tiistai 29. tammikuuta 2013

Kiinan matka 5: Kuinka kaikki 5 miljoonaa sopii samaan bussiin?

Vaikka muruseni et haluaiskaan hengailla meidän kaa Kiinassa, ollaan isossa kaupungissa käyty ostamassa nettikamera ihan teitä varten. Skypettelyä ei lasketa.

Ei sua huvittaisikaan, kun kuulet mille naureskelen itsekseni sitten eilisen ; bussi tuli pysäkille kaks kertaa emmekä olleet lähelläkään päästä sisään, sitten saatiin itsemme ängettyä ovien väliin kolmanteen bussiin, kun kuljettaja ärjäisi sellaisella meinigillä, että Saku putos pyllylleen alas jalkakäytävälle. Mun oli äkkiä tiputettava itseni enemmän arvokkaasti pois myös, ja kiinalaiset äkkäsivät änkeä itsensä meidän ovenvälipaikoille ja me jäätiin kadulle. No. seuraavaan bussiin me vaan ängettiin kahta hurjemmalla raivolla ja ovet meni kiinni mun takkia hipoen.


Kiinan matka 3. Aamukävelyllä kalasatamassa Keltaisen meren rannalla

Tuhat vuotta sitten? Ehkä kauemminkin on näillä rannoilla kalastettu. Niinkuin kirjoitettu kirjallisuuskin on 3500 vuotta vanha,ja ihmiset ovat asuneet Keltaisen meren rannalla kaiketi kauemminkin, kuvittelen rannalla kävellessäni, että nämä kalastajat ovat kalastelleet sukupolvet toisensa perään samoilla kala-apajilla. Kaloja, katkarapuja, ja muita mitä ihmeellisempiä mereneläviä ihmettelen melkein joka aamu aamukävelyllä kun kalastajat ovat tuoneet saaliinsa ja perheen muut jäsenet laitelleet ne myyntipöydille rantatörmälle. Aurinkoiset aamut ovat ihania, juuri silloin nousee aurinko kimaltelemaan meren yllä ja pieni pakkanen virkistää. Joku paatti putputtaa hiljalleen ohi ankkuroitten paattien, jotka näkyvät rannan etäisyydeltä vain mustina varjokuvina. En ole nähnyt suurempia laineita, kevyttä liplatusta, jonka rannan jokuset vuorenhuipun näköiset teräväkärkiset pikkunyppylät aiheuttavat veden pärskymistä. Paatti saattaa tuoda ison ämpärillisen merilevää. Samalla kun paatti tulee rantaviivalle, vaimo tai tytär pinkissä huivissaan ja pinkkiruudullinen työesiliina topatun talvitakin päällä hakee nopsasti saaliin, ja vie sen samantien myyntipöydälle. Joku muu perheenjäsen, tytötkin näyttävät tekevän raskaampiakin töitä, on valmiiksi kuljettanut vinssinarun rannalle, kiinnittää sen kokkaan ja samantien paatti hinautuu rantahiekalle. Luulin aluksi, että rannalla on pois heitettäviä koneenraakkineita, noita vinssikoneita, mutta ei, ne toimivat hienosti. Samoin luulin, että ylemmäs rannalle vedetyt paatit ovat työnsä tehneet, mutta sitten huomasin, että meressä liikkuvat paatit ovat aivan yhtä hyvin iän ja merenkäynnin kuluttamia, jo niissä näkee rappion merkit...mutta niin niitä käytetään varmaankin viimeiseen hengenvetoon asti. Pojat paatista huutelevat ”ni hao” tervehdyksen ja ovat iloisina poseeramassa kuvaan. Paattien takaa alkavat silmänkantamattomiin kauniit säännölliset kaaret täplittää meren pintaa, kalaverkkojen vihreät pallot. Tiedän, että ne ovat lasia, koska niitä on kasattu muutamaan isoon säännölliseen kasaan, varapalloja narutettuina. Olemme jo kokeilleet karppia, joka on halvin kala saatavilla. Se esiintyy monissa kiinalaisissa vanhoissa maisemamaalauksissa. Aika varoen sitä pitää ruotojen kanssa syödä, mutta ei ole suomalaiselle hankala, jos kalasta pitää. Karpin liha on erinomaista. Toinen kokeilemamme kalalaji on pomfretti, Joka taas on kalliimmasta päästä, se onkin napakkalihainen, vähäruotoinen herkkukala. Jos karppi maksoi 10 yuania (noin 0,80 senttiä kilo), pomfretti oli 60 yuania kilo ( 4,50 e kilo). Pomfretti näkyi olevan kolmasosan halvempaa kaupungin marketissa. Kalasatamassa kala on takuulla tuoretta, mutta ehkä hinnassa osaamme vähän tinkiä seuraavalla kerralla. Täällä näyttää olevan aika kiinteät hinnat, sillä Pekingin kaltainen turistipaikka ei Dalianin seutu ole. Taksit saattavat pyytää ylihintaa. Kun taksan tietää, kannattaa heti kysyä, sopiiko summa. Kysyimme Sakun tutulta maksoimmeko ylihintaa katkaravuista, mutta hän sanoi, että hinta oli ok. Upeita suuria katkarapuja ostimme ”annoksen”, sillä useat lajit oli laitettu annoslautasille valmiiksi ja siten hinta oli valmis. Lautasellinen kyllä mitataan ennen pussiin sujauttamista ja huomasin kiinalaistenkin tarkkaan katsovan painon. Noin 20 suurta katkarapua, noin 1,5 kg maksoi 100 yania eli (12,50 e...noin 8,30 e kilo). Hinta tuntuu täkäläisittäin ja paikallisille korkealta, mutta minulle matkalaiselle ...voi reilusti ostaa..ja Sakunkin suurta herkkua. Vielä on monta merenelävää tutkimatta ja maistamatta.

torstai 24. tammikuuta 2013

Kiinan matka 2. Kalasatama ja katu jolla ei tunnu olevan nimeä.

Yliopiston (Dalian Medicaal University) kampuksen loman aiheuttama autius väistyy heti portilta. Siihen se autius jääkin. Yksittäinen taksi vielä tarjoaa kyytiä portin ulkopuolella. Kävelemme tällä kertaa lähirannalle, yleensä otamme bussin lähikaupunkiin tai alueen keskustaan, joka on varsinainen Dalianin kaupunki.

Jo heti näkyy kalasataman maalle vedettyjen veneiden silhuetteja. Laivat näyttävät ikivanhoilta. Puiset laidat ovat kuluneita, maalia tuskin näkyy, metalliosat ruosteisia. Ensin ajattelen, että veneet ovat siihen hyljättyjä, mutta kun näen käytössä olevat kymmenet veneet, ne ovat aivan yhtä rispaantuneita. Sympaattisia.




Kävelen eteenpäin ja Saku osoittaa merelle ja näyttää joka puolelle säännöllisissä kaarissa levitettyjä kalaverkon pallukoita. Kauemmas kuin silmä kantaa. Aurinko heijastaa Keltaisen meren poikki, säteet osuvat verkkojen lasipallukoihin ja näky on satumainen. Aurinkoa, mutta pieni pakkanen tänään tammikuun puolivälissä.



 Nyt näkyy jo pöytiä, joiden ylle on viritetty kaloja kuivumaan, rivejä toisensa jälkeen. Myöhemmin huomasin marketissa samaisia kuivattuja kaloja ja muita mereneläviä pakattuina kultakoristeisiin laatikoihin tai lohikäärmekuvioituihin pusseihin tiiviisti pakattuna erityisellä uudenvuodenherkkuosastolla. Uudenvuodenlahjaksi voi siis antaa kalalahjoja.




Kauppojen kalaosatollakin kaikkia samoja kuivattuja kalatuotteita myytiin irtomyynnissä. Ilmeisesti merenelävien kuivaus on paikkakunnalla iso teollisuus. Toinen työllistäjä on armeija, toisella puolen kukkuloita on laivaston suuri tukikohta ja muita armeijan alueita. Siitä myöhemmin.

Kaikenlaisia tuoreitakin mereneläviä mitä erilaisimmissa asetelmissa on pöydillä. Myyjät ovat asetelleen pyöreisiin metallilautasiin aina yhden myyntiannoksen. Ensimmäisellä kerralla ostimme tutun kalan, jo Pakistanista tutun napakkalihaisen herkkukalan, pomfretin ja pussillisen kuivattuja ja suolattuja pieniä katkarapuja sekä tuoreita jättikatkarapuja.




Merilevää


Ni hao -tervehdys, huikataan meille useilta puolilta ja rauhallisesti, ei mitenkään tyrkyttävästi esitellään omia myytäviä. Kalasataman kohtalo saattaa olla vaakalaudalla, vaikka vuosisatoja ja varmasti kauemminkin ovat kalastajat vetäneet pienet paattinsa merelle ja perheet ovat avustaneet jatkokäsittelyssä ja myynnissä heti siinä rantatörmällä.



Kiinassa on ahdasta ja nyt levittäydytään tänne kaukaiselle niemimaalle Pekingin saasteita pakoon.
Avan kalasatamaa vastapäätä tehdään golfkenttää ja luksushuoneistoja sen kylkeen rikkaille eläkeläisille. Kalasataman rantaa mainostetaan rauhallisen elämän tyyssijana.

Kun katselee ympärille, näkee hieman kauempana pilvenpiirtäjiä. Heti edessä on monikaistainen tie alueen isoon keskustaan ja sen 5 miljoonaa asukasta leviävät tänne rannoille päin. Metrokin on rakenteilla aivan rannan viereen. Rannalta suoraan kadun yli on vanha "kylä" jolla ei liene nimeä, sitä vain kutsutaan kalakaduksi (seafood street). Yhden kadun ja parin takakujan varrella on parikymmentä kalaravintolaa, lisäksi muitakin kuten Sichuanin alueen erikoisuuksiin keskittyvä Sakun suosikkiravintola. Melkein joka kolmas talo on jonkinlainen hotelli tai pikkukauppa, josta saa kaikkea mitä tarvitaan herätyskellosta ja sukista mandariineihin.






Takakujalla on pieniä verstaita ja Sakun suosikkikauppa, vihannes-Suzun pitämä kauppa, josta vihannesten lisäksi saa lihaa, mausteita, riisiä ja vähän sitä sun tätä. Vihannes-Suzun pakun saa tilattua kyydittämään. Sillä minutkin haettiin lentokentältä. Sillä tuotiin iso riisisäkki Sakun asunnolle. Nimittäin Suzulla on erikoislupa ajaa kampusalueen portin sisäpuolelle. Suzusta enemmän toisen kerran.

Nyt tämäkin kalakatu on hiljainen, sillä suurin osa asiakkaista on yliopiston opiskelijoita (12 000 lääketieteellisessä ja melkein yhtä paljon viereisessä kieliyliopistossa). Itse asun pienessä siistissä perhehotellissa kadun varrella 10 e yö. Saan joka ilta suuren termoksen kuumaa vettä huoneeseeni. Kiinalaiset rakastavat termoksiaan.

Tänään aamulla kun kävelin kalasataman kautta yliopistolle, huomasin isän taluttaen poikaansa kiirehtien ja jostain kuuluu todella kaunista klassista kiinalaista laulua. Katselen ympärilleni kun laulu lähestyy. Laulu tuleekin isän taskusta. Jotenkin outo yhdistelmä, sillä isä ja poika ovat pukeutuneet kuin kansanihmiset, hieman nukkavierusti ja yksinkertaisesti tummiin toppatakkeihin. Ehkäpä kiinalaiset kaikki pitävät perinteisestä musiikista niinkuin vanhojen kiinalaisten viisaitten sanonnoista, joita on laitetaan koteihin oven molemmin puolin tuomaan onnea.

Kiinalainen uusi vuosi on käsillä, alkaen 10.2.2013 tänä vuonna (kuukalenterin mukaan vaihtuva aika). Kaduilla on jo paljon koristeita ja kaupoissa paljon punaisia ruokalahjapaketteja, toinen toistaan kauniimpia tai sitten suomalaisen silmin aivan kornia. Koristeet ja paketit ovat yleensä punaista ja kultaa. Sen uskotaan tuottavan hyvää onnea.

Kalakadun kuvia lataan ehkä vasta Suomessa, olen ainakin viisi kertaa yrittänyt, ei onnistu täältä käsin.Sakun proxy eli kiertosysteemi toimii facebookin kuvien lataamisessa hyvin, muttä ei täällä blogissa. Proxy eli jonkinlainen kiertotie on hyvin yleinen, mutta, ei virallisen luvallinen. Se on jotenkin tätä kiinalaisen kimuranttia poliittista ajattelua.

Kiinan liike-elämä ei voi elää, jos internet yhteydet eivät toimi ulkomaailmaan ja halukkaiden on helppo läytää kiertotie, mutta toisaalta Kiinan vielä kaukaisen ylhäinen hallinto haluaa, että ihmiset käyttävät Kiinan omia systeemejä. Yhtälö ei oikein toimi, vaikka toisaalta olisi hyväkin, että omia systeemejä käytetään. Ne van ovat osittan sensuroituja. Miljardin ihmisen hallitseminen on aika vaikeaa kun Kiinana avautumisesta ei ole kovin pitkää aikaa. Ei kaikkea kerralla kansalle, olisiko niin ajateltu.

Olen miettinyt mitä tässä kuljetetaan!


Suomessa maaliskuussa: latailen kuvia ja korjailen tekstiä.



tiistai 22. tammikuuta 2013

Kiinan matka 1. Yliopiston kampus miljoonamaisemissa






Etteivät löytäneet upeampaa paikkaa yliopistolle! Uudehkot rakennukset ovat sijoittuneet laajasti korkealle niemelle, joka tavoittelee Keltaisen meren rantoja. Puistoja on joka välissä, talven harmaudesta huolimatta näkee, että niihin on panostettu.



Kivenheiton matka Sakun asuntolan ovelta kukkulan laelle, josta näkymät vastapäisille kukkuloille tai avomerelle olivat valtaisat. Jos vain saisi kuvia ladattua, ainakaan nyt ei onnistunut yksikään kuva latautumaan. Dalianin lääketieteellinen yliopisto on perustettu 1947 ja siirtynyt 5 miljoonan Dalianin keskustasta tänne noin 35 km päähän. Aikalalla maalla ollaan.  (kuvia lataan nyt matkalta palattuani)

Dalian helmikuun sumussa.

On vaikea tottua näihin täkäläisiin mittakaavoihin, sillä lähellä on kaupunki Lushun, joka on noin 3-4 km päässä ja asukkaita sielläkin Helsingin verran, vaikka se sisältyy Dalianin suurkaupunkiin. Lushunia luulinkin jonkinmoiseksi kyläksi.

Lushun hotellini nurkalta.

Tie Lushunista Dalianiin yliopiston portin lähistöllä. 


Lähempänä on siis vielä "kylä", kalakadun ympäristö kampuksen kupeessa, joka kävisi pienestä kaupungista sellaisenaan. Hotelleja on toistakymmentä, ravintoloita monta kymmentä kylänkin alueella ja lähirinteillä rakennetaan pilvenpiirtäjiä ja luksusasutusalueita. Alue ei tosin ole niin tiukkaan asuttua kuin yleensä Kiinassa. Täällä ei ole Pekingin saasteongelmia.

Yliopiston kukkulalta näkee horisontiin asti valtaisat kalaverkkokuviot meressä. Paikka lienee erityisesti merkittävä Kiinan kalastukselle. Kalarannnassa on joka päivä myyjiä ja laaja kalankuivaustoiminta. Kalasatama lienee sijainnut täällä kenties vuosisatoja.

En saa kampuksella asua. Vähän salaa olin aluksi pari ensimmäistä yötä. Ulko-ovet menevät kiinni 9.30 illalla ja sen jälkeen saavat asukkaat soitella toisilleen ovia avaamaan tai kiipeillä koteihinsa alakerroksien kavereiden parvekkeiden kautta.  Opiskelija-asuntoloiden säännöt ovat aika lailla kiinalasia! Kiinalaiset eivät saa edes vieralla sisällä asuntoloissa.

Sakulla on oma huone, muuten normaalin opiskelija-asunnon kaltainen, mutta keittiönurkkausta ei ole. Vahtimestari on yöt ja päivät eteisaulan toimistossaan. Onhan se turvallisuuden kannalta tietysti hyvä, mutta kysyessämme eikö äiti saisi majailla poikansa luona, tuli toimistolta vastaus ei.

Monilla on parvekkeella sitten rakenneltu keittiö, mutta nyt talvella Sakulla on keittolevy ikkunalaudalla, pieni uuni metallihyllyllä ja tänään ostimme riisinkeittimen. Hyvin saatiin jumbokatkaravut ja kalat kokattua.

Ravintolassa syöminenkin on halpaa, mutta välillä on kiva poikansa kanssa kokkailla ja kokeilla. Lämmityskin toimii, vaikka nyt on ollut muutama aste pakkasta ja satanut lunta. Ei täällä -10C kylmemmäksi mene, mutta tuuli voi saada tuntumaan tosi kylmältä lähellä meren puhureita. Asun itse kalakadun pienessä perhehotellissa kymmenen minuutin kävelyn päässä kampukselta.




Taustalla Sakun asuntola. Taloja on kaikkiaan 19. Ulkomaalaiset opiskelijat asuvat eri asuntoloissa (yli 1000 ulkomaalaista opiskeljaa, 12000 kiinalaisia)


maanantai 14. tammikuuta 2013

Yksi yö

Aamuksi on matkalaukut pakattu. Pekingin Finnairin lento lähtee huomenna illalla klo 18 ja kestää vajaat 8 tuntia. Pekingissä on jatkolento Daliaaniin onneksi samalta terminaalilta. Peking-Dalian kestää vajaan tunnin.

Olen vielä vähän hämmentynyt nettilippujen kanssa, sellaiset epämääräisen näköiset itse printatut paperilipareet...ei niitäkään tarvitsisi, ehkä kuitenkin sen varausnumeron. Ja ne tsekkausmasiinat vielä jännittävät. Vielä, vaikka olen muutaman kerran käyttänyt.

Uutisissa on varoitettu Pekingin ja ympäröivän alueen normaalia rajummat saasteet, tilanne on katastrofaalinen. Monia alueen lentokenttiä on jouduttu sulkemaan. Toivottavasti ei Pekingin kenttää. Ehkä siellä on niin hyvä tekniikka, ettei tarvitse sulkea. Onneksi ei tarvitse poistua kentältä.

Dalian Koillis-Kiinassa on sentään merituulten raikastama, vaikka miljoonakaupunki onkin. Peking taas on sisämaassa kuin hornankattilassa vuorten keskellä. Blogissa Teehetkiä Pekingissä on tilanteesta tarkemmin. Katselin uutisissa Pekingin pukeutumista, toppatakkeja näkyi olevan mutta monella ei ollut hattua päässä. Monella oli hengityssuojain.

Dalianissa on muutama aste pakkasta, mutta en odota ihan yhtä lämpimiä asuinoloja kuin kotona. Saa nähdä.  Kaivoin kuitenkin matkaan kevyen huivin, jonka voin asettaa hengityssuojaimeksi jos niin tarvitaan. Ja saa nähdä, Kiinan sisällä matkustussuunnitelma on hieman muuttunut. Jännittävämpään suuntaan. Tai sitten ei. Saa nähdä. Saatan päästä kiinalaiseen avantoon!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Mantsurian kukkuloille

Tänne olen menossa muutaman päivän päästä. Lushuniin, entiseltä nimeltään Port Arthur koillisessa Kiinassa. Mistähän asti, ehkä koulun historiasta vuosikymmeniä sitten, on Port Arthur jäänyt mieleen  historiallisena taistelupaikkana. Paikan historia onkin sitten hengästyttävää luettavaa: milloin venäläisten, kiinalaisten tai japanilaisten hallussa. Venäjän ja Japanin sota 1905 ja Port Arthurin taistelu osaltaan johti Venäjän tsaarinvallan murtumiseen. Entä tuo nimi? Jos alueen historia kiinnostaa enemmän ja myös nimen historia , lue tästä linkistä. Alue on ollut kiinalaisten hallussa jälleen vasta 1950-luvulta, siksi alueella on vieläkin paljon venäläisvaikutteita.

Sakun yliopisto Dalian Medical University on siinä aivan Lushunin vanhan kaupungin tai kylän (niinkuin Saku sanoo) kyljessä Keltaisen meren rannalla jonkun Mantsurian kukkulan vierellä.  Sinne paikallisen kalakadun hotelliin Saku aikoo minut majoittaa, ja siellä kokkaisimme näitä Keltaisen meren saaliita. (Yliopiston asuntolassa ei saa olla yövieraita).

Mantsuria on hämyillyt tarunhohtoisena saavuttamattomana paikkana lapsuudesta asti. Ehkä se johtuu Laila Kinnusen laulamasta venäläisestä laulusta Mantsurian kummuilla. Löysin sen vain venäjäksi Lailan laulamana, sävel on ollut suosittu häävalssi. Nyt ei enää juurikaan phuta Mantshuriasta, ehkä nyky-Kiina haluaa häivyttää raakojen sotatapahtumien muistot ja noin Somen kokoinen alue on jaettu kolmeen maakuntaan.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Laukussa leipää ja...lämmintä

Katselen säätietoja Kiinan kohteista tammikuun puolvälissä, tässä Shanghai:
Shanghai määrittää sitten siitä suunniteltua reittiä keskelle Kiinaa Xianiin katsomaan keramiikkasotilaita.

Sakun Dalianissa on kylmempää, muutama aste pakkasta päivisin. Manchurian retki ylöspäin kohti Siperian rajaa kartalta katsottuna, on sitten kylmempi, 1000 km (ainakin) luotijunamatkan päässä Harbinissa on jopa -30C ja luvassa valtava jäälyhtyfestivaali. Vain talventykkääjä kuten inä suuunnittelee matkaa Harbiniin, mutta siellähän uidaan avannossa. Niin minäkin haluan!

On siis varattava lämmintä. Laukkun Sakulle ruisleipää ja juustoa.





Day

Time

Weather

Temp

Feels

Rain

Cloud

Wind

Gust

Humidity

Pressure

Tue
15 Jan

02:00

6 °c

4 °c

0.0 mm

17%
7 mph
E

11 mph

88%

1023 mb


08:00

8 °c

6 °c

0.0 mm

10%
7 mph
ESE

8 mph

81%

1024 mb


14:00

14 °c

14 °c

0.0 mm

5%
6 mph
SSE

6 mph

65%

1021 mb


20:00

10 °c

8 °c

0.0 mm

53%
9 mph
NNE

11 mph

83%

1024 mb


Read more at http://www.worldweatheronline.com/shanghai-weather/shanghai/cn.aspx?day=20#fCW2u407hLeZsibL.99 




Urdua ja muita kieliä




Melkein joka päivä harmittaa, että urdunopiskelu jäi eläkkeelle jäätyäni vähäiselle. Olen kerännyt kaiken vuosien aikana urdun/hindinryhmällemme tekemäni materiaalin laatikoihin. Sinne ne ovat nyt jääneet. Päätin jo aikoja sitten, että urdun opiskelu on dementiantorjuntakeinoni, jo ajat sitten.

Silloin tällöin teen jotakin, kyllä, mutta harmittavan vähän. Eilen tuli eteeni vinkki intialaisesta hindinkielisestä keskusteluohjelmasta, kuin juuri minulle tilattuna. Satyam Jayate on Intian yhteiskunnallisista kipukohdista  keskustelua englanninkielisin tekstityksin. Kuuntelin ensin yhden osan katsomatta tekstejä. Toisella katselukerralla tarkistelin sanoja ja kelasin taaksepäin. Aika hyvin pysyin mukana.

Tähän väliin pieni selitys Intian niemimaan kielistä, tuossa ylhäällä on mielenkiintoinen kartta (ainakin minulle). Niitä kieliä on satoja! Suurin ryhmä on kuitenkin keltainen indo-arjalainen ryhmä, johon pääkielinä kuuluvat urdu, hindi sekä punjabi. Kun puhun urdua, saattaa vastapuoli puhua hindiä. Kuinka se on mahdollista? Emmehän me oikein ymmärrä viroa, vaikka kielet ovat lähisukua. Ja suomenkielihän kuuluu myös tähän indo-arjalaiseen kieliryhmään!

Hindiä ja urdua puhutaan Intiassa. Urdua puhutaan Pakistanissa. jossa olen asunut ja siellä lasteni kanssa oppinut kieltä alun alkaen 80-luvulta. Hindin ja urdun erot ovat melko pienet. Eräässä alkeiskirjassa nimeltä Hindi Urdu Bol Chaal (Hindin ja urdun keskustelua) on vain neljä-viisi poikkeavaa sanaa. Tämä todistakoon, miten läheisiä toisilleen peruskieli on. Kielioppi on tarkalleen sama molemmille.

Ymmärrän siis yhtä hyvin kumpaakin sen minkä ymmärrän, sillä molemmilla puolilla on minulle outoja sanoja vielä paljon. Tavallisimmat erot ymmärränkin. Lyhyesti sanottuna urdu lainaa arabiankielestä lähinnä islaminuskon kautta, kun taas hindi pyrkii käyttämään enemmän sanskriitista periytyviä sanoja. Pakistanin ja Intian erottua 1947 kieliä on tarkoituksella eriytetty juuri uskonnon kautta. Joskus intialainen henkilö sanoo pokkana, ettei ymmärrä hindiä. Silloin voi aavistella taustalla poliittisia syitä sanoa niin. Ei haluta identifioitua väärään leiriin tai jollain alueella asuvat eivät todellakaan tiedä kielien suhteita, koska ovat kasvaneet esimerkiksi Intiassa hindialueilla.

Minulla on ollut työkaverina intialainen Usha, joka sanoo puhuvansa hindiä, minä taas urdua. Puhuimme samaa kieltä, sillä Usha tiesi  puhekielen poikkeavat sanat, eikä käyttänyt niitä jutellessamme. Niitä ovat esimerkiksi tervehdykset, isä, äiti, sukulainen, kiitos. Siinä ne neljä poikkeavaa sanaa äsken mainitussa alkeiskirjassa ovatkin.

Satyam Jayate-ohjelmasarjan nimi on hindiä ja on siis hindinkielinen. Juontajana on Intiassa supersuosittu näyttelijä-tuottaja Aamir Khan. Ohjelman on suomeksi Totuus voittaa.  Silti sanon opiskelevani urdua ohjelman avulla.

Vähän Aamir Khanista:
 "Khan's Quest" — "He is breaking the Bollywood mold by tackling India's social evils. Can an actor change a nation?" Otsikko The Times Asia Edition-lehden kannessa.

Satyam Jayate-ohjelmasarjan voit katsoa UTubessa tästä.

Kartassa yllä olevat muut luokitukset ovat tutuksi, mutta austro-asiatic kielet ovat outo sanapari. Siitä otin selvää. Linkissä tarkempaa tietoa suuresta kieliryhmästä, jossa vietnaminkieli (vietnamese) on suurin. Intiassa on siihen ryhmään kuuluvia useita munda-kieliä merkattu karttaan.