Sain katsella parituntisen ajan sekunneissa muodostuvia pilvi- ja valomuodostelmia, Saimaalla melkein kuin avoimella merellä. Pilvet näyttivät omalta maailmankaikkeudelta, joka voimallaan vyöryy maan päällä. Maakravuille omenapuiden tai kerrostalojen katveesta harmaa, valkoinen ja sininen vuorottelevat taivaalla miten kuten huomaamattomina. Joskus saatta vilahtaa katon kulman takaa auringonlaskun tuliväri. Jos sattuu huomaamaan sen.
Saimaan saaristoristely tehtiin Taiteen Vuoksi-näyttelyesittelyn (Lappeenrannan taidemuseossa) jälkeen. Joku mukana olijoista sanoi, ettei oikein ollut koskaan lämmennyt maisemamaalauksille. Vaan lämpeni nyt. Itse olen pitänyt Halosen hongista ja muista kansallismaisemien maalareista.
Näyttelystä kaksi teosta jäi erityisesti mieleeni. Hugo Simbergin pikkuinen maalaus nimeltä Sinne se tahtoo minne se kahtoo (1890), siinä koira veneen kokassa kahtoo ja kaksi kalamiestä katsovat minne se kahtoo.
Toinen on Tapani Raittilan Aitovieri (1969).
Kolmaskin pitää laittaa muistiin, Ellen Thesleffin Saaret, nopean luonnosmaisesti tehtyjä maisemasketsejä.
Etsitäänpä. löydänkö netistä mitään näistä.
Tämä Hugo Simbergin kuva ja sen nimi oli otettu historian tutkijakoulutusohjelman teemaksi! Linkki Aishalle, ajattelin, että suomalainen historiantutkimus, sen aiheet, kiinnostaa.
Tapani Raittilan teos näkyy tässä linkissä, mutta kuva ei alkuunkaan tee oikeutta teokselle, se täytyy nähdä alkuperäisessä koossaan, ja nähdä sen pintakäsittely.
Ellen Thesleffin Toscanalainen maisema ei ole näyttelyn kuva, mutta siitä saa käsityksen Suomen ensimmäisen ekspressionistin tyylistä.
Ei mutta, innostuin näyttelystä vielä tässä kotona kun jo piti valmistella lähtöä, pakkailla ja etsiä vielä mukana vietävää, siivota askartelupuuhat, pestä lattiat, varmistaa milloin lento lähtee, onko passi, lentosukat, kameratarvikkeet, maksaa laskut, ja sen sellaista.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti