keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Teräksenharmaa ilta avannolla






Avannon reuna pakenee. Vesi on vielä jääkylmää. Ensi viikolla voi olla, että laivat lähtevät seilaamaan. Saunan ikkunassa heijastuvat pilvet saattavat olla tuhkapilviä. Säätiedotuksessa mainittiin, että juuri Itä-Suomessa on nyt irrallinen tuhkapilvi. Lentokoneet eivät lennä. Pohdimme saunan lauteilla, miten luonto on näyttänyt, kuka todella on pomo. Mihin tekniikasta on, jos tuhkapilvi leijuu vaikkapa viikkoja, jos toinen tulivuori alkaa purkautumaan taikka kolmas, ja neljäs. Koneet ja tehtaat eivät ehdi saada varaosia. Työntekijät joutuvat pakkolomalle, tehtaan jäävät tyhjilleen epämääräiseksi ajaksi. No, tarvitsemmeko enää kaikkia niitä tarvikkeita, joita tehtaat tuottavat? Emmekö voikaan tilata kirjoja ulkomailta, jos lentoposti ei toimi? Oikeastaan, voivathan kirjat tulla laivalla ja ne ovat silti lukukelpoisia ja odotettuja. Tehdas sen sijaan voi mennä konkurssiin, jos varaosia joudutaan odottamaan kuukausi tai kaksi laivapostina. Koko maailma on rakennettu nopeiden toimenpiteiden varaan. Miten käy kvartaalitalouden, jos tehdas seisoo yhden kvartaalin. Kaaos. Minun mielessäni on pihalla seisova ihana lantakuorma, auringonvalossa kasvavat taimet porstuan ikkunalla, uimaan voin ajella polkupyörällä, tai kävelläkin lahdenpoukaman kautta.

(en saa kuvia järjestäytymään kunnolla)

torstai 15. huhtikuuta 2010

Bulevardilta Uunisaareen...Aishalle

Helsingin keskustassa käydessäni usein ajoin Kaivopuiston rannan kautta, vain katsellakseni merelle. Joskus pysähdyin, jos aikaa oli. Nyt uunisaaren silta oli vielä paikallaan, ja kävelin sinne kallioille. Aisha pienoinen siellä kaukana Melbournessa ikävoi Helsinkiään...nämä kuvat otin erikoisesti sinulle. Rakkaudella, äiti.











perjantai 2. huhtikuuta 2010

Viisi suosikkia ja mangorouva

Tämän viisi suosikkia (five favs) idean lainasin tyttäreni blogista. No minun kaksi elämäni suosikkia jakavat ensimmäisen sijan. Vaikka kuinka koetan saada pääni kääntymään ja ajattelemaan jotakin muuta; onko nyt hassua laittaa lapsensa tärkeimmiksi. No kun tämän olen sanonut, voin joku muu päivä sitten miettiä senhetkiset viisi suosikkiani rauhassa. Miten sen vielä selvemmin sanoisin, kaksoseni ovat minulle maailmassa kaikkein tärkeimmät.

1. ja 2. Aisha ja Saku
3. Rasmalai, pakistanilais-intialainen jälkkäri. Opin pari viikkoa sitten tekemään niitä. Varsinainen tekotapa on erittäin monimutkainen alkaen juuston valmistuksesta. Siksi olen onnellinen oppiessani lyhennetyn version ja se toimii!
4. Avanto. Innostuin tänä talvena ja se on niin ihanaa!
5. Kirjat, kirjat. Nyt luen Lauri Viidan Moreenin ihan kohta, luin Aila Meriluodon kirjan Lauri Viidasta juuri toiseen kertaan vähän alustuksena tuohon voimakkaan outoon mieheen. Mielen outoudet ovat aina kiinnostaneet minua.


Nuo tulivat mieleeni juuri tänään. Seuraavaan tulee ainakin mango. Ei sopinut vielä tähän listaan, vaikka ihanan pehmeä mango oli työntyä listaan joka välissä. Eivät ne ole mitään marketin mangoja, vaan Helsingin itämaisiin kauppoihin tulee Pakistanista suuria kullankeltaisia hedelmiä lyhyen sesongin aikana (kesäkuussa). Pekingissä hedelmärouva (kuvassa) tunnisti minut jo, yhteisen kielen puutteessa hän nauroi hersyvästi punnitessaan kilon mötikät ja kietoi ne pehmeisiin liinoihin. Ne mangot olivat aivan samanlaisia ihanuuksia kuin pakistanilaisetkin. Ja niitähän me siellä söimme, Pakistanissa, korikaupalla.