München 31.3-9.4.2012, osa 1

Nuorukainen Atticasta vuodelta 580 eKr. (tunnetaan nimellä Muncein Kouros)

(g:n jälkeen tuleva kirjain ei toimi näppäimistölläni)
Ensimmäinen päivä Glyptotek, antiikin Kreikan ja Rooman veistoksia. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että se oli minulle yksi paraista kokemuksista reissullamme. Sen perään  Alte Pinakotek, vanoja maalarimestareita 1800-luvulle asti (Rubens, Da Vinci, Tintoretto tunnetuimmasta päästä). Sitten vielä päivän kolmas suuri taidemuseo,  Pinakotek der Moderne (Monet, Manet, Durer esimerkiksi)...maalarimestareita 1800 luvulta 1900-luvun alulle asti. Neue Pinakotek jäi käymättä. Sinne  kävelimme Konigsplatzilta, joka oli toinen itlerin suosima pueenpitopaikka. Toisella kertaa kävimme Odeon Platzilla, toisella itlerin pueenpitopaikalla. Taidetta ja politiikkaa eti ensimmäisenä päivänä oikein aamusta iltaan! Eikä keväisemmästä säästä ollut tietoakaan, sama kylmä viima täälläkin ja välillä sade ja räntä saapui Skandinaviasta tänne asti! Villainen talvitakkini oli pelastus.

Etukäteen Muncen vaikutti vään mielenkiinnottomalta, suurkaupunki mikä suurkaupunki. Syy vierailuun olikin kesän saunakaverimme M, joka siellä on asunut kymmeniä vuosia. Matkatoverina oli yteinen tuttavamme A.  M asuu suur-Muncenin alueella, vajaan 40 kilometrin päässä vieättävässä pikkukaupungissa Furstenfeldbruckissa. Nopea esikaupunkijuna ajaa sinne noin 30-40 minuutissa keskustasta. Nyt en voi mitenkään sanoa aluavani sinne joskus takaisin. iva reissu ja tuli nätyä, kyllä. Ystävien takia menisin, en Muncenin. Kävelimme paljon, M oli suunnitellut meille tiiviin ojelman. Toinen mieleenjäävä antiikin veistosten rinnalla oli visiitti oli Bavarian Alpeille, junalla alppiniittyjen alki Fusseniin, päätepisteenä uskomaton satulinna Neuscwanstein.  7 päivää menoa ja aika rankat 2 matkapäivää jo iukkasen rasittivat jalkoja ainakin. Lepopäivää tai puolikastakaan emme malttaneet pitää!

elsinki-Amsterdam-Muncen KLM lennot, 215 e. Matka M:n kodista Tirilään kesti 13 tuntia. Siien tuli monta vaitoa ja odotusta, se onkin raskaampaa uin istua matka 2 pitkällä lennolla Australiasta, niin ainakin tunsin ja olin pajon väsyneempi!

Aurinko välillä näyttäytyi ja Glyptotekin seinustalla otettiin eti lepotauko. Muutaman kilometrin päässä emäntämme kotia olisi ollut Dacaun keskitysleiri, mutta emme sinne alunneeet mennä. Saksassa nyt on äärimmäisen vaikea kuvitella natsi-Saksan aikoja. Riittäkööt muistutukseksi paikat, joissa itler mieluiten kansalle puui. Emäntämme kertoi, että iljaisentuntuinen läiökaupunki Furstenfeltbruck, jossa asuimme, on yksi nationalistien pääpaikoista nykyisin. Ensiksi  kuvassa ylevä portaikko  Königsplatzilla, toinen pueenpitopaikka oli Odeonplatzilla.

Suhteeni Karachiin

Tämä osui. Alla olevan kuvauksen  löysin Facebookin Karachin ystäväni Christan seinältä. Se sanoo kaiken, mitä haluaisimme, jos osaisimme näin hyvin sen muotoilla, Karachista. Karachissa asuimme reilut 5 vuotta 1986-1992.

Useimmilla meistä on katkeranmakea suhde Karachiin, ja jos pitäisi määritellä Facebook-status, sen voisi olla vain ja ainoastaan "se on monimutkainen". Karachi on kuin eipäs-juupas poikaystävä, Karachi on tyttö, joka käyttää sinua hyväkseen, särkee sydämesi ja sitten kun hän taas kutsuu sinua, juokset pikapikaa takaisin. Karachi on arvoitus ja jos asut Karachissa et voi kuvitella tuntemuksiasi, joita tunnet asuessasi jossain muualla (hyvässä tai pahassa). (City FM  89 netissä)...nida amir

Most of us have a bittersweet relationship with Karachi and if our status had to be defined on Facebook it could only be "It's complicated". Karachi is an on-again, off-again boyfriend, Karachi is the girl who uses you, abuses you, breaks your heart and yet when she calls you, you go running back. Karachi is an enigma and if you live in Karachi you can't imagine feeling the feelings you feel while living here (whether good or bad) anywhere else." - (City FM 89 on Web)...courtesy nida amir

Kuvat ovat vuoden takaa, helmikuussa 2011 olin Karachissa muutaman viikon.

 

Kaupungin paras terassi

Avoinna läpi vuoden

Virkistävä ellei huumaavan ravisteleva kokemus

Istua maaliskuun illan hämärttyessä

avantoon pulahtamisen jälkeen

Avaat kahvitermarisi, tai paistat makkaraa

Joillekin kylmä juoma on tarpeen

Uudelleen saunaan ja avantoon

Juttelet ystäviesi tai vierustoverisi kanssa

maailman menosta, ruokasoodan ihmeellisyyksistä, kielenoppimisesta, koirankasvatuksesta, lapsenlapsistasi, ihan mistä vain tai ei mistään

ja taas avantoon, jos vain mieli tekee

tai pysähdyt terassin kaiteelle katselemaan Saimaalle

huolista, töistä mieli kaikonnut kauas ei minnekään

Myllysaaren saunan terasilla maaliskuun puolessavälin

Dalian raportti 8: Käärmeenmaksauutetta appelsiinilla

Käärmeenmaksauutetta appelsiinilla sai Saku kiinalaisesa sairaalassa. Lisäksi antibioottia suoraan suoneen.

Mutta ennen sitä ehti äiti  huolestua. Poika soitti Kiinasta pari päivää sitten ja sai tuskin puhuttua. Kuume on roikkunut yli neljänkymmenen. Antibiootti oli jo alkanut vaikuttaa, ja huokasin, että siitä se poika selviää.

Kunnes tänään iltapäivällä Babar soitti Espoosta varovasti tiedustellen, että Saku haluaisi skypeen äidin. Onneksi haluaa skypeen, ajattelin, ei niin paha, arvelin että asia liittyy sairastamiseen. Paha kuitenkin, Saku oli joutunut sairaalaan ja kävimme hetken keskustelua Babarin välityksellä, sillä olin vapaaehtoistyössäni Sikitikossa.

Sairaalassa oli todettu, että keuhkokuume on erityisen ärhäkkä ja otettiin Saku sisään. Otettiin magneettikuvaus keuhkoista, röntgenit ja verikokeet. Laitettiin 6 hengen huoneeseen. Pidetään hoidossa 8-10 päivää.

Illemmalla juttelimme sitten skypessä. Saku lupasi myöhemmin kirjoittaa itse olostaan sairaalassa. Kysyin, miten siellä suhtaudutaan kiinalaisen perinteisen lääketieteen ja länsimaisen lääketieteen keinoihin, sekoitetaanko niitä kenties jollakin tapaa. Sairaala on nimittäin länsimainen. Siihen suhtaudutaan aika joustavasti. Sakulle tarjottiin käärmeenmaksauutetta appelsiinilla terästettynä: "siitä voi olla hyötyä, mutta ei ole pakko ottaa". Saku otti. Ja kertoi sen maistuneen yskänlääkkeeltä.

Sakun mukaan kiinalainen sairas menee enimmäkseen länsimaisen lääketieteen lääkärille tai sairaalaan, mutta ottaa sivussa perinteisiä troppeja ja niitä sairaalassakin "suositellaan jos niistä ei ole haittaa".  Ehkä maaseudulla on eri ajatusmaailma kuin näissä suurissa kaupungeissa. Voi olla, ettei länsimaiseen lääketieteelliseen hoitoon ole maaseudulla resursseja.

Hoitotoimenpiteisiin ja ammattitaitoiseen hoitoon Saku oli tyytyväinen. Taitaa olla erityinen kokemus olla itse potilaana lääkäriopiskelijalle, nähdä sairaalan toiminta omana kokemuksena - vaikkei nyt toivoisi, että keuhkotauti pitää saada, että tuollaisen kokemuksen saa. Sairaala on Helsingin Meilahden HUSin kokoinen, siis iso.

Isoudesta huolimatta Saku on jonkinsortin julkkis. Ainoa ulkkis. Kun opiskelukaverit tulivat etsimään Sakua, kysyivät vain, että täällä on sellainen ulkomaalainen: heti oli tiedetty missä se sairaalan ainoa ulkkis on.

Huonekaverien mammat pitävät Sakun ruuissa. Siellä on tapana, että omaiset huolehtivat potilaille ruuan. Jos jotain positiivista, Sakun  kiinankielenopiskelu saanee uutta virikettä ja puhtia.

