Nyt, ja nyt, ja nyt.

“Remember, remember, this is now, and now, and now. Live it, feel it, cling to it. I want to become acutely aware of all I’ve taken for granted.”
— Sylvia Plath

"Muista, muista, tässä on nyt, ja nyt, ja nyt. Elä, tunne, pidä kiinni. Haluan olla akuutisti tietoinen kaikesta, minkä olen pitänyt itsestään selvänä."
- Sylvia Plath

Eteeni sattui tämä sitaatti Piilomajan blogissa. En useinkaan lainaa aforismeja tai mietelmiä, luin niitä ahmien paljon nuorena, jolloin ei ollut Facebookia, missä niitä vilisee hurjasti. Hyviäkin, mutta usein liu'ún niiden yli. Niitä on liian paljon, ja ne toistavat samaa hyvin usein. Niihin vähän kyllästyy. Mutta tämä Sylvia Plathin aforismi on kuin jääpuikko, kirkas ja selkeä. Se on elävä, ei kauan haudottu sievä sanonta. Kukaan ei olisi ajatusta paremmin osannut sanoa. Siksi se on niin hyvä.

Suomensin sen itse, lienee se jossakin hänen teoksissaan suomennettunakin.

Suomessa on syksy, kun kohta palaan. Syksy on ihana. Talvella on avanto ja siis ihana. Keväällä on aurinko, sekin ihana. Kesällä on on valoisaa ja vihreää. Sekin on ihana.

Melbourne

Iltapäivä Melbournen keskustassa.

Laksaa, buddhan sormia ja dukkahia; uutta kokkausmaailmasta monelta taholta

Kaffir-limetti on sen verran tuttu, että tiesin sen lehtien kuuluvan thai-keittiöön ja muihinkin sen alueen keittiöihin. Sitä en tiennyt, että kaffir-limetti on  erilainen kuin limetti, joita kaupoistakin Suomessa saa. Kaffir-limetin hedelmää ei käytetä sen liiallisen kirpeyden takia kokkaukseen, mutta sen erikoiset kaksoislehdet antavat aromaattisen kirpeyden esimerkiksi laksaan, joka sekin uutuus minulle tuli tutuksi paremmin Ellin keittiössä. Tein laksaa jo kotonakin. Hyvää se on!

Laksa on kiinalaisten ja malaijilaisten elementtien yhdistelmä, mausteinen keitto. Se on yleinen Maleesiassa ja Singaporessa, myös Indonesiassa. Keittoa on kahta tyyppiä, currykeitto, jossa on laksanuudeleita tai riisivermisellinuudeleita ja kookosmaitoa currymaustein. Mukana voi olla mereneläviä, kanaa, naudanlihaa ja se voi olla myös vihanneksista tehty. Toinen versio on laksa asam, jossa käytetään kalaa, noodeleita ja liemi on happamankirpeä. Tässä Thornburyn pikkuravintolan herkullinen laksa, 9.50 dollaria eli noin 7 e.

Ellin kanssa Sunshine Coastilla  teimme laksaa, jossa oli mereneläviä, bataattia, perunaa ja mangoldia. Perustaan ostimme laksa-valmissosetta (laksapaste). Saisikohan sitä Suomesta? Luulisi, että Hakaniemen itämaisista kaupoista jo saa. Keittoon poimimme Ellin pihalta muutaman kaffir-limetin lehden. Toin yhden oksan juurtumaan. Jospa siitä saisi pensaan kasvamaan ruukussa Suomessa.

Kuinka ollakaan, sattumia ei ole vain yksi. Kierrellessäni Victoria Marketilla sateen sattuessa eteen osui  myyntipöytä, jossa esiteltiin Pernakan-kulttuurin keittokirjaa. Tuotakaan nimeä en ollut koskaan kuullut ja koska kirjan tekijä oli itse paikalla, ostin kirjan nimmarilla parilla kympillä. Laksa on nimenomaan pernakan-kulttuurin tunnetuin ruoka. Melbournen maleesialaisista ravintoloista sitä saa.
Linkissä kivan tuntuinen laksaohje, jota en ole kokeillut. Oman versioni laitan myöhemmin. Laksa, niinkuin useimmat aasialaisen keittiön ruokaohjeet, taipuu mukavasti käsillä olevien ainesten myötä. Tässä ne tärkeimmät ovat laksa paste ja kookosmaito..loput on sitten sovellusta (tämä ei ehkä puristeille kelpaa).

Dukkah (dukka tai duqqa)  taas ensimmäisen kerran tuli vastaan Sydneyssä Newtownin lauantaimarkkinoilla maistiaisissa. Ostin purkillisen hasselpähkinädukkahia ja innostuneena esitin sen Aishalle, joka tiesi sen ja oli hyvin jo tuttu erilaisten dukkah-lajien kanssa, kuten mantelidukkah. Saakohan tätä Suomesta. Onhan se helppo tehdäkin. Hukkahia voi ripotella vaikka leivän päälle. Dukkahia voi tarjoilla pikkupurtavana hyvän oliviiöljyn ja leipäpalojen kanssa tarjottavaksi. Leipäkuutio kastetaan öljyyn ja sitten hukkahiin. Dukkah onkin Egyptistä kotoisin.

Mutta dukkah on helppo tehdä! Ostamani dukkah sisältää hasselpähkinöit, seesaminsiemeniä, korianteria, kuminansiemeniä, suolaa ja mustaa pippuria. Yksinkertaisesti ainesosat paahdetaan, jauhetaan ja maustetaan. Siinä ohjekin!

Ana Sortun, the chef at Oleana restaurant in Cambridge, Mass., serves a spicy mashed carrot hors d'oeuvre sprinkled with duqqa.

Ja täällä Australiassa, dukkah on suosittu ja yleisesti saatavilla erilaisin variaatioin; manteleita, pistaasipähkinöitä, seesamisiemeniä,  ja mausteita. Ei siis ollut ihme, että siihen täällä törmäsin. Ei ihme, täällä kaupoissa ja ravintoiloissa on KAIKKEA, tuossakin lähistöllä kreikkalaisia souvlaki-ravintoloita on kymmenittäin mistä valita. Sakulla on suosikkinsa, jossa kävi, sinne en ole vielä ehtinytkään. Smith Streetillä ohitan aina liudan japanilaisia ravintoloita. Suosikkimme on kävelymatkan päässä Noodle Kingdom, kiinalainen ravintola, missä ikkunasyvennöksessä kokit tekevät noodeleita koko päivän, litteitä, ohuita - hetkessä taikinamöykystä on tullut tasapaksuja nuudeleita, ne heitetty kiehumaan, toiset nostettu pöydälle, pöyhitty ja  siinä ne ovat  lautasella. Tässä kokit suhauttavat pikkupiiraat, dumplingit nuudelitaikinasta ja ne höyrytetään bambukehikoissa.

Buddha´s fingers (Buddha´s Hand) eli buddhan sormet..onko se hedelmä? Sitä olen kysellyt ja ihmetellyt. Näin pari sellaista Brunswick Streetin luomukaupassa appelsiinipaljun päällä. Nyt ehdin tutkimaan nettiä, ja sehän on sitrushedelmä, Citrus Medica. Sitä käytetään Kiinassa ja Japanissa huoneiden tai vaatteiden parfyyminä sekä uhrilahjana buddhalaistemppelissä.

Keittiössä sitä käytetääns sellaisenaan siivutettuna salaateissa, kuorineen päivineen. Hedelmää käytetään myös karamelisoituna.

Melbournessa sataa, paistaa ja paleltaa

Inkivääriportviiniä, mustikkalikööriä, suklaaportviiniä luomuviinimaistiaisissa lämmitti jääkylmää sieluani ja ruumista Victoria Marketilla tänään sunnuntai-aamupäivällä. Sitten piti ostaa pusakka. Sitten kuuma cappucino, kädet kupin ympärillä. Rankkasade oli lakannut ja pääsin kadun yli ratikkaan ja kotiin päin herkkujen kanssa: mereneläviä spaghetti marinaraa varten, vuohenjuustoa ja King´s Island sinihomejuustoa (Australian parhaat pikkujuustolat saarella tuossa Melbournen ja Tasmanian välissä), tuoretta korianteria ja persiljaa, bagelseja ja viininlehtikääryleitä, jotka eivät tulleet purkista.

Aamulla kehuin Aishalle, kuinka ihanaa kun saa laittaa päälle kevyen puuvillamekon ja lähdin torireissulle. Siis kevyessä kesämekossa. Jo ratikkaa odotellessa mietin, haenko lisää lämmintä, mutta annoin olla; vastahan oli aamu ja kyllä se aurinko siitä lämmittää kohta, päätin. Päätin ihan pieleen sen.

Sinnittelin kasseja halaillen eteenpäin, mutta tuuli viuhui luihin ja ytimiin, mustat pilvet kerääntyivät taivaalle Melbournen yllä. Sateenvarjo jäi kotiin, sadetakki toiseen kassiin.

Joko uskon melbournelaisten sanontaan, että samana päivänä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Aina täytyy vaatetuksin varautua. Uskon, uskon.

Tulomatkalla uusi pusakka lämmitti ja keskikaupungilla kotimatkaratikkaa odotellessa otin kuvia kulkijoista.

Jos jollakin oli hihaton mekko, kymmenellä oli villapipo päässä. Siis vähän katumuotia Bourke Streetin ja Elisabeth Streetin kulmassa tänään kello 12 päivällä. Eilen oli muuten tosi kuuma päivä.

Victoria Marketin herkkuja illalliseksi!

Yksi mummo, yksi granny ja yksi grandpapa matkasivat ratikalla Victoria Marketille, torille, aivan Melbournen keskustan kupeessa. Turha sanoa, ruoasta pidämme kaikki. Ja niinkuin alla näet, merenelävistä, juustoista...uusissa paikoissa hallit ovat ihania tutustumispaikkoja.

Ensimmäiseksi valitsimme ison merikirjolohen (ocean trout)

Ostereita tusinoittain, tuosta raakana suoraan suuhun. Maistetaanko?

seuraavalla kerralla voisimme maistaa kunnon katkarapuja, tai muita rapuja, mustekalaa tai kampasimpukoita

tarkoituksena on tehdä mereneläviä "Marinara" ensi viikolla, tästä sopiva sekoitus...

hummereita...

Mossvale blue, sinihomejuusto on Verityn mieleinen, sitä otettiin

Mountain Goat blue, sinihomejuusto lampaanmaidosta (South Australiasta), sitä Aishalle,

 joka ei lehmänmaitotuotteita saa syödä

"Edit" pehmeä vuohenjuusto marjojen kanssa jälkiruoaksi...Verity tuntee

juuston, joka on valmistettu Adelaiden kukkuloilla.

"Noisette", 100 % ruista, hapanjuuri...hm....ostin leivän uteliaisuuttani ja alla se on leikattuna. Tosi hyvä leipä, saattaa sinä hapanjuurtakin olla, mutta ei paljoa hapatettu. Miten rukiista saakaan noin vaaleaa?
Leipä oli erinomainen, maultaan vienon rukiinen, enemmän hyvän sekalaivän maku.

Tässä putiikissa oli "Finnen" leipää: ruista, grahamjauhoja, kurpitsaa, mallasta,

 hunajaa...mistä lie tuo nimi saatu!

Vihannesosasto, sieltä mukaan okraa ja tomaatteja, sekä marjoja.

Portviiniä katseltiin, mutta mitä näissä pulloissa on? Ahaa, viinejä. Vanhanajan limsapullon korkit!

Illan menusta tuli tällainen

Okraa a la mummo Jehangir

(sipulia, valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja tomaattia)

Biriyani Peshawarin tapaan

(basmati riisiä, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, parsakaalia, purjoa, pinaattia, porkkanaa ja itämaisia mausteita, tuoretta korianteria)

Kanaa Tikka

(jugurttimarinadi, valkosipulia, inkivääriä, chiliä)

Valtameren kirjolohta uunissa

(marinoitu valkosipulissa ja inkiväärissä)

Raita

(jugurttisalaatti, tomaattia, sipulia, tuoretta korianteria)

Tuoreita mustikoita, vadelmia ja mansikoita portviinin kera

Pehmeä vuohenjuusto "Edith"

Viinit:

Brown Brothers Pinot Grigio 2010 (King Valley, Victoria, Australia)

Morris Old Premium Rare Tawney Port (Rutherglen, Victoria, Australia)

Rauhoittavinta iltamusiikkia mitä tiedän sitarilla soitettuna Pakistanista

Ihanan päivän päätteeksi sitar-musiikkia, josta pidän.

Aamulla sain kutsun Sachikon savipajalle. Se oli upea kokemus, Sachiko on japanilais-skottilais-austraalialainen ja on valmistunut Tasmanian School of Visual Arts-oppilaitoksesta taiteen maisteriksi. Saan kaydä siellä useammankin kerran vielä täällä ollessani!

Illansuussa pakkasimme Zoen nukkumaan äidin kantoliinaan ja lähdimme paloasemalle asettuneeseen viihtyisään kahvila-ravintolaan esittelemään Zoen...ja saihan Zoe talon orkesterilta ensimmäisen serenaadinsa! Kiitos Dan, John ja muut soittajat!

Sitten iltapalalle Noodle Kingdomiin ja sen jälkeen vielä vähän mummohommia kotona. Nyt on huomiseksi pienet Zoen pyllypyyhkeet ommeltavana tuossa pöydällä. Pieni nukkuu jo isän ja äidin kanssa, toivottavasti pitkät unet. Pieni mustikkakarhutyttö, mummon hymytyttö. Kuinka tuo pieni murinapurinainen karhuvauva onkaan mummon sydämen ottanut haltuunsa!

Toivottavasti mummo saa joskus soitella suosikkimusiikkiaan Zoelle. Ehkä pitäisi soittaa jo nyt, niinhän sanotaan, että pienelle vauvalle se jää jonnekin aivonystyrään tutuksi muistijäljeksi. Siksikin tallensin juuri tämän kappaleen tänne. Laulutaidoton  mummo on kyllä  laulellut omia höpöhöpölaulujaan, ehkä niistä jää mummon ääni tutuksi.  Kuvatkin videon kera ovat herkkiä kuvia Pakistanin maaseudulta. Mahaja ja Heer on ilmeisesti joku rakastavaisten tarina kaukaisemmilta ajoilta. Googlaaminen ei tuota siihen vastausta.

Sitar Master from Pakistan (linkki). Rauhallista musiikkia illalla juuri ennen nukkumaanmenoa.
(Punjabi Folk) Mahaja & Heer (Sitar) -by Ustad Sharif KhanSaheb Poonchwaley

Brunswick Street 2, Melboourne

Tässä muutama kuva vielä Brunswick Streetiltä.
Ullalle edelliseen postaukseen kommentti, jotenkin en saa itse laitettua kommenttia lootaan.
Kiva että blogista on iloa! Meet Me at Mike´s taitaa sulkea ovensa, sanoo Aisha ja lähettää vauvan syöttöpuuhista sinulle terveisensä. Kuulema Pip aikoo keskittyä muihin puuhiinsa. Menemme joku päivä tutkimaan tilannetta Brunswickilla. Aishalla on tekeillä pieni virkattu karhu MMM´n kirjasta.
Jos MMM alkoi kiinnostamaan satunnaista lukujaani, kinkitin blogin. Se on siis kauppa ja blogi.