tavaroita, autonrenkaita tai käytettyjä tavaroita. Kreikkalaisia, italialaisia, vietnamilaisia, kiinalaisia, itä-eurooppalaisia, libanonilaisia. Etsin näkyisikö aussikylttejä; harvassa, no oli Fish´n´Chips, tai Australian Men´s Clothing tai aussiesport.com.au. Tämähän on kiva puoli, etnisyys; kadun toisella puolella on libanonilainen leipomo, jossa ihania baklava-leivoksia, toisella puolen orgaaninen ruokakauppa, jossa kiinalainen iloinen rouva osaa myyntipuheet  ja myy kasvovoiteista vihanneksiin, tofusta inkiväärikarkkeihin hurjalla innokkuudella. Ja kiinalaisella meiningillä. Takana Safeway supermarketti.




Mutta se, mikä aikanaan Australissa harmitti ja harmittaa vieläkin, on White Australia Policy, valkoisen Australian politiikka, joka oli virallinen vuoteen 1973 asti. Me Pohjois-Euroopan valkoihoiset asukkaat olemme olleet tervetulleita valkoisen naamamme ja  koulutuksemme ansiosta.  Diskriminaatiopolitiikka perustui avoimesti  ajatukseen, että valkoihoiset ovat parempia. Monet  ovat jääneet asumaan alueelle oman etnisen ryhmänsä kanssa, eivätkä pariin sukupolveen opi kunnolla kieltä. Eikä etnisten ryhmien edustajia juuri näy julkisissa toimissa. Suomalaiset, numeroina vähän toki, ja muuta Pohjoisen Euroopan siirtolaiset ovat integroituneet verrattain hyvin.

Politiikka on brittivaikutteista ja brittisyntyisten valtakunta. Kaupungin katujen ja lähiöiden elämä ei näytä korreloivan aussipolitiikan kanssa juuri mitenkään.Aboriginaalit, Australian alkuasukkaat, on maastaan joko heimokunittain tapettu tai ajettu reservaatteihin. Vaikka näitä epäkohtia on yritetty korjata, ei aboriginaalien asema ole kummoinen.

Tänään juuri kuulin, että nykyisin kaikki uudet siirtolaiset joutuvat maaseudulle, Adelaide on suurin kaupunki johon pääsee. Sydney esimerkiksi ei ota uusia tulokkaita, ellei siellä asuvan lähiperheeseen kuulu. Afrikkalaisia ei tänne ole otettu siirtolaisina. Kiintiöpakolaisina on otettu somalialaisia ja Sudanilaisia, jotka nyt ovat siirtolaisten alinta kastia. Aikaisemmmin se paikka oli Etelä-Eurooppalaisilla. Ympäri maailmaa on uutisoitu, miten Australiaan pohjoisesta yrittävät maahan haluavat Aasian venepakolaiset on viety syrjäiselle saarelle.

Ratikassa huomasin, että edessäni istuvista 12:sta oli 2 vaaleaihoista matkustajaa. Vaikka valkoisen Australian politiikka on virallisesti kuopattu, sen luoma ilmapiiri elää omaa elämäänsä, lue näin: me valkoiset olemme parempia ihmisiä. 

Uudistettu siirtolaispolitiikka laskee pisteitä:

Immigration Minister Chris Bowen said the new points test should ensure that Australia admits the "best and brightest people" from the pool of applicants. (valid from July 2011)

Siirtolaisministeri Chris Bowen sanoo, että uuden pistelaskujärjestelmän tulisi taata, että Australia ottaa "parhaat ja älykkäimmät ihmiset" (järjestelmä tulee voimaan 2011)






1 kommentti:

  1. Heissan! Hiitos paljon vinkistà blogiisi....tànne asti olen kerennyt lukemaan ja tosi milenkiintoisia juttuja, varsinkin tuo valkoihoiset -->parempi kansa asettelu. En olisi uskonut, ettà se vielàkin noin hyvin nàkyy. Jatkan lukemista ja pitàà pistàytyà siellà "mummo blogissakin", kuten itse blogiasi kutsuit :)

    VastaaPoista