Onkohan meilla lippu huomiseksi?

Meilla on tallainen lippu. A4 arkki taynna kiinankielista kirjoitusta.

Saatuamme sen kateemme, hotellin Liu soitti Air Chinan toimistoon, josta respa oli hankkinut liput ja saimme itse tarkistettua hyvaa englantia puhuvalta virkailijalta lentomme varauksen. Kirjeesta toki selvisi numeroiden perusteella, etta lentomme on huomenna 17.9.

Mutta kuitenkin, mita jos?

Eikohan se kirje ole aivan oikea varaus. Meidan pitaa ensin menna Finnairin tiskille lentokentalla. Se pieni jos....

Toivotaan, etta huomenna iltapaivalla laskeudumme Helsinki-Vantaalle.

Pakattu on jo.

Miten kaukaiselta tuntuvat Perm, Ural ja Baikal, jopa Mongolian arot. Seitsemaan viikkoon on mahtunut paljon.

Tanaan taytyy vain kavella ja katsella ympariinsa ilman tuota edesta katoavaa paamaaraa. Olen tainnut muutaman kerran todeta, etta Pekingissa sanotaan, ettei siella koskaan paase perille.

Jonkinlainen kaipuu yrittaa kivuta rinnan alle. Kotiin.

Ulkona on aivan harmaata. Harmain paiva koko aikana.Paiva on jo yli puolenvalin ja saaste on laskeutunut kaupungin ylle. Yksi sadepaiva, tulopaiva tavattoman kostea, muuten on lampotila ollut noin +27 C astetta. Oletimme ilmaston kylmenevan jo syyskuun loppua kohden.

Katselen viela teekaupasta viemisiksi teeta. Taalla nakee ihmisilla paljon juomapulloja, joissa on teelehdet mukana. Saimme yhden teekauppiaan luona opastusta erilaisiin teelaatuihin. Siina oli minullekin paljon uutta. Turistiteekaupan myyntiyritykset olivat kuitenkin sen verran arsyttavat, etten ostanut siella.

Tavallisen kansan kaupan artikkeleissa on hinnat, ja on helpottavaa ostaa sellaisesta.

Kavimme asken syomassa lounaan suuressa ravintolassa, joka oli taynna paikallisia. Koetimme tilaa menun kuvien perusteella. Wood pear (en tieda mita ne ovat, jonkinlainen vihannes tai hedelma). Ne olivat liian kitkeria.
Lootuksen juuri tarjottiin kylmana makeahkon papukastkkeen kanssa. Mielenkiintoinen. Katkaravut tulivat melkein ilman mausteita, kevyessa kastikkeessa kurkunpalojen kanssa. Ne olisivat kaivanneet chilikastiketta, mutta en nahnyt koko ravintolassa. Tarjoilijat eivat osaa yhtaan englantia, etta voisi yrittaa kysya. Sitten rapeakuorista ankkaa erikoissuolan kanssa, jossa maistui tahtianis. Se oli kuivakkaa, ei mitaan erityisherkkua, mutta syotavaa.

Annokset olivat suuria ja kaikki nama 4 annosta juomineen maksoivat 13 euroa, siis kahdelle. Hieman kallis normaaliin lounaaseemme tai illalliseen verrattuna, joka on alle 8 euroa kahdelle. Usein syommekin eurolla, parilla katukeittosta jotakin.

Reppulaisen budjettiin sopivia paikkoja on paljon.

Melkein unohtui! Olemme syoneet kahtena aamuna Elovenan pikakaurapuuroa. Ne kulkivat rinkan pohjalla tanne asti. Kertoo sekin, etta matkan aikana sai kylla ruokaa, monenmoista.

Siita viela tuli mieleen, etta syysjuhlan kunniaksi taalla Pekingissa annetaan lahjoja toinen toiselle. Kuukakkupakkausten lisaksi erittain suosittuja nakyvat olevan "terveyspakkaukset". Niissa on muutama purkki ja yleensa mukana on kaurahiutaleita! Purkeissa on soijalesitiinia, ginsengjauhetta ja muita paikallisia terveysartikkeleita pakattu ensin purkkeihin ja siten komeisiin laatikoihin, jotka ovat suorastaan ylellisia.

Pistelkaapa kiltisti terveellista kaurapuuroa siella kotona! Saimme kiinalaisaamiaisella laihaakin laihempaa kauravellia, paremminkin kauravetta. Sita annetaan taalla saasteliaasti ja sita pidetaan erittain terveysvaikutteisena.

Illansuussa otin hotellin pyoran ja ajelin ilman paamaaraa. Tulinkin sattumalta keisarillisen valtavan puiston Bei Hain pohjoislaidalle Hou hain alueelle, puolelle jossa en ollut aikaisemin kaynyt. Puiston laita kulkee vain 400 metrin paassa hotellistamme, tama hutong-alue, vanha kun on, kuuluu tahan Kielletyn kaupungin ymparille tehtyyn rakennuskantaan. Alue on yli 800 vuotta vanha ja talot on aina rakennettu samaan tyyliin sisäpihakorttelein. Katso ylla kuva ruohoa kasvavasta katosta.

Useimmat nahtavyydet taalla on huolellisesti restauroitu, niin tamakin itkupajujen reunustama tekojarvi, jonka jokunen keisari kaivatti saadakseeen kavella luonnon helmassa. Oikeastaan saaliksi kay keisareita tuohon aikaan. Kielletyn kaupungin perustus on 6 metria paksu kivikerros, ettei vihollinen paasisi kaivamaan alapuolelta.

On hienoa, etta naita historiallisia paikkoja arvostetaan, mutta eriarvoisuus, jonka se tuo silmiin, hairitsee usein. Miten voisi jakaa valtion varoja kenties tasapuolisemmin, etta kaukana vuorilla olevaan kouluun saataisiin kynia ja opettajalle palkkaa?

Koko valtava palatsialue oli viela ymparoity vallein ja levein vesihaudoin. Vallien ulkopuolella Hua Huin puistoalue oli satoja vuosia niinikaan kansalaisilta keilletty alue, erikseen suojattu Kielletyn kaupungin vieressa. Aikaisemmin taisin mainita, etta se kasittaa 68 hehtaaria.

Voittekin kuvitella, miten mukavan pituinen matka jarven kiertaminen pyoralla oli! Kellot pirisivat ja vaistella sai, valilla meno oli kaaosmaista! Onneksi puisto on nyt avoinna kaikelle kansalle. Kerroinkin siita aikaisemmin pitkan puistokavelyni yhteydessa.

Tama osa oli kuitenkin reunustettu ravintoloin. Pyora-ja kavelytie kulki paikoin rannassa, paikoin ravintoloitten valissa. Kilistelin kelloa tavan takaa, pyorailijat taalla ovat aika suruttomia. Tarkkana pitaa olla, silla osa pyorista on motorisoitu, mutta eivat pida aanta. Meinasi tulla muutama kolari, silla taisin olla eksootiinen naky ulkomaalaisena pujottelemassa runsaassa joukossa. Harvassa kohdassa oli sen verran tilaa, etta sai surutella suoraan, aikamoista kiemurtelua ajelu oli.

Valitettavasti tama osa puistoa on vahan liian turistitettu. Ei ulkomaallaisia niin paljon ollut, vaan kiinalaisia ryhmia kierteli, opas lippuua kantaen.

Tahan aikaan vuodesta ravintoloiden ulos laitetut pehmeat sohvarakennelmat olivat jo etupaassa tyhjia. Joku siina saattoi nukkua ansaittuja uniaan. Jotain mittakaavaa tahan saadakseni, ulkosohvia oli jarven ymparilla satoja, ellei lahelle tuhansista voi puhua. Riksat ovat jaaneet talle alueelle muistona riksojen yleisesta kaytosta Pekingissa. Nyt ne ovat punakattoisia turistiriksoja, enimmakseen nekin nyt tyhjia. Riksakuskit loikoilivat ja seurustelivat keskenaan rivissa parkkipaikallaan tai siltojen kupeissa odotellen asiakkaita.

Paikka oli aivan liian turistimainen minun makuuni. Mutta viimeisen illan ajeluksi ihan mukava. Nimi Hou Hai on kuitenkin kaikissa turistioppaissa nahtavyytena alkupaassa.

Viela iltapalaksi mehukas kiinalainen mango ja aamulla aikainen heratys!