Kauan sitten ystäväni sanoi 50-vuotisjuhlapuheessaan, eräänä kauniina kesänä päivänkakkaseppele ohimoillaan: Nyt ei sitten tarvitse enää opiskella!
Olin kyllä ihan ällikällä lyöty! Viiskymppisteni jälkeen olen opiskellut keramiikkaa ihan alusta alkaen, urdua ihan tosissani. Miksi en nyt käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja menisi opiskelemaan Kiinan traditioita ja muutoksia Harvardiin. Ja sitten sieltä jotain muuta, vaikkapa antiikin Kreikan sankareista.
Keraamikko Lahoren vanhassa kaupungissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti