perjantai 30. joulukuuta 2011

Kuinka nopeasti tämä elämä on ohi ja mennyttä

Vuosi 2011 muistoineen on takana pian. Kuinka nopeasti tämä elämä, vuosi, vuoden viimeinen päivä on ohi ja mennyttä.

Rocío Márquez:
Como pasa la vida


Translation By Javier González----for the first verse:
Recuerde el alma dormida O let the soul her slumbers break,
avive el seso e despierte Let thought be quickened, and awake;
contemplando Awake to see
cómo se pasa la vida, How soon this life is past and gone, cómo se viene la muerte And death comes softly stealing on,
... tan callando; How silently! cuán presto se va el placer, Swiftly our pleasures glide away,
cómo, después de acordado, Our hearts recall the distant day da dolor; the pain
cómo, a nuestro parecer, The moments that are speeding fast
cualquiere tiempo pasado We heed not, but the past,—the past,
fue mejor. More highly prize.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Suomalaisia maailmalla

Suomalaisia ja suomensukuisia on maailmalla yli miljoonan verran. Laitapa  lukijani maailmalla nimesi mukaan oheiselle sivustolle, jota ylläpitää Hesari. Nappasin tämän Venäjällä Siperian Tuymenissa asuneen Eevan blogista.

Ehkäpä listalta löytyy kadonnut tuttavasi!

Siperian valtavan rautatieverkoston jossain kohdin on pieni kaupunki nimeltä Taiga. Kaupunki on hiljainen ja uinuvainen. Kaupungin asema on sen sijaan tyypillinen mahtipontinen rakennus. Kaupungilla lienee ollut joku suurempi merkitys kauan sitten. Puutavaran ja malmin lastauspaikka? Asemapiha näytti olevan kohtalaisen kiireinen vieläkin, raidepareja julmetusti.  Rautatiekarttaa katsoessa se olikin monen radan risteyksessä.

Matkustimme sinne pari tuntia kalaan ja sieneen matkalla olleiden eläkeläisten kanssa paikallisjunalla Tomskista, sillä pitkänmatkan junat ajavat Taigan ohi, mutta eivät siellä pysähdy. Taiga kuin myös Tomsk on syrjässä varsinaisesta Trans Siperian reitistä. Tomsk on viehättävä miljoonakaupunki, joka neuvostovallan aikana oli suljettu . '

Taigassa ei näyttänyt olevan majoituspaikkaa ja jouduimme palaamaan Tomskiin yöksi. Olisi ollut mielenkiintoista seurata kaupungin elämää kauemminkin. Junassa viereisellä penkillä nukkui söpö punkkaripoika. Kaupungilla poika oli saanut seurakseen kauniin, mutta humaltuneen tytön. Jo  asemalla nuoret tapasivat ja suutelivat, silloin tyttö oli selvin päin, sillä kysyimme heiltä kaupungille menon suuntaa.

Ostimme kadun varrella istuvalta mummolta lasipurkillisen pulleita vadelmia ja söimme ne, myöhemmin huomasimme, sairaalan tutkimuslaboratorion takaportailla. Leninin patsas on paraatipaikalla jokaisessa pienemmässäkin kaupungissa.





Taigan lähistölle joutui varatuomari Ukko-Pekka Svinhufvud maanpakoon Venäjän vallan aikana useaksi vuodeksi poliittisen toimintansa vuoksi. Rouva Ellen Svinhufvud matkusti Luumäeltä Lappeenrannan läheltä huolehtimaan miehestään sinne useamman kerran. Juhlittuna sankarina  Suomeen palattuaan Svinhufvud eteni presidenttimme. Tästä  enemmän täällä.




Komea Taigan aseman sali, jossa olimme ainoat asiakkaat, takasali vielä komeampi tummanpunaisin samettiverhoin. Paikallisjunia kulkee muutama päivittäin. Kenelle nämä salit ovat?



tiistai 20. joulukuuta 2011

Semmarit kiinaksi Kiinassa

Zhong quo ren laulavat Semmarit ihanupeasti hienossa ympäristössä.

Semmarit laulaa Kiinassa Kiinaksi. Laulu näkyy tuossa artikkelin loppupuolen uTubessa.

Innostuin selailemaan kaikenlaista Kiinasta suomeksi. Sieltä löytyi tämä video. Semmarit ja kiinalaisia maisemia Kiinan muureineen siinä ohessa. Kiinasta kiinnostuneille ihan kiva pala, sitä turistikiinaa, joka on yltäkylläisen upeaa.

Tässä suoraan utubeen. Miksen osaa laittaa sitä silleen näkyville? Pitää opetella.

Kiinan asuntopolitiikkaa Australian kautta




Kiinan aavekaupungit ja ostoskeskukset. Asumista kiinalaiseen tapaan. Australian SBS-kanavan tekemä kiinnostava dokumentti Kiinan asuntopolitiikasta. Suuri kupla.

Videolla esitellään myös tavallisten ihmisten asumista mm. hutong-alueella (perinteinen kiinalainen keskipihan ympärille rakennettu asumus). Kuvani ovat Pekingistä.

Video on tässä itse asiassa siksi, että saan sen Sakulle katsottavaksi siellä Kiinan Dalianissa. FB ei siellä näy (blokattu kuten joskus muukin sosiaalinen media) enkä uskalla videota lähettää sähköpostillakaan. Jonkinlainen sensuuri kun saattaa puraista. Keskustelin siitä Sakun kanssa joku aika sitten, ja hän oli sitä mieltä, etteivät kiinan sensuuriviranomaiset jaksa suomenkielisiä viestejä kääntää...mutta sittenkin, tuollainen kriittinen linkki saattaa jossain hälyttää. Ei kai äiti ole liian vainoharhainen?

Dalian on koillisessa  Kiinassa, melkoisen lähellä Pohjois-Korean rajaa. Tulee sekin mieleen, että pysyyköhän alue rauhallisena ja mitä Koreassa vallanvaihdon yhteydessä tapahtuu. Saku tulee kotiin opiskelusitaan lomalle tammikuussa. Siellä on muuten pakkasta tähän aikaan vuodesta. Ja vähän lunta.

Muutama muisto Pekingin hutongeista Kiinan matkalta 2009



Toisenlainen Peking:

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Miksei mummotkin voisi opiskella Harvardissa!

Harvard University online free courses...for example China: Traditions and  Transformations

Kauan sitten ystäväni sanoi 50-vuotisjuhlapuheessaan, eräänä kauniina kesänä päivänkakkaseppele ohimoillaan: Nyt ei sitten tarvitse enää opiskella!

Olin kyllä ihan ällikällä lyöty! Viiskymppisteni jälkeen olen opiskellut keramiikkaa ihan alusta alkaen, urdua ihan tosissani. Miksi en nyt käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja menisi opiskelemaan Kiinan traditioita ja muutoksia Harvardiin. Ja sitten sieltä jotain muuta, vaikkapa antiikin Kreikan sankareista.


Keraamikko Lahoren vanhassa kaupungissa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Nyt, ja nyt, ja nyt.

“Remember, remember, this is now, and now, and now. Live it, feel it, cling to it. I want to become acutely aware of all I’ve taken for granted.”
— Sylvia Plath

"Muista, muista, tässä on nyt, ja nyt, ja nyt. Elä, tunne, pidä kiinni. Haluan olla akuutisti tietoinen kaikesta, minkä olen pitänyt itsestään selvänä."
- Sylvia Plath

Eteeni sattui tämä sitaatti Piilomajan blogissa. En useinkaan lainaa aforismeja tai mietelmiä, luin niitä ahmien paljon nuorena, jolloin ei ollut Facebookia, missä niitä vilisee hurjasti. Hyviäkin, mutta usein liu'ún niiden yli. Niitä on liian paljon, ja ne toistavat samaa hyvin usein. Niihin vähän kyllästyy. Mutta tämä Sylvia Plathin aforismi on kuin jääpuikko, kirkas ja selkeä. Se on elävä, ei kauan haudottu sievä sanonta. Kukaan ei olisi ajatusta paremmin osannut sanoa. Siksi se on niin hyvä.

Suomensin sen itse, lienee se jossakin hänen teoksissaan suomennettunakin.

Suomessa on syksy, kun kohta palaan. Syksy on ihana. Talvella on avanto ja siis ihana. Keväällä on aurinko, sekin ihana. Kesällä on on valoisaa ja vihreää. Sekin on ihana.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Dalian raportti 7. Kiinasta

Saku ei saa nyt blogianikaan auki Kiinassa. Sensuuri on koventunut. Skypetellä voimme ja gmail onnistuu. Nyt pitää lähettää Sakulle erikseen Zoesta kuvia ja juttuja. Meille blogi on niin ihana juttu; koko perhe saa samalla kuulumiset eri puolille maailmaa.

Lääketieteen opiskelurytmi on vauhdikasta. Nyt on juuri menossa koeaika, mutta aina ei kokeistakaan ilmoiteta. Niinkuin lukukauden ensimmäisenä päivänä joku kaveri huikkasi Sakulle, mitä sinä siellä kampuksella tuohon malliin paseeraat, eikös sun pitäisi olla kiinankielen kokeessa! Saku oli tullut juuri viimeisenä lomailtana Melbournesta, eikä tiennyt kokeesta, ei siitä ja muista seuraavien päivien kokeista. Monet opiskelijat eivät olleet vielä edes tulleet takaisin. Noin yleensähän, lukuvuoden ensimmäisenä päivänä ei paljoa tapahtu, saati pidetään koe edellisen lukukauden jutuista ilmoittamatta siitä ennen lomalle lähtöä. Niin, eivät useimmat kehitysmaiden opiskelijat kotimaahansa päässeet, matkat ovat liian kalliita heille.

Kolmannen vuoden toiseksi paras opiskelija ei ollut saanut pienestä afrikkalaisesta sairaalasta luvattua sponsorirahaa. Millä sitten maksaa lukukausimaksu? Yliopistolla on paljon kehitysmaiden opiskelijoita jollakin stipendillä ja raha saattaa loppua kesken kaiken. Lahjakas opiskelija ei saanut hallinnolta lupaa järjestelyihin ja edessä oli lähtö. Opiskelija keräsivät keskenään pikaisesti puolet lukukausimaksusta ja se riitti toistaiseksi.

Saku ehdotti, että perustaisimme yhdessä pienen säätiön tai muun sopivan tavan kerätä rahaa tällaisia tilanteita varten. Euroissa ei usein paljoa tarvita, että joku opiskelija saa jatkaa. On tavattoman surullista, että lahjakas kehitysmaan opiskelija on päässyt näin pitkälle, esimerkiksi jonkun Afrikan kylän ainoa sairaanhoitaja on päässyt opiskelemaan lääkäriksi. Olisi hurjaa tuhlausta keskeyttää opiskelu rahan puutteen takia. Suomen ajoittainen lääkäripula ei ole mitään siihen verrattuna, miten paljon voi yksi lääkäri tehdä kehitysmaassa.

Monet kehitysmaiden opiskelijat ovat ihmeissään siitä, miten esimerkiksi Suomessa terveydenhuolto on järjestetty, neuvoloineen, säännöllisine tarkastuksineen. Monen monta kertaa äiti hakeutuu hoitoa hakemaan vasta kun on elämä kyseessä. Eikä silloinkaan ole lääkäriä lähimaillakaan. Lisäksi opiskelijoiden käsityksiin on vielä vahvasti sekoittuneet vanhat uskomukset ja vahva uskonnollinen tausta.

Kaveriporukka on ryhtynyt kokkaamaan yhdessä, näin ruokahuusholli helpottuu. Samalla jokainen voi vuorollaan valmistaa oman maansa ruokia. Saku tietenkin kokkaa näitä meille tuttuja pakistanilaisia ruokia, kormaa, daalia, pinaatticurrya...siinä Sakun suosikit ovat. Sakulta onnistuu vaikka 50 henkikön ruokkiminen, vaikka enemmänkin. Äiti on opettanut.

Sakun herkkuja ovat katkaravut, Saku on mielissään kun saa reilusti syödä niitä, noin 3 euroa kilo. Dalian on Keltaisen meren rannalla ja meren eläviä saa monenlaisia. Alkuaikoina Saku soitti minulle Suomeen, miten katkarapuja keitetään...nyt taitaa olla taitavampi kuin minä siinä. Voita, kermaa, jugurttia ei juuri ole saatavissa. Kuvaavaa on, että kiinankielessä on vain yksi sana kaikille rasvaisille maitotuotteille. Siis kerma, voi, jugurtti..olisikohan öljyllä oma sana.

Tässä englanninkielinen erikoisen kiinnostava blogi kiinasta.
Tämä suomalaisen kiinankielen opiskelijan blogi on myös monipuolinen,  englanniksi.
Saran blogi opiskelijaelämästä Guangzhoussa myös suomeksi.

Miten ne kiinalaiset kirjaimet ovat muotoutuneetkaan, klikkaa isommaksi ja katso!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Melbourne

Iltapäivä Melbournen keskustassa.


















sunnuntai 30. lokakuuta 2011

in English

I have had many visitors from US based URLs lately. As this is a Finnish language blog, I am wondering how people get to my blog.

Please if you see this, leave your comment how you got here. I would appreciate it.

Outoja kävijöitä blogissani

Ihmettelen kävijöitä näillä sivuilla. Viimeisen parin viikon ajan on tullut päivässä yli sata kävijää Yhdysvalloista. Ajattelin ensin, että se on joku sattuma, kun jonain päivänä tuli lukijapiikki, sitten ne jatkuivat ja nyt ovat melkein päivittäisiä, eilenkin 171! Niistä vakimäärä Suomesta (ja tietysti Australiasta ja Kiinasta omat lukijani ) ollut parikymmentä, joskus uuden jutun laittaessani vähän enemmän. Nämä muut oudot lukijat, epäilen tietysti että eivät taida suomea lukea, ovat tilastoissa muutamasta  linkeistä tulleita, eivätkä näy hakusanalistoissa mitenkään.

Laitankin englanninkielisen blogikirjoituksen seuraavaksi ja kysyn  miten blogiini eksyivätkään.


Viittaavat URL-osoitteet ja niistä kävijät viimeisen viikon aikana. En halua niitä klikkailla auki, voivat olla vaikka mitä viruksia! Kuka lukijoistani osaa sanoa näistä jotain? Mitä sanoo it-päällikköni Dalianissa tästä?
 

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kalajuttu Tyynen valtameren rannoilta

Mitäs aussit syö? Mustekalaa. Siniturskaa (blue cod)






Barbie on se juttu, t-luupihvit ne suosituimmat. Tästä piti tehdä kuitenkin kalajuttu!



Alunperin perienglantilainen "fish and chips" uppopaistetut kuorrutetut kalafileet ja ranskikset, on saatavilla helposti ainakin Australian rannikkokaupungeista, se on katukioskiruokaa.




Niitä saa tästä Watson´s Bayn vuosikymmeniä vanhasta  Doyles´s Fisherman Wharf  ravintolasta syötäväksi puistossa, rantakahvilassa tai kotona. Täältä saa myös kuorrutetut ja uppopaistetut katkarapuja, "butterfly prawns" .

Kala- ja ranskalaisannos käärittiin ennenvanhaan valkoiseen paperiin ja sitten sanomalehtipaperiin, mutta ei enää näy sanomalehtiä...vaan nyt valkoiseen paperiin tai laitetaan sellaiseen kertakäyttöleivoslaatikkoon. Sen kanssa on sitruunaa, joskus majoneesia, mutta perienglantilaista mallasetikkaa en ole tavannut tarjottavan. Kala-ranskisannos on nimittäin levinnyt Englannista kaikkiin brittiläisen kansainyhteisön maihin.

Bundabergin kalakioskissa Queenslandin osavaltiossa Tyynen valtameren rannalla oli tarjolla viittä eri kalalajia take away annoksiin, siis "fish and chips" annoksiin. Taisi olla kalakioskien eliittiä. Söimme barramundia.



Tietysti meren elävät, seafood, monissa muodoissaan on suosittua, äyriäiset, simpukat, mustekalat, hummerit. Niistä on tosin tullut enemmän juhlaruokaa jo hintansakin vuoksi. Ostettiin Lisan kanssa Sydneyn kalasatamasta isoja keitettyjä katkarapuja, sen seuraksi muhevat sämpylät ja sitten menimme puistoon lounastamaan.


Woolloomooloossa (Sydneyn satama-alueella) vanhat laivalaiturit on uudistettu eliittiravintoloiksi, asunnoiksi (kuulema Nicole Kidmanilla on siellä asunto), ja Hilton hotellikin sinne on soviteltu.

Siellä Thai-ravintolassa oli viiden tähden tuntu. Top Chef -rakenneltuja annoksia ja mustaessuiset tarjoilijapojat osasivat myös kertoa ruoasta, aivan tarkkaan. Viinitarjoilija oli myös näpsäkkä ammattimies hommissaan. Talo oli täynnä, juuri ja juuri saimme peruutetun pöydän suuressa ravintolassa, josta oli esteetön näkymä Sydney iltavaloihin. Ravintolaan minut vei nuoruudenystäväni. Noina nuoruuden iltoina Woolloomooloossa oli vain jo aikansa nähneitä teollisia rakennuksia ja pari pubia, jotka avasivat ovensa kello 6 aamulla. Sinne ehtivät tunniksi haalaripukuiset työmiehet, paljon suomalaisia, sillä suomalaiset olivat haluttuja rakennusmiehiä. Ei tarvinne sanoa, minne kaverit suuntasivat töiden päätyttyä. Nyt Woolloomooloo on trendikäs alue kaupungin kupeessa.










Tämän hetken aussihitti on sushi. Sushibaareja on joka kulmassa. Kyselin ovatko aussit mukavuuttaan keksineet tällaisen sushipötkön. Potkö eli handroll on ehkä 4 sushipalan pituinen, sisältää muuten ihan samoja kuin aineksia kuin "oikeat sushit", vaikkakin , epäilen jälleen täällä, on keksitty täytteitä kuten tempura prawns, teriyaki chicken, melkein mitä vain, vaikka kala ja sushi mielestäni kuuluvat yhteen. Mukaan saa pari kalatuubillista soijakastiketta sekä marinoitua inkivääriä.
.
Ihastuttava video tässä, jossa opetellaan temaki sushin teko. Tällaiset temaki tötteröiset näyttävät olevan aitoja japanilaisia. Näitä aussipötköjä en netistä löytänyt japanilaisten tekeminä. Sellaisen pötkön tai useamman voi helposti napata evääksi pikasushiravintolasta, joita on joka puolella, kuva on Sydneyn lentokentältä.

Australialaisia reseptejä suomeksi Dansukkerin sivuilla.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Laksaa, buddhan sormia ja dukkahia; uutta kokkausmaailmasta monelta taholta

Kaffir-limetti on sen verran tuttu, että tiesin sen lehtien kuuluvan thai-keittiöön ja muihinkin sen alueen keittiöihin. Sitä en tiennyt, että kaffir-limetti on  erilainen kuin limetti, joita kaupoistakin Suomessa saa. Kaffir-limetin hedelmää ei käytetä sen liiallisen kirpeyden takia kokkaukseen, mutta sen erikoiset kaksoislehdet antavat aromaattisen kirpeyden esimerkiksi laksaan, joka sekin uutuus minulle tuli tutuksi paremmin Ellin keittiössä. Tein laksaa jo kotonakin. Hyvää se on!

Laksa on kiinalaisten ja malaijilaisten elementtien yhdistelmä, mausteinen keitto. Se on yleinen Maleesiassa ja Singaporessa, myös Indonesiassa. Keittoa on kahta tyyppiä, currykeitto, jossa on laksanuudeleita tai riisivermisellinuudeleita ja kookosmaitoa currymaustein. Mukana voi olla mereneläviä, kanaa, naudanlihaa ja se voi olla myös vihanneksista tehty. Toinen versio on laksa asam, jossa käytetään kalaa, noodeleita ja liemi on happamankirpeä. Tässä Thornburyn pikkuravintolan herkullinen laksa, 9.50 dollaria eli noin 7 e.



Ellin kanssa Sunshine Coastilla  teimme laksaa, jossa oli mereneläviä, bataattia, perunaa ja mangoldia. Perustaan ostimme laksa-valmissosetta (laksapaste). Saisikohan sitä Suomesta? Luulisi, että Hakaniemen itämaisista kaupoista jo saa. Keittoon poimimme Ellin pihalta muutaman kaffir-limetin lehden. Toin yhden oksan juurtumaan. Jospa siitä saisi pensaan kasvamaan ruukussa Suomessa.

Kuinka ollakaan, sattumia ei ole vain yksi. Kierrellessäni Victoria Marketilla sateen sattuessa eteen osui  myyntipöytä, jossa esiteltiin Pernakan-kulttuurin keittokirjaa. Tuotakaan nimeä en ollut koskaan kuullut ja koska kirjan tekijä oli itse paikalla, ostin kirjan nimmarilla parilla kympillä. Laksa on nimenomaan pernakan-kulttuurin tunnetuin ruoka. Melbournen maleesialaisista ravintoloista sitä saa.
Linkissä kivan tuntuinen laksaohje, jota en ole kokeillut. Oman versioni laitan myöhemmin. Laksa, niinkuin useimmat aasialaisen keittiön ruokaohjeet, taipuu mukavasti käsillä olevien ainesten myötä. Tässä ne tärkeimmät ovat laksa paste ja kookosmaito..loput on sitten sovellusta (tämä ei ehkä puristeille kelpaa).

Dukkah (dukka tai duqqa)  taas ensimmäisen kerran tuli vastaan Sydneyssä Newtownin lauantaimarkkinoilla maistiaisissa. Ostin purkillisen hasselpähkinädukkahia ja innostuneena esitin sen Aishalle, joka tiesi sen ja oli hyvin jo tuttu erilaisten dukkah-lajien kanssa, kuten mantelidukkah. Saakohan tätä Suomesta. Onhan se helppo tehdäkin. Hukkahia voi ripotella vaikka leivän päälle. Dukkahia voi tarjoilla pikkupurtavana hyvän oliviiöljyn ja leipäpalojen kanssa tarjottavaksi. Leipäkuutio kastetaan öljyyn ja sitten hukkahiin. Dukkah onkin Egyptistä kotoisin.

Mutta dukkah on helppo tehdä! Ostamani dukkah sisältää hasselpähkinöit, seesaminsiemeniä, korianteria, kuminansiemeniä, suolaa ja mustaa pippuria. Yksinkertaisesti ainesosat paahdetaan, jauhetaan ja maustetaan. Siinä ohjekin!

Ana Sortun, the chef at Oleana restaurant in Cambridge, Mass., serves a spicy mashed carrot hors d'oeuvre sprinkled with duqqa.

Ja täällä Australiassa, dukkah on suosittu ja yleisesti saatavilla erilaisin variaatioin; manteleita, pistaasipähkinöitä, seesamisiemeniä,  ja mausteita. Ei siis ollut ihme, että siihen täällä törmäsin. Ei ihme, täällä kaupoissa ja ravintoiloissa on KAIKKEA, tuossakin lähistöllä kreikkalaisia souvlaki-ravintoloita on kymmenittäin mistä valita. Sakulla on suosikkinsa, jossa kävi, sinne en ole vielä ehtinytkään. Smith Streetillä ohitan aina liudan japanilaisia ravintoloita. Suosikkimme on kävelymatkan päässä Noodle Kingdom, kiinalainen ravintola, missä ikkunasyvennöksessä kokit tekevät noodeleita koko päivän, litteitä, ohuita - hetkessä taikinamöykystä on tullut tasapaksuja nuudeleita, ne heitetty kiehumaan, toiset nostettu pöydälle, pöyhitty ja  siinä ne ovat  lautasella. Tässä kokit suhauttavat pikkupiiraat, dumplingit nuudelitaikinasta ja ne höyrytetään bambukehikoissa.




Buddha´s fingers (Buddha´s Hand) eli buddhan sormet..onko se hedelmä? Sitä olen kysellyt ja ihmetellyt. Näin pari sellaista Brunswick Streetin luomukaupassa appelsiinipaljun päällä. Nyt ehdin tutkimaan nettiä, ja sehän on sitrushedelmä, Citrus Medica. Sitä käytetään Kiinassa ja Japanissa huoneiden tai vaatteiden parfyyminä sekä uhrilahjana buddhalaistemppelissä.

Keittiössä sitä käytetääns sellaisenaan siivutettuna salaateissa, kuorineen päivineen. Hedelmää käytetään myös karamelisoituna.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Melbournessa sataa, paistaa ja paleltaa

Inkivääriportviiniä, mustikkalikööriä, suklaaportviiniä luomuviinimaistiaisissa lämmitti jääkylmää sieluani ja ruumista Victoria Marketilla tänään sunnuntai-aamupäivällä. Sitten piti ostaa pusakka. Sitten kuuma cappucino, kädet kupin ympärillä. Rankkasade oli lakannut ja pääsin kadun yli ratikkaan ja kotiin päin herkkujen kanssa: mereneläviä spaghetti marinaraa varten, vuohenjuustoa ja King´s Island sinihomejuustoa (Australian parhaat pikkujuustolat saarella tuossa Melbournen ja Tasmanian välissä), tuoretta korianteria ja persiljaa, bagelseja ja viininlehtikääryleitä, jotka eivät tulleet purkista.

Aamulla kehuin Aishalle, kuinka ihanaa kun saa laittaa päälle kevyen puuvillamekon ja lähdin torireissulle. Siis kevyessä kesämekossa. Jo ratikkaa odotellessa mietin, haenko lisää lämmintä, mutta annoin olla; vastahan oli aamu ja kyllä se aurinko siitä lämmittää kohta, päätin. Päätin ihan pieleen sen.

Sinnittelin kasseja halaillen eteenpäin, mutta tuuli viuhui luihin ja ytimiin, mustat pilvet kerääntyivät taivaalle Melbournen yllä. Sateenvarjo jäi kotiin, sadetakki toiseen kassiin.

Joko uskon melbournelaisten sanontaan, että samana päivänä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Aina täytyy vaatetuksin varautua. Uskon, uskon.

Tulomatkalla uusi pusakka lämmitti ja keskikaupungilla kotimatkaratikkaa odotellessa otin kuvia kulkijoista.

Jos jollakin oli hihaton mekko, kymmenellä oli villapipo päässä. Siis vähän katumuotia Bourke Streetin ja Elisabeth Streetin kulmassa tänään kello 12 päivällä. Eilen oli muuten tosi kuuma päivä.








maanantai 26. syyskuuta 2011

Hymy

 Because of your smile, you make life more beautiful.
 Hymylläsi teet elämän kauniimmaksi.

--Thich Nhat Hanh--
 
 
 

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Victoria Marketin herkkuja illalliseksi!

Yksi mummo, yksi granny ja yksi grandpapa matkasivat ratikalla Victoria Marketille, torille, aivan Melbournen keskustan kupeessa. Turha sanoa, ruoasta pidämme kaikki. Ja niinkuin alla näet, merenelävistä, juustoista...uusissa paikoissa hallit ovat ihania tutustumispaikkoja.


Ensimmäiseksi valitsimme ison merikirjolohen (ocean trout)


Ostereita tusinoittain, tuosta raakana suoraan suuhun. Maistetaanko?

seuraavalla kerralla voisimme maistaa kunnon katkarapuja, tai muita rapuja, mustekalaa tai kampasimpukoita




tarkoituksena on tehdä mereneläviä "Marinara" ensi viikolla, tästä sopiva sekoitus...


hummereita...


Mossvale blue, sinihomejuusto on Verityn mieleinen, sitä otettiin


Mountain Goat blue, sinihomejuusto lampaanmaidosta (South Australiasta), sitä Aishalle,
 joka ei lehmänmaitotuotteita saa syödä



"Edit" pehmeä vuohenjuusto marjojen kanssa jälkiruoaksi...Verity tuntee
juuston, joka on valmistettu Adelaiden kukkuloilla.




"Noisette", 100 % ruista, hapanjuuri...hm....ostin leivän uteliaisuuttani ja alla se on leikattuna. Tosi hyvä leipä, saattaa sinä hapanjuurtakin olla, mutta ei paljoa hapatettu. Miten rukiista saakaan noin vaaleaa?
Leipä oli erinomainen, maultaan vienon rukiinen, enemmän hyvän sekalaivän maku.




Tässä putiikissa oli "Finnen" leipää: ruista, grahamjauhoja, kurpitsaa, mallasta,
 hunajaa...mistä lie tuo nimi saatu!


Vihannesosasto, sieltä mukaan okraa ja tomaatteja, sekä marjoja.


Portviiniä katseltiin, mutta mitä näissä pulloissa on? Ahaa, viinejä. Vanhanajan limsapullon korkit!

Illan menusta tuli tällainen

Okraa a la mummo Jehangir
(sipulia, valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja tomaattia)

Biriyani Peshawarin tapaan
(basmati riisiä, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, parsakaalia, purjoa, pinaattia, porkkanaa ja itämaisia mausteita, tuoretta korianteria)

Kanaa Tikka
(jugurttimarinadi, valkosipulia, inkivääriä, chiliä)

Valtameren kirjolohta uunissa
(marinoitu valkosipulissa ja inkiväärissä)

Raita
(jugurttisalaatti, tomaattia, sipulia, tuoretta korianteria)

Tuoreita mustikoita, vadelmia ja mansikoita portviinin kera
Pehmeä vuohenjuusto "Edith"

Rutherglen Wineries

Viinit:
Brown Brothers Pinot Grigio 2010 (King Valley, Victoria, Australia)
Morris Old Premium Rare Tawney Port (Rutherglen, Victoria, Australia)