Kiinan matka 1. Yliopiston kampus miljoonamaisemissa

Etteivät löytäneet upeampaa paikkaa yliopistolle! Uudehkot rakennukset ovat sijoittuneet laajasti korkealle niemelle, joka tavoittelee Keltaisen meren rantoja. Puistoja on joka välissä, talven harmaudesta huolimatta näkee, että niihin on panostettu.

Kivenheiton matka Sakun asuntolan ovelta kukkulan laelle, josta näkymät vastapäisille kukkuloille tai avomerelle olivat valtaisat. Jos vain saisi kuvia ladattua, ainakaan nyt ei onnistunut yksikään kuva latautumaan. Dalianin lääketieteellinen yliopisto on perustettu 1947 ja siirtynyt 5 miljoonan Dalianin keskustasta tänne noin 35 km päähän. Aikalalla maalla ollaan.  (kuvia lataan nyt matkalta palattuani)

Dalian helmikuun sumussa.

On vaikea tottua näihin täkäläisiin mittakaavoihin, sillä lähellä on kaupunki Lushun, joka on noin 3-4 km päässä ja asukkaita sielläkin Helsingin verran, vaikka se sisältyy Dalianin suurkaupunkiin. Lushunia luulinkin jonkinmoiseksi kyläksi.

Lushun hotellini nurkalta.

Tie Lushunista Dalianiin yliopiston portin lähistöllä. 

Lähempänä on siis vielä "kylä", kalakadun ympäristö kampuksen kupeessa, joka kävisi pienestä kaupungista sellaisenaan. Hotelleja on toistakymmentä, ravintoloita monta kymmentä kylänkin alueella ja lähirinteillä rakennetaan pilvenpiirtäjiä ja luksusasutusalueita. Alue ei tosin ole niin tiukkaan asuttua kuin yleensä Kiinassa. Täällä ei ole Pekingin saasteongelmia.

Yliopiston kukkulalta näkee horisontiin asti valtaisat kalaverkkokuviot meressä. Paikka lienee erityisesti merkittävä Kiinan kalastukselle. Kalarannnassa on joka päivä myyjiä ja laaja kalankuivaustoiminta. Kalasatama lienee sijainnut täällä kenties vuosisatoja.

En saa kampuksella asua. Vähän salaa olin aluksi pari ensimmäistä yötä. Ulko-ovet menevät kiinni 9.30 illalla ja sen jälkeen saavat asukkaat soitella toisilleen ovia avaamaan tai kiipeillä koteihinsa alakerroksien kavereiden parvekkeiden kautta.  Opiskelija-asuntoloiden säännöt ovat aika lailla kiinalasia! Kiinalaiset eivät saa edes vieralla sisällä asuntoloissa.

Sakulla on oma huone, muuten normaalin opiskelija-asunnon kaltainen, mutta keittiönurkkausta ei ole. Vahtimestari on yöt ja päivät eteisaulan toimistossaan. Onhan se turvallisuuden kannalta tietysti hyvä, mutta kysyessämme eikö äiti saisi majailla poikansa luona, tuli toimistolta vastaus ei.

Monilla on parvekkeella sitten rakenneltu keittiö, mutta nyt talvella Sakulla on keittolevy ikkunalaudalla, pieni uuni metallihyllyllä ja tänään ostimme riisinkeittimen. Hyvin saatiin jumbokatkaravut ja kalat kokattua.

Ravintolassa syöminenkin on halpaa, mutta välillä on kiva poikansa kanssa kokkailla ja kokeilla. Lämmityskin toimii, vaikka nyt on ollut muutama aste pakkasta ja satanut lunta. Ei täällä -10C kylmemmäksi mene, mutta tuuli voi saada tuntumaan tosi kylmältä lähellä meren puhureita. Asun itse kalakadun pienessä perhehotellissa kymmenen minuutin kävelyn päässä kampukselta.

Taustalla Sakun asuntola. Taloja on kaikkiaan 19. Ulkomaalaiset opiskelijat asuvat eri asuntoloissa (yli 1000 ulkomaalaista opiskeljaa, 12000 kiinalaisia)