Kiinan matka 2. Kalasatama ja katu jolla ei tunnu olevan nimeä.

Yliopiston (Dalian Medicaal University) kampuksen loman aiheuttama autius väistyy heti portilta. Siihen se autius jääkin. Yksittäinen taksi vielä tarjoaa kyytiä portin ulkopuolella. Kävelemme tällä kertaa lähirannalle, yleensä otamme bussin lähikaupunkiin tai alueen keskustaan, joka on varsinainen Dalianin kaupunki.

Jo heti näkyy kalasataman maalle vedettyjen veneiden silhuetteja. Laivat näyttävät ikivanhoilta. Puiset laidat ovat kuluneita, maalia tuskin näkyy, metalliosat ruosteisia. Ensin ajattelen, että veneet ovat siihen hyljättyjä, mutta kun näen käytössä olevat kymmenet veneet, ne ovat aivan yhtä rispaantuneita. Sympaattisia.

Kävelen eteenpäin ja Saku osoittaa merelle ja näyttää joka puolelle säännöllisissä kaarissa levitettyjä kalaverkon pallukoita. Kauemmas kuin silmä kantaa. Aurinko heijastaa Keltaisen meren poikki, säteet osuvat verkkojen lasipallukoihin ja näky on satumainen. Aurinkoa, mutta pieni pakkanen tänään tammikuun puolivälissä.

 Nyt näkyy jo pöytiä, joiden ylle on viritetty kaloja kuivumaan, rivejä toisensa jälkeen. Myöhemmin huomasin marketissa samaisia kuivattuja kaloja ja muita mereneläviä pakattuina kultakoristeisiin laatikoihin tai lohikäärmekuvioituihin pusseihin tiiviisti pakattuna erityisellä uudenvuodenherkkuosastolla. Uudenvuodenlahjaksi voi siis antaa kalalahjoja.

Kauppojen kalaosatollakin kaikkia samoja kuivattuja kalatuotteita myytiin irtomyynnissä. Ilmeisesti merenelävien kuivaus on paikkakunnalla iso teollisuus. Toinen työllistäjä on armeija, toisella puolen kukkuloita on laivaston suuri tukikohta ja muita armeijan alueita. Siitä myöhemmin.

Kaikenlaisia tuoreitakin mereneläviä mitä erilaisimmissa asetelmissa on pöydillä. Myyjät ovat asetelleen pyöreisiin metallilautasiin aina yhden myyntiannoksen. Ensimmäisellä kerralla ostimme tutun kalan, jo Pakistanista tutun napakkalihaisen herkkukalan, pomfretin ja pussillisen kuivattuja ja suolattuja pieniä katkarapuja sekä tuoreita jättikatkarapuja.

Merilevää

Ni hao -tervehdys, huikataan meille useilta puolilta ja rauhallisesti, ei mitenkään tyrkyttävästi esitellään omia myytäviä. Kalasataman kohtalo saattaa olla vaakalaudalla, vaikka vuosisatoja ja varmasti kauemminkin ovat kalastajat vetäneet pienet paattinsa merelle ja perheet ovat avustaneet jatkokäsittelyssä ja myynnissä heti siinä rantatörmällä.

Kiinassa on ahdasta ja nyt levittäydytään tänne kaukaiselle niemimaalle Pekingin saasteita pakoon.
Avan kalasatamaa vastapäätä tehdään golfkenttää ja luksushuoneistoja sen kylkeen rikkaille eläkeläisille. Kalasataman rantaa mainostetaan rauhallisen elämän tyyssijana.

Kun katselee ympärille, näkee hieman kauempana pilvenpiirtäjiä. Heti edessä on monikaistainen tie alueen isoon keskustaan ja sen 5 miljoonaa asukasta leviävät tänne rannoille päin. Metrokin on rakenteilla aivan rannan viereen. Rannalta suoraan kadun yli on vanha "kylä" jolla ei liene nimeä, sitä vain kutsutaan kalakaduksi (seafood street). Yhden kadun ja parin takakujan varrella on parikymmentä kalaravintolaa, lisäksi muitakin kuten Sichuanin alueen erikoisuuksiin keskittyvä Sakun suosikkiravintola. Melkein joka kolmas talo on jonkinlainen hotelli tai pikkukauppa, josta saa kaikkea mitä tarvitaan herätyskellosta ja sukista mandariineihin.

Takakujalla on pieniä verstaita ja Sakun suosikkikauppa, vihannes-Suzun pitämä kauppa, josta vihannesten lisäksi saa lihaa, mausteita, riisiä ja vähän sitä sun tätä. Vihannes-Suzun pakun saa tilattua kyydittämään. Sillä minutkin haettiin lentokentältä. Sillä tuotiin iso riisisäkki Sakun asunnolle. Nimittäin Suzulla on erikoislupa ajaa kampusalueen portin sisäpuolelle. Suzusta enemmän toisen kerran.

Nyt tämäkin kalakatu on hiljainen, sillä suurin osa asiakkaista on yliopiston opiskelijoita (12 000 lääketieteellisessä ja melkein yhtä paljon viereisessä kieliyliopistossa). Itse asun pienessä siistissä perhehotellissa kadun varrella 10 e yö. Saan joka ilta suuren termoksen kuumaa vettä huoneeseeni. Kiinalaiset rakastavat termoksiaan.

Tänään aamulla kun kävelin kalasataman kautta yliopistolle, huomasin isän taluttaen poikaansa kiirehtien ja jostain kuuluu todella kaunista klassista kiinalaista laulua. Katselen ympärilleni kun laulu lähestyy. Laulu tuleekin isän taskusta. Jotenkin outo yhdistelmä, sillä isä ja poika ovat pukeutuneet kuin kansanihmiset, hieman nukkavierusti ja yksinkertaisesti tummiin toppatakkeihin. Ehkäpä kiinalaiset kaikki pitävät perinteisestä musiikista niinkuin vanhojen kiinalaisten viisaitten sanonnoista, joita on laitetaan koteihin oven molemmin puolin tuomaan onnea.

Kiinalainen uusi vuosi on käsillä, alkaen 10.2.2013 tänä vuonna (kuukalenterin mukaan vaihtuva aika). Kaduilla on jo paljon koristeita ja kaupoissa paljon punaisia ruokalahjapaketteja, toinen toistaan kauniimpia tai sitten suomalaisen silmin aivan kornia. Koristeet ja paketit ovat yleensä punaista ja kultaa. Sen uskotaan tuottavan hyvää onnea.

Kalakadun kuvia lataan ehkä vasta Suomessa, olen ainakin viisi kertaa yrittänyt, ei onnistu täältä käsin.Sakun proxy eli kiertosysteemi toimii facebookin kuvien lataamisessa hyvin, muttä ei täällä blogissa. Proxy eli jonkinlainen kiertotie on hyvin yleinen, mutta, ei virallisen luvallinen. Se on jotenkin tätä kiinalaisen kimuranttia poliittista ajattelua.

Kiinan liike-elämä ei voi elää, jos internet yhteydet eivät toimi ulkomaailmaan ja halukkaiden on helppo läytää kiertotie, mutta toisaalta Kiinan vielä kaukaisen ylhäinen hallinto haluaa, että ihmiset käyttävät Kiinan omia systeemejä. Yhtälö ei oikein toimi, vaikka toisaalta olisi hyväkin, että omia systeemejä käytetään. Ne van ovat osittan sensuroituja. Miljardin ihmisen hallitseminen on aika vaikeaa kun Kiinana avautumisesta ei ole kovin pitkää aikaa. Ei kaikkea kerralla kansalle, olisiko niin ajateltu.

Olen miettinyt mitä tässä kuljetetaan!

Suomessa maaliskuussa: latailen kuvia ja korjailen tekstiä.