Suihku tarkoittaa omaa vatia, ja sitten pesuhuoneeseen voi mennä "suihkuttelemaan". Onneksi Saku on partiolainen, sitä asennetta tarvitaan.

Sairaalaan piti antaa jonkinlainen etumaksu. Magneettikuvaus maksoi noin 50 euroa (onkin halpa kun Suomessa maksaa yli 1000 e), röntgen 25 e ja kerta-annos antibioottia tiputuksessa 25 e kerta. Kiinalaiset saavat korvauksia noin 40 % oman terveydenhuoltojärjestelmänsä kautta. Saku saa vakuutuksesta rahansa takaisin, kun ensin maksaa laskun.

Nyt sitten aamulla hoitamaan Sakun pankkiyhteyksiä. Visa on antanut rahaa automaatista ihan vaikeuksitta puolentoista vuoden ajan, mutta nyt jumittaa turvatarkasteluun.

Matka Karhusaareen

Matka voi olla lyhyt. Matka voi olla ilmainen. Ilo ja nautinto voi olla suunnaton!
Sunnuntaina paistoi aurinko, pakkasta -3C. Reppuun makkarat ja kahvit. Potkuri esiin ja matkaan! 5 tuntia Saimaalla.

Kimpisen rannasta löysimme vähän kuljetun jäljen kohti Karhusaarta. Mutta onkohan tämä turvallinen?

Avantosaunamme lämpiää keskiviikkona ja perjantaina Myllysaaressa.

Nyt täytyy tutkia liikennemerkkiä tuon karin törmällä. Otamme paremman suunnan kohta Karhusaarta ja jäätietä.

Jäätie satamasta Karhusaareen löytyikin!

Luistellen, kävellen, pulkassa, potkurilla.

 

Sunnuntai-iltapäivän tunnelmia 

Mikä on minun makkarani? Kaupunki toimittaa grillipuut saarelle kaikille vapaasti käytettäväksi.

Matka jatkuu kohti Pappilanniemeä tarkalleen laivareitin päällä!

Pappilanniemen kallioiden ohi lähestymme jo maihinnousupaikkaa.

Vielä tarkistetaan reitti, jälkiä on moneen suuntaan.

Nousemme rannaalle venepaikkojen takaa.

Nyt jo kovalla maalla, Saimaa siintää kohta kaukana. Upea päivä Saimaalla 4.3.2012

Kiina ja kirjailijat

Kiinan huimasta talouskasvusta kirjoitetaan ja puhutaan lähes päivittäin. Harvemmin näkyy mediassa muistutuksia missä ympäristössä Kiinassa eletään. Millä hinnalla Kiinan talouskasvu saadaan aikaan? Avautuuko kiinalaisille minkäänlaisia mahdollisuuksia kansalaistoimintaan talouskasvun rinnalla?

Luin Anja Snelmannin Iltasanomien blogista kirjailija Zhu Yufusta:

"Zhu Yufu tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankilaan, sillä hänen kirjoittamansa runo ”On aika” täytti Kiinan johtajien mielestä rikoksen tunnusmerkit, eli yllytti valtionvastaiseen toimintaan.
”On aika, kiinalaiset, on aika! / Aukio kuuluu kaikille / Omilla jaloillasi / On aika suunnata aukiolle ja valita”, Zhu Yufu aloitti runonsa, jonka lopullisen version lähetti ystävälleen internetin Skype-palvelun kautta.

 http://blogit.iltalehti.fi/anja-snellman/2012/02/29/bangalore-calling/

Kuvissani Pekingin puistosta hyväntuulinen kaveri kirjoitti hartaasti jotakin isoille paperiarkeille. Vieläkin mietityttää, mitä hän mahtoi kirjoittaa. Seurasin vierellä aika pitkään; uskoisin ettei kirjoituksissa ollut mitään kiellettyä. Näytti siltä, että mies kopioit käsissään olleesta kirjasta tekstin.

Usein puistoissa kohtasin toisenlaisia kirjoittajia. Isolla jättisivetimellä, kirjoiteltiin katukivetykseen vedellä. Vesiämpäri kulki mukana. Minulle kerrottiin, että näin aikoinaan, kuin nytkin, opeteltiin kirjoittamaan kirjainmerkkejä. Vaikka minusta tuntui, että nämä vanhat miehet kirjoittivat ehkä jonkin viisauden tai opetuksen kanssakulkijoille. Puistoissa myytin näitä isoja siveltimiä, moderneja sellaisia: nyt jouhien sijaan pensseli oli vaahtoomuovista kääräisty.