Nyt kaupungille!
Kaikki 20 miljoonaa pekingilaista ovat paattaneet tulla samalle metrolinjalle kanssmme. Valilla ollaan kuin suuren suurella lentokentalla, jopa kavelymattoja on paikoin. Lattiat kiiltavat, metrojunat ovat virtaviivaisia luoteja ja niissa nakyy valotaululla missa metro on menossa.
Koko homma on helppo, hienosti suunniteltu ja kaikkialla on englanninkieliset kyltit. Vaihdot sujuvat taas melkoisella kavelylenkilla pitkin avaria kaytavia, linjoja on kait 6-7, Maksu on 2 yania vaihtoineen. Eli 20 senttia.
Nousemme ylos ja hakeltyneena pyorii paamme tutkimaan nakya edessa. Minne pain tasta? Edessa on vayla, jossa on 9 kaistaa autoille kummpaankin suuntaan, lisaksi kahden autokaistan levyiset pyorailykaistat molemmin pyolin. Kavelijoille oma levea katu.
Toisella puolen huomaamme kyltin : Costa Coffee. Sinne ensin. Miten?
Huomaamme pienen matkan paassa kavelysiltoja, useita kappaleita muutaman sadan metrin valein. Niissa on jokaisessa 4 liukuporrasta eri puolille seka tavalliset portaat, siis aikamoiset hamahakit. (a:n pilkut!) Paasemme kahvilaan ja tilaamme kahvit. Ne ovat valtavat! Paikka on mita modernein, oli sitten Pariiisissa tai Helsingissa. Barista tekee capuccinon paalle taidokkaimman kuvion mita olen nahnyt koskaan. Kahvi tosin on kallista paikalliseen hintatasoon verrattuna. Jattikuppi capuccinoa 38 RMB ja bussimatka 1 RMB. Halvimmillaan kahvin saa Macissa tai KFC ketjujen ravintoloissa, 8 RMB, mutta se onkin lahahkoa amerikkalaista tyylia.
Kengat pois jalasta ja syvalle ihanaan nojatuoliin. Jo tassa vaiheessa kengat pois, eika kauppaa ole nahtykaan. Nakisittepa meidat illalla hotellille paastyamme.
Katselemme ikkunasta ymmarramme ylikulkuhamahakit. Molemmin puolin on valtavien lasisten liiketalojen seinilla monen kerroksen kokoisia mainoksia maailman muotimerkeista, Guerlain, Converse, Vuitton....vahitellen meille selviaa, etta paikka todellakin on ostoskatu. Olimme kysyneet hotellin respasta ostospaikkaa ja ensin silma naki vain lasia ja korkeita rakennuksia, mika ostospaikka tama voisi muka olla? Suomalaisen eri mittakaavaan tottuneen silman on ensin katseltava ja aseteltava katseensa taman kaupungin mittakaavan mukaiseksi.
Peking on niin suuri ja valtava, maan alla ja paalla. 20 miljoonaa kiinalaista nayttaa asuvan ihmeellisessa unelmien kaupungissa tayna valtavia katuja, yhdeksan, kymmenen kaistaa ja keskella liikenneympyra. Polkupyorille on myos omat leveat kaistansa ja kaikkialle johtaa tunneleita ja kaartelevia ramppeja. Keskella viela vihrea kaunis pyorea puisto ja komea soturin patsas. Ymparilla 30-kerroksisia asuintaloja, tai paattymattoman nakoinen katu taynna pankkien, oljy-yhtioiden ja maailman varmaankin kaikkien suurempien toimijoiden toimistotaloja lasiseinineen tai linnamaisine torneineen.Ja kun ajaa paattymatonta katua kilometreittain eteenpain, naky vain jatkuu, harmaana siintavat uudet korkeat pilvenpiirtajat.
Siina pieni kavelija katoaa!
Astumme viereiseen tavarataloon. Eteinen aukeaa ylos monen kerroksen korkeudelta. Sivulla on maailman pisin (varmasti) liukuporras, Sky Escalator. Puolessa valissa kaannyn sivuttain rapulle, silla tuntuu etta melkein pystysuora liukuporras kaataa minut taaksepain. Ja pidin tiukasti kadensijasta kiinni. Huimaa! Rappujen alla aulassa tulohallissa nakyy valtava Nokian esittely.
Tuleme kerrokseen nimelta Happy. Muiden kerrosten nimet ovat Sexy, Crash, Joy, Emotion ja niin edelleen.
Nelja kerrosta vain erilaisia ravintoloita. Ei missaan myyntiartikkelia, joka ei olisi merkkituote. Kaikki maailmanmerkit. Ja hinnat. Mika Kiina tama on? Tata en odottanut. Miten nopeasti Kiina onkaan muuttunut tahan hulluuteen?
Vastakohtia on kuitenkin. Pienet sailynet hutong-alueet ovat perinteisia asuinalueita. Meidan hotellimmekin on sellaisessa. Siella asutaan perinteisesti, ahtaasti, vaatimattomasti. Pyykkeja voi kuivata vaikka kadulla. Aiti ja poika istuvat kujan varrella, aiti kirjaillen punaista vaatetta, poika sylissaan koulukirjat. Vanha pappa kavella koputtelee pussi vihanneksia kadessaan, keppi toisessa, hiljalleen kohti kotiaan. Polkupyorat kilistelevat ja melkein ajavat kumoon varomattoman kulkijan, silla ne ajavat aika kovaa ja kaartavat sitten ison valtakadun kulmasta siita vaan liikenteen seasta kaarteen haluamalleen puolelle. Pyorailijoiden menoa on huoma katsella. Taitonaytos toisensa peraan.
Pysytaan viela ihmisen korkuisilla hutong-alueilla. Avoimista liikkeen ovista (yleensa koko liikkeen etuosa on avoin) nakee sekalaisen porukan huljuttelevan jalkojaan vadeissa, kas siina jalkahoitola. Pikkuravntolan kaksi tyontekijaa nukkuu paivauniaan, kun ulkopuolella oleva dim sum hoyrytin on itsekseen iloisesti tulisijan paalla, kivihiilisakki ja rukkaset siina vieressa. Ei ole ilmeisesti yleinen ateria-aika. Eika paloturvallisuudesta kerrottu...
Katu on kumpurainen, katutiilet irrallaan, johonkin nurkkaan on kerattu rojua, johonkin laitettu tuoli. Pariskunta istuu tien vierella pieni poyta keskellaan, siihen tulee naapuri, pelaavat korttia.
Jokunnen hutongin taloista on korjattu ja kiiltava musta mersu nakyy oleva autotallissa ja autonkuljettaja kiillottelee puskuria valmiina viemaan isannan lasihakkitoimistoonsa.
Hutongimme kulmissa on tauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta. Alue on satoja vuosia vanha. Tuolloin saattoivat prinssit asua useamman korttelin kokoisella alueella hutongeissa. Joidenkin virkamiesten toimistot sijaitsivat myos siella. Kavelymatkan paassa on Drum Tower ja Bell Tower, josta kumauttivat ajan asukkaille, aikana jolloin kelloja ei ollut.
Nyt vaikuttaa, etta hutongit ovat tulleet muotiin ja kansanihmisten vaatimattomien asumusten keskelle on rakennettu vanhan mallin mukaisesti uusia kortteleita, joissa nakyy varallisuus. Se nakyy siita, etta kapeiden kujien varrelle on parkkeerattu hienoja autoja polkupyorien lisaksi. Hutong siis kasittaa sisapihan ymparille rakennettuja taloja, joita on sitten helppo yhdistaa vaikka kuinka isoksi alueeksi jos perheela varallisuutta riittaa. Kujalle pain on seina ja yhteinen ovi. Usein se on kauniisti koristeltu kiinalainen katetty porttikaytava. Joskus nakee, kuinka kurpitsa kasvaa portin tai muurin yli. Tehokasta. Weeping willow (riippupaju?) puut ovat yleisia ja riippuvat kujien ylla.
Ennen vanhaan yksi pihapiiri saattoi kuulua yhdelle perheelle ja silloin perheenjasenet nukkuivat huoneissa sen mukaan mita tekivat: ne jotka aloittivat tyot aikaisin, eivat hairinneet muita.
Huomasin, etta katot hutongeissa rakennetaan yha samalla tyylilla kuin palatsien katot satoja vuosia sitten. Voi kun saisi kuvia tanne! Valmiit bambua jaljittelevat koristellut puolipyoreat tiilenpalaset vain muurataan kattoon pitkiksi bamburivistoiksi pienien siivekkeiden ja niita koristavien elainhahmojen kanssa. Viehattavaa!
Viihdymme paremmin nailla vanhemmilla alueilla. Illalla varsinkin vanhempi vaki istuskelee ulkosalla ja tarinoi yhdessa, tai pelaa kiinalaista shakkia tai korttia. Illalla kaduilla ja kujilla on elamaa myohaiseen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti