-juhuu, oli viesti gmailin chatti-ikkunassa, jonka luin juuri. Sieltä Dalianista.
Se sanoo äidille jo aika paljon!
Voi harmi kun en sattunut olemaan paikalla. Olin öljyämässä uusia saunanpenkkejä.
Kaivamassa narsissinmukuloita uudelleenistutettavaksi. Perkaamassa viimeisiä luumuja.
Keräämässä pudonneita omenia. Ihailemassa Sakun tekemää kompostia. Aina kun lisään sinne jotain,
hymyilen muistaessani, miten Saku kiusoitteli minua täydellisestä kompostinteosta.
Juhuu sanoo, että kaikki hyvin.
lauantai 25. syyskuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Jättimenninkäisen varpaat
Menimme karhumetsiin. Puolukoita keräämään. Noilla tienoilla on nähty karhuja. Mietin pelkäänkö vai en. En oikeastaan. Menimme pikkuveljen kanssa yhä syvemmälle metsään. Tuoreita hirvenpapanoita. Veli sanoi tietävänsä, että pari vanhaa kantoa olivat karhun hajottamia.
Puolukoita emme läytäneet. Sain kolme punikkitattia. Miljoona hirvikärpästä, joita löytyi hiuksista vielä pari päivää retken jälkeen. No ei se mitään, ne on helppoja nitistää. Olisin kyllä metsässä ilman niitä.
Syksy on suosikkini. Syksyn värit, otin kuvan sitten missä kohden vain, ovat samasta paletista, ei riitasointua.
Mutta löysin jättimenninkäisen varpaat!
Puolukoita emme läytäneet. Sain kolme punikkitattia. Miljoona hirvikärpästä, joita löytyi hiuksista vielä pari päivää retken jälkeen. No ei se mitään, ne on helppoja nitistää. Olisin kyllä metsässä ilman niitä.
Syksy on suosikkini. Syksyn värit, otin kuvan sitten missä kohden vain, ovat samasta paletista, ei riitasointua.
Mutta löysin jättimenninkäisen varpaat!
PS. Tuli mieleen Mennikäis- ja Pepe Palomeis-tarinat, joita kerroin teille lapsukaisilleni silloin Pakistanissa, kun halusin niin hurjasti vahvistaa suomenkielen taitoanne. Kirjat, joita sinne saimme, oli nopeasti luetut, eikä nettiä silloin ollut. Nuo tarina pitäisi kirjoittaa muistiin. Tarinat olivat ensin erillisiä, mutta koska piditte molemmista, halusitte, että ne yhdistetään. Siinä oli äidille hommaa, siinä yhdistelyssä ja saada tarinoihin paljon kivoja pieniä opetuksia. Niinkuin luonnon kunnioittaminen.
torstai 9. syyskuuta 2010
Suomen lippu salkoon ainoan poikani takia!
- Meillä ei ole koskaan ollut opiskelijaa Suomesta. Nyt nostetaan Suomen lippu salkoon.
Näin suomalais-pakistanilais-australialaiselleni, jolla on Suomen ja Australian passit. Suomen passi on se käyttökelpoisin, kotimaan, äidin maan passi.
Sakulle siis liputetaan joka päivä. Mieleen tulee jälleen kuva kiinalaisista marssimassa, punalippuineen.
- Nyt pitää vielä selvittää oma nettiyhteys ja pyykinpesuhommat.
- Arvaas äiti, jouduin kuoroon, bassoksi, en oikein tiedä miten se kävi! Ainoa poikani ei osaa laulaa. Seitsemänvuotiaana kavereiden kanssa suunnittelema bändi ei koskaan päässyt kiertueelle, vaikka suunnitelmissa oli 7 rekkalastin rekvisiitta ja matka Amerikkaan. Äitiä pyydettiin manageriksi, koska osasin englantia ja Saku kirjoitti kynä sauhuten englanninkielisiä laulunsanoja, hommaan valittu myös kielitaitoisena. Mainosjulisteet ovat vieläkin minulla tallella noin vuodelta 1993. Esikuvana oli Gun´s and Roses. Se siitä, mutta näkisinpä Sakun lavalla kuoronsa kanssa. Uskomaton ajatus!
- Mut kuule, huomasin, että siellä kuorossa kannattaa olla. Mulla on ainakin kymmenen puhelinnumeroa, vanhempia opiskelijoita. joilta voin kysellä kaikkea milloin vain. Sanoinkin orpoina kuljeskeleville tulokkaille, että sinne vaan, harrastuksiin, niin tutustutte muihin.
- Kiinankieltä opiskellaan 4 tuntia joka päivä jouluun asti. Nuo vanhemmat opiskelijat kertoivat, että loppupeleissä monet proffat eivät puhu kunnolla englantia ja kiinan kielen perustuntemus on ihan välttämätön, kannattaa todella panostaa siihen alussa.
- Totta huomaan miten tärkeää se on, ruokaakan ei osaa tilata ilman kieltä, ellei valitse arviosta. Jätin avaimeni sisään, ja sain elekielellä esittää avaimen tarinan, no, selvisihän se, mutta pienikin kielitaito auttaisi. Pekingissä on vielä paljon kylttejä englanniksi, mutta täällä ei . Peruskirjoitusmerkit on tärkeää oppia.
- Opiskelusta orientaatiossa ymmärsin, että ellei pääse tenteistä läpi, täytyy mennä preppauskurssille. Jälkeen ei ole varaa juuri jäädä. Aluksi on paljon matematiikkaa kiinankielen lisäksi. Ohjelma on aika tiukka.
Tosin englanninkieliset kyltit ja menut Pekingissä joskus vain antoivat hienoisen viitteen asiaan. Tietäisikö joku mitä saa, jos tilaa Grandmother vegetables, isoäitivihanneksia? Tai The black pepper fires Liu Niu, vapaasti käännettynä mustapippuri tulittaa Liu Niuta. Kylttejä ja menuita Pekingistä, kuvat viime vuoden syyskuun malkaltani (blogipäivitykset syyskuu 2009).
Näin suomalais-pakistanilais-australialaiselleni, jolla on Suomen ja Australian passit. Suomen passi on se käyttökelpoisin, kotimaan, äidin maan passi.
Sakulle siis liputetaan joka päivä. Mieleen tulee jälleen kuva kiinalaisista marssimassa, punalippuineen.
- Nyt pitää vielä selvittää oma nettiyhteys ja pyykinpesuhommat.
- Arvaas äiti, jouduin kuoroon, bassoksi, en oikein tiedä miten se kävi! Ainoa poikani ei osaa laulaa. Seitsemänvuotiaana kavereiden kanssa suunnittelema bändi ei koskaan päässyt kiertueelle, vaikka suunnitelmissa oli 7 rekkalastin rekvisiitta ja matka Amerikkaan. Äitiä pyydettiin manageriksi, koska osasin englantia ja Saku kirjoitti kynä sauhuten englanninkielisiä laulunsanoja, hommaan valittu myös kielitaitoisena. Mainosjulisteet ovat vieläkin minulla tallella noin vuodelta 1993. Esikuvana oli Gun´s and Roses. Se siitä, mutta näkisinpä Sakun lavalla kuoronsa kanssa. Uskomaton ajatus!
- Mut kuule, huomasin, että siellä kuorossa kannattaa olla. Mulla on ainakin kymmenen puhelinnumeroa, vanhempia opiskelijoita. joilta voin kysellä kaikkea milloin vain. Sanoinkin orpoina kuljeskeleville tulokkaille, että sinne vaan, harrastuksiin, niin tutustutte muihin.
- Kiinankieltä opiskellaan 4 tuntia joka päivä jouluun asti. Nuo vanhemmat opiskelijat kertoivat, että loppupeleissä monet proffat eivät puhu kunnolla englantia ja kiinan kielen perustuntemus on ihan välttämätön, kannattaa todella panostaa siihen alussa.
- Totta huomaan miten tärkeää se on, ruokaakan ei osaa tilata ilman kieltä, ellei valitse arviosta. Jätin avaimeni sisään, ja sain elekielellä esittää avaimen tarinan, no, selvisihän se, mutta pienikin kielitaito auttaisi. Pekingissä on vielä paljon kylttejä englanniksi, mutta täällä ei . Peruskirjoitusmerkit on tärkeää oppia.
- Opiskelusta orientaatiossa ymmärsin, että ellei pääse tenteistä läpi, täytyy mennä preppauskurssille. Jälkeen ei ole varaa juuri jäädä. Aluksi on paljon matematiikkaa kiinankielen lisäksi. Ohjelma on aika tiukka.
Tosin englanninkieliset kyltit ja menut Pekingissä joskus vain antoivat hienoisen viitteen asiaan. Tietäisikö joku mitä saa, jos tilaa Grandmother vegetables, isoäitivihanneksia? Tai The black pepper fires Liu Niu, vapaasti käännettynä mustapippuri tulittaa Liu Niuta. Kylttejä ja menuita Pekingistä, kuvat viime vuoden syyskuun malkaltani (blogipäivitykset syyskuu 2009).
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Dalian
Sakun omia kokemuksia odotellessa, kerron vähän Dalianista.
Puhelimessa kertoi Saku näin opiskelun alkupäivistä:
- Tää paikka on hämmästyttävä! Uskomaton.
- Asiat järjestyvät, ehkä joskus monimutkaisesti. Sain oman huoneen opiskelija-asuntolasta, joka on samalla kampuksella. Ulkomaalaiset, noin 1000, asuvat samassa talossa. Taso on Suomen opiskelija-asuntoloitten luokkaa. Olin onnekas saadessani oman huoneen, näytti siltä, että suurin osa uusista opiskelijoista jakoi huoneen. Ehkä erikoinen Suomi-kortti auttoi.
- Keittiötä ei ole, "laita parvekkeelle jos tarvitset" eli kiinalaisittain sitten.
- Kampuksella on erilaisia ravintoloita, myös muslimeille tarkoitettu halal-ravintola, sillä mukana on paljon muslimiopiskelijoita Pakistanista, arabimaista, Afrikasta.
- Suomesta ei ole koskaan ollut opiskelijaa, ja sen huomaa kohtelusta; ollaan tosi uteliaita siitä.
-Tietysti aiheutan kyselyjä ulkonäköni takia. Enhän suomalaisesta ihan heti käy. Jos kerron isän olevan Pakistanista kotoisin, oletetaan myös, että olen muslimi.
- Kiinalaiseen järjestelyihin kuului myös se, että heti aluksi "määrättiin" opiskelijat harrastuksiin sen mukaan, mistä oli ilmoittanut kiinnostuneensa: "sinä olet sitten teatterikomiteassa".
- Kiinalaiset opiskelijat näyttivät pitävän marssiharjoituksia joka päivä, mutta ulkomaalaisia ei mukaan pyydetty tai oletettu tulevan. Kuinkahan kiinalaiset opiskelijat, ovatko ollenkaan tekemisissä meidän ulkomaalaisten kanssa. No, se jää nähtäväksi.
Dalian
on yksi Kiinan suurimmista satamakaupungeista Keltaisen meren rannalla koillisessa Kiinassa; jos katsot Kiinan karttaa, se on aivan kanan muotoinen. Heltat muodostavat niemimaan, jonka kärjessä on Dalian. Kaupunki on melko nuori, ja vaikuttaa kuvissa melkoisen modernilta ja merelliseltä. Asukkaita on kuutisen miljoonaa.
Kesällä on lämmintä, talvet Suomea leodommat, alin on mainittu -10C.
Lisää kuvia Dalianista löydät täältä.
Dalian Medical University
on valtion yliopisto, yksi noin kolmestakymmenestä, jotka ovat saaneet luvan opettaa englanniksi. Kiinaksi ja japaniksi on oma koulutusohjelma. Yhteiskumppaneita ja vaihto-opiskelumahdollisuuksia on ympäri maailmaa, mm. University of Melbourne, Harvard USA.
Ulkomaisia opiskelijoita on noin 1000 ja kaikenkaikkiaan 12 000. Jos kaikki asuvat ja opiskelevat kampuksella, se on aikamoisen hämmästyttävä! Alla kuva kampuksesta, urheilukenttineen. Opiskelijoiden asunnot ovat yläoikealla. Alueen koko on 1,5 miljoonaa m2 eli neliökilometreissä? Kiinan mittapuun mukaan yliopisto ei olekaan iso, vaan keskikokoa tai pienempi.
Puhelimessa kertoi Saku näin opiskelun alkupäivistä:
- Tää paikka on hämmästyttävä! Uskomaton.
- Asiat järjestyvät, ehkä joskus monimutkaisesti. Sain oman huoneen opiskelija-asuntolasta, joka on samalla kampuksella. Ulkomaalaiset, noin 1000, asuvat samassa talossa. Taso on Suomen opiskelija-asuntoloitten luokkaa. Olin onnekas saadessani oman huoneen, näytti siltä, että suurin osa uusista opiskelijoista jakoi huoneen. Ehkä erikoinen Suomi-kortti auttoi.
- Keittiötä ei ole, "laita parvekkeelle jos tarvitset" eli kiinalaisittain sitten.
- Kampuksella on erilaisia ravintoloita, myös muslimeille tarkoitettu halal-ravintola, sillä mukana on paljon muslimiopiskelijoita Pakistanista, arabimaista, Afrikasta.
- Suomesta ei ole koskaan ollut opiskelijaa, ja sen huomaa kohtelusta; ollaan tosi uteliaita siitä.
-Tietysti aiheutan kyselyjä ulkonäköni takia. Enhän suomalaisesta ihan heti käy. Jos kerron isän olevan Pakistanista kotoisin, oletetaan myös, että olen muslimi.
- Kiinalaiseen järjestelyihin kuului myös se, että heti aluksi "määrättiin" opiskelijat harrastuksiin sen mukaan, mistä oli ilmoittanut kiinnostuneensa: "sinä olet sitten teatterikomiteassa".
- Kiinalaiset opiskelijat näyttivät pitävän marssiharjoituksia joka päivä, mutta ulkomaalaisia ei mukaan pyydetty tai oletettu tulevan. Kuinkahan kiinalaiset opiskelijat, ovatko ollenkaan tekemisissä meidän ulkomaalaisten kanssa. No, se jää nähtäväksi.
Dalian
on yksi Kiinan suurimmista satamakaupungeista Keltaisen meren rannalla koillisessa Kiinassa; jos katsot Kiinan karttaa, se on aivan kanan muotoinen. Heltat muodostavat niemimaan, jonka kärjessä on Dalian. Kaupunki on melko nuori, ja vaikuttaa kuvissa melkoisen modernilta ja merelliseltä. Asukkaita on kuutisen miljoonaa.
Kesällä on lämmintä, talvet Suomea leodommat, alin on mainittu -10C.
Lisää kuvia Dalianista löydät täältä.
Dalian Medical University
on valtion yliopisto, yksi noin kolmestakymmenestä, jotka ovat saaneet luvan opettaa englanniksi. Kiinaksi ja japaniksi on oma koulutusohjelma. Yhteiskumppaneita ja vaihto-opiskelumahdollisuuksia on ympäri maailmaa, mm. University of Melbourne, Harvard USA.
Ulkomaisia opiskelijoita on noin 1000 ja kaikenkaikkiaan 12 000. Jos kaikki asuvat ja opiskelevat kampuksella, se on aikamoisen hämmästyttävä! Alla kuva kampuksesta, urheilukenttineen. Opiskelijoiden asunnot ovat yläoikealla. Alueen koko on 1,5 miljoonaa m2 eli neliökilometreissä? Kiinan mittapuun mukaan yliopisto ei olekaan iso, vaan keskikokoa tai pienempi.
Minä olen Uncle Saulat
Salman, Ehtesham ja Noman kutsuvat minua dadoksi, isoäidiksi isän puolelta urdun kielellä. Mutta kun menen heidän luokseen Saulatin eli Sakun kanssa, olen melkein pelkkää ilmaa, silloin Uncle Saulat saa kaiken mahdollisen huomion. Kun Saulat oli mennyt Kiinaan, seuraavana päivänä pienin Noman 3 v. esitti yksinpuhelua ajellen leikkiautolla eteisestä olohuoneeseen edestakaisin sen kymmeniä kertoja toistaen kertosäettä pienin variaatioin sen kymmeniä kertoja.
MaiN saulat uncle huN.
MaiN chin ja rahá huN
MaiN jehaz se ja raha huN
MaiN saulat uncle huN
eli
Olen Saulat-setä
Minä matkustan Kiinaan
Matkustan lentokoneella
Olen Saulat -setä
MaiN saulat uncle huN.
MaiN chin ja rahá huN
MaiN jehaz se ja raha huN
MaiN saulat uncle huN
eli
Olen Saulat-setä
Minä matkustan Kiinaan
Matkustan lentokoneella
Olen Saulat -setä
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
jaahyvaisia Helsingissa
Helsinki esittaa jaahyvaisensa
Joku rikkoo autoni lasin Herttoniemen metroparkissa kai edellisena yönä ennen lähtiöäni viemään viimeistä muuttokuormaa. . sirpaleita.
Joku oli vienyt punaisen pussukan , johon Saku oli kerännyt kolikkonsa ennen lentokentalle lähtöään.
Poliisilaitokselle ilmoitusta tekemään. Ikkunalasikorjaajalle sitten.
Visakin oli mennyt vanhaksi, sita en ollut muistanut seurailla. Pakilan pankkikonttorini oli mennyt kiinni. Metsästamään missä pankkikorttini on. Oulunkylässä. Kolmentunnin seikkailu etsimässä Espoon ja Helsingin junia ja laitureita. Väärä juna väärään suuntaan ennenkuin oikea selvisi.
Onneksi matkassa oli Ehtesham 4 v, joka on intohimoinen junabongari. Ehteshamille ilo oli kaksi lastenlippua ja viisi eri junaa pankkikortinhakureissulla.
Joku rikkoo autoni lasin Herttoniemen metroparkissa kai edellisena yönä ennen lähtiöäni viemään viimeistä muuttokuormaa. . sirpaleita.
Joku oli vienyt punaisen pussukan , johon Saku oli kerännyt kolikkonsa ennen lentokentalle lähtöään.
Poliisilaitokselle ilmoitusta tekemään. Ikkunalasikorjaajalle sitten.
Visakin oli mennyt vanhaksi, sita en ollut muistanut seurailla. Pakilan pankkikonttorini oli mennyt kiinni. Metsästamään missä pankkikorttini on. Oulunkylässä. Kolmentunnin seikkailu etsimässä Espoon ja Helsingin junia ja laitureita. Väärä juna väärään suuntaan ennenkuin oikea selvisi.
Onneksi matkassa oli Ehtesham 4 v, joka on intohimoinen junabongari. Ehteshamille ilo oli kaksi lastenlippua ja viisi eri junaa pankkikortinhakureissulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
