maanantai 17. lokakuuta 2011

Laksaa, buddhan sormia ja dukkahia; uutta kokkausmaailmasta monelta taholta

Kaffir-limetti on sen verran tuttu, että tiesin sen lehtien kuuluvan thai-keittiöön ja muihinkin sen alueen keittiöihin. Sitä en tiennyt, että kaffir-limetti on  erilainen kuin limetti, joita kaupoistakin Suomessa saa. Kaffir-limetin hedelmää ei käytetä sen liiallisen kirpeyden takia kokkaukseen, mutta sen erikoiset kaksoislehdet antavat aromaattisen kirpeyden esimerkiksi laksaan, joka sekin uutuus minulle tuli tutuksi paremmin Ellin keittiössä. Tein laksaa jo kotonakin. Hyvää se on!

Laksa on kiinalaisten ja malaijilaisten elementtien yhdistelmä, mausteinen keitto. Se on yleinen Maleesiassa ja Singaporessa, myös Indonesiassa. Keittoa on kahta tyyppiä, currykeitto, jossa on laksanuudeleita tai riisivermisellinuudeleita ja kookosmaitoa currymaustein. Mukana voi olla mereneläviä, kanaa, naudanlihaa ja se voi olla myös vihanneksista tehty. Toinen versio on laksa asam, jossa käytetään kalaa, noodeleita ja liemi on happamankirpeä. Tässä Thornburyn pikkuravintolan herkullinen laksa, 9.50 dollaria eli noin 7 e.



Ellin kanssa Sunshine Coastilla  teimme laksaa, jossa oli mereneläviä, bataattia, perunaa ja mangoldia. Perustaan ostimme laksa-valmissosetta (laksapaste). Saisikohan sitä Suomesta? Luulisi, että Hakaniemen itämaisista kaupoista jo saa. Keittoon poimimme Ellin pihalta muutaman kaffir-limetin lehden. Toin yhden oksan juurtumaan. Jospa siitä saisi pensaan kasvamaan ruukussa Suomessa.

Kuinka ollakaan, sattumia ei ole vain yksi. Kierrellessäni Victoria Marketilla sateen sattuessa eteen osui  myyntipöytä, jossa esiteltiin Pernakan-kulttuurin keittokirjaa. Tuotakaan nimeä en ollut koskaan kuullut ja koska kirjan tekijä oli itse paikalla, ostin kirjan nimmarilla parilla kympillä. Laksa on nimenomaan pernakan-kulttuurin tunnetuin ruoka. Melbournen maleesialaisista ravintoloista sitä saa.
Linkissä kivan tuntuinen laksaohje, jota en ole kokeillut. Oman versioni laitan myöhemmin. Laksa, niinkuin useimmat aasialaisen keittiön ruokaohjeet, taipuu mukavasti käsillä olevien ainesten myötä. Tässä ne tärkeimmät ovat laksa paste ja kookosmaito..loput on sitten sovellusta (tämä ei ehkä puristeille kelpaa).

Dukkah (dukka tai duqqa)  taas ensimmäisen kerran tuli vastaan Sydneyssä Newtownin lauantaimarkkinoilla maistiaisissa. Ostin purkillisen hasselpähkinädukkahia ja innostuneena esitin sen Aishalle, joka tiesi sen ja oli hyvin jo tuttu erilaisten dukkah-lajien kanssa, kuten mantelidukkah. Saakohan tätä Suomesta. Onhan se helppo tehdäkin. Hukkahia voi ripotella vaikka leivän päälle. Dukkahia voi tarjoilla pikkupurtavana hyvän oliviiöljyn ja leipäpalojen kanssa tarjottavaksi. Leipäkuutio kastetaan öljyyn ja sitten hukkahiin. Dukkah onkin Egyptistä kotoisin.

Mutta dukkah on helppo tehdä! Ostamani dukkah sisältää hasselpähkinöit, seesaminsiemeniä, korianteria, kuminansiemeniä, suolaa ja mustaa pippuria. Yksinkertaisesti ainesosat paahdetaan, jauhetaan ja maustetaan. Siinä ohjekin!

Ana Sortun, the chef at Oleana restaurant in Cambridge, Mass., serves a spicy mashed carrot hors d'oeuvre sprinkled with duqqa.

Ja täällä Australiassa, dukkah on suosittu ja yleisesti saatavilla erilaisin variaatioin; manteleita, pistaasipähkinöitä, seesamisiemeniä,  ja mausteita. Ei siis ollut ihme, että siihen täällä törmäsin. Ei ihme, täällä kaupoissa ja ravintoiloissa on KAIKKEA, tuossakin lähistöllä kreikkalaisia souvlaki-ravintoloita on kymmenittäin mistä valita. Sakulla on suosikkinsa, jossa kävi, sinne en ole vielä ehtinytkään. Smith Streetillä ohitan aina liudan japanilaisia ravintoloita. Suosikkimme on kävelymatkan päässä Noodle Kingdom, kiinalainen ravintola, missä ikkunasyvennöksessä kokit tekevät noodeleita koko päivän, litteitä, ohuita - hetkessä taikinamöykystä on tullut tasapaksuja nuudeleita, ne heitetty kiehumaan, toiset nostettu pöydälle, pöyhitty ja  siinä ne ovat  lautasella. Tässä kokit suhauttavat pikkupiiraat, dumplingit nuudelitaikinasta ja ne höyrytetään bambukehikoissa.




Buddha´s fingers (Buddha´s Hand) eli buddhan sormet..onko se hedelmä? Sitä olen kysellyt ja ihmetellyt. Näin pari sellaista Brunswick Streetin luomukaupassa appelsiinipaljun päällä. Nyt ehdin tutkimaan nettiä, ja sehän on sitrushedelmä, Citrus Medica. Sitä käytetään Kiinassa ja Japanissa huoneiden tai vaatteiden parfyyminä sekä uhrilahjana buddhalaistemppelissä.

Keittiössä sitä käytetääns sellaisenaan siivutettuna salaateissa, kuorineen päivineen. Hedelmää käytetään myös karamelisoituna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti