Paasin perille. Kapusin satoja vuosia sitten rakennettuja portaita luolamaisessa rinteessa Beihai-puistossa, joka oli varta vasten rakennettu keisarillisen palatsin kupeeseen (Kielletty kaupunki). Jos en ihan vaarin sano, alue on 68 hehtaaria, siita jarvea kolmasosa, ja silmankantamattomiin ylettyva lootusjarvi, ei mikaan lootuslammikko.
Peking (tai niinkuin nykyisin pitaisi sanoa Beijing, mika merkitsee pohjoista paakaupunkia ja on kaupungin vanha nimitys), niinkun aikaisemmin taisin mainita, on kaupunki, jossa ei koskaan paase perille. Näin sanotaan syystä. Eilen se ei onnistunutkaan. Se onkin eri tarina, mutta taidekeskuksen sijaan ajauduin turistien kansoittamalle silkkikadulle. Paremminkin silkkikortteliin. Myyntitapa siella on niin raju, ettei voi kuvitella! Neljassa kerroksessa on tayteen ahdettu kaikkea mita ulkomaalainen voi kuvitella Kiinasta tarvitsevansa. Mielestani sielta ei juuri tarvitse mitaan. Itse silkkia on pieni osa. Ostin setin pensseleita.
Tanaan koetin huijata. Etteiko paase perille, ja asetin paamaarani vain kahden bussipysakin paahan! Siita alkaa valtava Beihai-puisto. Sisaan piti maksaa 20 RMB, mutta suurimmalla osalla ihmisia naytti olevan passi. Puistoon menevat iakkaammat ihmiset aikaisin aamulla tai chi voimistelutuokioonsa, usein jaavatkin ja kokoontuvat erilaisiin harrastuksiin puistossa.
Ensimmaiseksi kohtasin rannalla bandin, joka soitti kantrimusiikkia ja valilla iloista kiinalaista. Yleiso tanssi ja punalippu heilui takana. Valilla pari iakkaampaa naista esitti perinteista viuhkatanssia (kuva).
Esitykset ovat spontaaneja, mika milloinkin ryhma kokoontuu ja siihen voi liittya mukaan vaikkapa tanssimaan. Kiinalaiset tanssivat paljon myos iltaisin kaupungin puistoissa. Joku tuo mankan tai instrumentit. Yleista on myos rivitanssin tapainen yhteistanssi musiikin tahtiin sekin. Matkatoverini innostui kyamaan naissa iltatansseissa hotellin lahella.
Seuraavassa kohdassa musiikkiesitys Behai-puistossa oli bhangraa, Bollywoodia. Vetava biisi, jota toistettiin ja toistettiin, tanssityyli muistutti jitterburgia, amerikkalaista hyppelya ennen jivea. Huomasin ikaiseni herrasmiehen suorissa housuissa opettamassa seurueelleen bollywoodista muistuttavia askelia ja kasiliikkeita. Aika naky! Kiinalaista bollya. Johtavassa musiikkitalossa, jossa on yleensa klassista, on muuten tulossa esitys Bollywood musiikkia. Harmi, vasta lahdettyamme.
Seurasin erilaisia ryhmia ja perheita piknikilla, pelaamassa korttia, harjoittelemassa voimistelunauhoilla. Joillakin oli kadessa valtavat kiinalaiset kalligrafiapensselit, joilla maalattiin vedella katukivetykseen kuka mitakin, jotkut taidokkaita kiinalaisia maisemiakin. Pensseleita myytiinkiin siella, ne oli tehty superlonista muotoilemalla harjanvarsikepin paahan. Kerrotaan, etta nain on opetettu kirjoitusmerkkeja tehokkaasti.
Seuraavan ihmispaljouden keskelta erotin upeaa kiinalaista klassista laulua. Ilmeisesti aviopari esitti aivan ammattimaisesti kaiuttimin ja mikrofoonein varustautuneena todella mahtavia kappaleta, yleiso taputti reippaasti ja lauloi valilla mukana. Kapusin korkealle rinteelle ja katselin kauan, myos sita miten ihmiset kuljeskelivat. Opin, etta kiinalaiset taputtavat ja huutelevat kannustuksia vaikka kesken oopperan. Suuri ihmisjopukko tiesi yleensä erityisen hyvaa esitysta.
Puistoon oli pystytetty kymmenia suuria tauluja, joissa oli esitelty uusimmat pilvenpiirtajat ja olympialaisiin valmistuneet rakennukset.
Kaukaa joka paikasta nakyi yksi Beijingin maamerkki, valkoinen buddhalaisuuden merkki stupa, tai dagoba, kuten englnniksi oli kirjoitettu. Arvelin, etta se on niin korkealla, etten sinne kiipea. Kavelya on jo muutenkin kilometreittain.
Jostain kulmauksesta lahtivat houkuttelevat kivista muotoillut ikaankuin luonnonkivirappuset, ja menin vahan matkaa ylospain. Rinteellla nakyi siella taalla upeita kiinalaisia pienia paviljonkeja ja paatin kivuta seuraavaan sellaiseen. Nakyma alkoi nayttaa mahtavalta kaupungin ylle. Jospa viela kipuaisin hauskoja, kuin valilla luolaan sukeltavia rappusia, kierrellen ja kaarrellen sinne tanne. Pieni satumaa. Yht'akkia olinkin valkoisen stupan juurella. Maisema jatkui Kielletyn kaupungin ylle, siita eteenpäin silmankantamattomiin kaupungin pilvenpiirtajia, joka suuntaan.Taustalla kaukana sinisena Pekingia ympäröivät vuoren , joilla Kiinan muuri kiemurteli. Stupan ovat rakennuttaneet yli 1000 vuotta sitten Mongolian keisarit, jotka tuolloin hallitsivat Kiinaa, taisi olla itse Kublai Khan. Mongolialaiset toivat buddhalaisuuden Kiinaan. Näin ymmamrsin.
Laskeuduin alas valilla huilaten penkilla. Nalka jo. Vesipullo taytyy olla aina mukana.
Alhaalla oli jarven rannalla itkupajujen alla nakyi ihana paviljonkiravintola. Kerrotaan, etta puiston vapautumisen jalkeen kansan käyttöön ravintolan perustivat keisarillisen palatsin kokit. Taso lienee hivenen lipsunut niistä ajoista.
Sain paikan kaiteen vierella itkupajujen katveessa, josta nakyi jarvelle. Tilasin ikaankuin valipalaksi possunyytteja (dumplings)ja sain niita valtavalla lautasella 24kpl! Illallista ei sen jalkeen tarvinnutkaan ajatella.
Pekingissa kannattaa ehdottomasti tehda sinne tultua aluksi pari turistikierrosta. Nain hahmottaa vahan kaupunkia ja tuimien valimatkojen vuoksi omatoimisuus ei ole alussa paras ratkaisu. Tama Beihai-puisto sen sijaan on paras tutkia ja ihastella ajan kanssa ihan itsekseen tai omalla porukalla. Me kavimme bussimatkalla kaupungin ulkopuolelle Kiinan muureille. Siihen liittyi Ming-keisareiden haudat ja pari tehdaskayntia (jade ja silkki). Toinen kiertoajelu kasitti Tianmenin aukion, Kielletyn kaupungin ja Taivaan temppelin (teemaistiaiset ja helmentuottaja ja valmistaja)
Ennen poislahtoa istahdin viela hyvaksi toviksi yhteen paviljonkiin kuuntelemaan orkesteria, joka soitti kiinalaista musiikkia ja yleiso lauloi paljon mukana. Soittajat nayttivat olevan ehka elakkeella olevia ammattilaisia. Jotkut soittimista olivat perinteisia kiinalaisia. Voi etta soittajat ja laulajat nauttivat! Niin minakin. (kuva)
Vaikka kotihotelli ei ollut kaukana ja olisin osannut ottaa oikean bussin, valitsin umpimahkaan yhden ja ajelin sen paatepysakille. Mitapa taas: pilvenpiirtajia hamaan loppumattomuuteen asti. Taalla piirtajat eivat ole yhteen tuikattuja niinkuin Hong Kongissa tai Nykissa, silla taalla ei tila lopu. Niiden valissa on tilaa, kaikenlaisia autokaistoja ja pyorakaistoja, matalampiakin taloja sentaan on jaanyt joihinkin valeihin . Koko kaupunki on pari kertaa Uudenmaan kokoinen.
Keksin, miksi ainakaan taalla ei ole ylipainoisia ihmisia. Valimatkat esim. vaikka metrolinjaa vaihdettaessa ovat pitkia ja bussien pysakkivalit tosi pitkia. Jos taalla olisi viela muutaman viikon...
Huomasin, etta lapsia oli aika vahan puistossa, ja tuo yhden lapsen politiikka oli selvaakin selvemmin esilla. Isovanhemmat kantelivat lastenlastaan kuin lootuskukkaa. Lapsi oli kaiken keskipiste.
Mitenkahan kay, kun aikaa myoten vakiluku vahenee ja vanhenee, joskushan tuon yhden lapsen saannon on loputtava tai kiinalaiset vahenevat olemattomiin. Kuinka monta miljoonaa kiinalaista nyt oikein onkaan!
Mietin sita, kuinka selvasti myos nakyi se, etta paivaa viettamassa olivat isovanhemmat,aiti ja lapsi. Isa ilmeisesti lauantaisin toissa. Ja sunnuntaisin. Toita paiskitaan usein ilman vapaapaivia. Seuraavaksi erottui sitten nuorten parien tai nuorten aikuisten ryhmat. Aviopari lapsen kanssa oli harvinaisuus.
Kirjoitusvirheita on, tassakin vehkeessa ison kirjaimen nappula juuttuu ja on niin pimeeta, etta meikalaisen kymmensormijarjestelmakaan ei nae eteensa. Niita on taman ajan puitteissa hidas korjata. Kunhan on vahan paivitysta edes. ( Edit: olen korjaillut virheitä...21.9. kotiinpalattuani)
Tassa yhden kirjan TOP10 nahtavyytta Pekingissa, joista melkein kaikki nahty, ja lisaksi paljon elavaa elamaa kaduilllla ja hutongeisssa (vanhoissa kaupunginosissa)
1, Kielletty kaupunki (Forbidden City)
2, Taivaan temppeli (Temple of Heaven)
3, Tianmen-aukio (Tianmen Square)
4. Lama-temppeli (Lama Temple eli Yonghegong)
5, Beihai-puisto (Beihai Park)
6. Hou hai, nakematta viela,mutta alue on hutong alue kuten meidan hotellin aluekin
7. Kesapalatsi, Summer Palace
8. Taidekortteli, nakematta viela
9. Ming-dynastian haudat (Ming tombs)
10. Kiinanmuuri (The Great Wall) Naimme Badaling-alueen, jossa voi valita helponkin kavelyn ja kivuta ylos gondolilla, Simantai alue taas on hyvakuntoiselle kavelijalle
Viela haluaisin nahda Taidemuseon, keramiikkamarkkinat jotka eivat tuohon kymppilistaan kuulu.
Tekstit
Terveisiä Suomesta, oli uskomattoman hienoa ja aikamoinen sattuma törmätä keskellä Ulan Batoria. Ihanaista loppumatkaa teille! t. Susanna
VastaaPoistaOli todella hauska törmata Ulan Baatarin kadulla. Kiitos hotellivinkista. Taksin pienen virheen takia...taksi osoitti hotellia ja se naytti vahan samanlaiselta kuin antamassanne esitteessa...samalla kadulla...joten hyppasimme pois ja menimme sisaan.
VastaaPoistaHotellimme oli ainakin yhta kiva kuin Backbackers, jossa te olitte. Saimme kahden hengen huoneen mukavuuksilla 220 RMB. Arvatkaapas kuinka monta kertaa kuljimme viehattavalla kadullamme, silla olimme Pekingissa melkein 2 viikkoa.
Alue oli todella mainio, kerrassaan paras! Kiitos tuosta vinkista.
Saimme pari muuta vinkkia muilta tapaamiltamme matkalaisilta, ja niiden turvin oli hieman helpompi mieli menna suureen Pekingiin.
Nyt olemme juuri eilen tulleet takaisin 7 viikon reissultamme, ajatukset eivat ole viela oikein mukana tassa kotoisassa menossa, lentomatka oli niin vauhdikas hitaaseen ja hartaaseen menomatkaamme verrattuna.