Miten matkasuunnitelmamme toteutuivat?

1. platskartnyi, avoin makuupaikkaosasto
2. Tärkeimpiä tarvikkeita (paitsi Elovena)
3. Coupe-vaunun käytävä, 4 hengen vaunuosastot
4. elektriska eli paikallisjuna


Minna Mähkä aikoo matkustaa 100 maahan.
Minna raportoi matkastaan Iltasanomissa (Sata maata. Missä Mirja menee).

Siitäpä tuli mieleen pohtia sitä, miten oma matkamme toteutui suunnitelmiimme verrattuna.

Minnalla 15kg rinkassa oli aika lailla samantapainen sisältö kuin meillä, omani oli 12-13 kg. Huomautanpa kuitenkin, että me matkalaiset olemme kaksi kertaa Minnan ikäisiä, minä enemmänkin. Sen voin tähän ihan reilusti laittaakin, kohta 64 vuotta ja eläkeelle 3 päivän päästä. Minna mainitsi nostamisesta. Meitä oli kaksi, autoimme rinkan selkään. Painavia ne ovat!

Ja mitäpä minä tein! Jätin vanhan punaisen rinkkani Pekingissä hotellimme Liulle ja ostin feikin Dolce & Cabbanan vedettävän laukun 10 eurolla. Ajattelin nyt, että tulevaisuudessä jätän rinkat nuoremmille kantajille. Olihan rinkasta se hyöty, että vaikkapa junaan meno onnistui melko kevyesti rinkka selässä. Ja saimme ihailevia katseita. Huomasin kuitenkin, että tapamme matkustaa, eli rinkat säilöön tai hotelliin ja pikkukassi tai reppu mukaan, ei välttämättä rinkkaa kaivannut. Joskus nauroimme peuhatessamme rinkkojen kanssa, tuntui että purimme ja pakkasimme niitä taukoamatta hotellihuoneissamme tai etsimme asemilta säilytyspaikkaa. Nimesimme ne Kamera khameiniksi, eikä se oikea venäjän sana nyt edes tule mieleen. Khameini, hm...mistä tuo mieleen jäikään! Khrameni taitaa olla ihan oikea sana.

Näistä Merjan tavaroista voisin mainita tuulipuvun. Tuulipuvun! Ei meillä sellaisia ollut, minulla erittäin ohut pieneen myttyyn menevä normaalipituinen takki, joka vähän pitää sadettakin, sekä vetoketjullinen collegetakki. Erinomainen moneen tilanteeseen. Ostin matkalta verkkarit. joita en pitänyt kuin kerran yöllä lämmikkeeksi.

Tärkeimmät matkatavarat:
Pyöreäpohjainen kannellinen kulho,
jolla oli monta käyttöä: junassa pesukoussikkana ja monissa tulpattomissa paikoissa pienenä vesivatina. Vesimelonin ja mangon sai pilkottua siihen näppärästi. Matkalla se oli pakkauksena. Joskus junan kuuman veden jäähdytysastiana (juomavedeksi samovaarista). Joskus se oli ruoka-astiana.Jne. Monta käyttöä.

Retkikuppi

Lusikkahaarukkayhdistelmä,
oranssi niin se löytyi näppärästi.

Suurennuslasi, ilman emme olisi nähneet Lonely Planetin pientä tekstiä huonoissa valoissa, tai sihruisia karttoja eri kielillä.

Lonely Planet Russia

Matkaltakin toki saa ostettua kaikenlaista. Mutta etsiminen joskus on hankalaa. Jaa niin, sattuneesta syystä laastaria kului paljon ja sen etsiminen joskus oli työlästä. Jekaterinburgissa apteekissa sanottiin että tuossa vieressa kemikaliotavarakaupassa ja siellä sanottiin päinvastoin. Mihis sit! Tomskin apteekkarilta sai anomalla ostaa 10 levyä laastaria. Se pieni laastari varpaaseen tarvittiin! Ja mukaan tullut pieni putkilo hoitavaa voidetta oli hyvä juttu sekin.

Sen sijaan emme tarvinneet mukaan:
Hihaton mekko, jota en kertaakaan pitänyt, pitkiä housuja vain. Matkatoveri piti hameitakin.
Elovena pikakaurapuuropusseja
Vessapaperia
Kosteuspyyhkeitä
Kahta viimeistä saa kaikkialla ja helposti asemilla, mutta pieni varasto alussa mukana ei haittaa.

Meillä ei tietenkään ollut aikomuksena kerätä maita, vaan matkustimme Venäjän läpi tuhansia kilometrejä, vaikka voihan niin sanoa, että keräsimme Venäjän kaupunkeja!
Kertauksen vuoksi, matkareittimme toteutui näin 3.8.2009-17.9.2009:

Helsinki-Moskova-Nizhni Novgorod-Perm-Cherdyn-Solikamsk-Perm-Jekaterinburg-Omsk-Tomsk-Taiga-Tomsk-Krasnojarsk-Irkutsk-Ulan Ude-Sukhaya Baikal-Ulan Ude-Ulan Baatar-Mongol Els-Kharkhorn-Khotant-Ulan Ude-Peking-Qinhuangdou-Peking-Helsinki

Näyttääkö muka, että siinä on 9000 kilometriä ja vähän päälle retkistä, eli tuleehan siitä reippaasti 10 000 km! Mongolian erillisretkikin oli yli 800 km.

Suunnitelmamme oli pysähdellä Trans Siperian junareitin varrella Pekingiin asti ja palata mahdollisesti lentäen - ja tehdä retkiä mielemme mukaan. Ostimme junalipun Moskovaan. Sen jälkeen päätimme matkan varrella minne menemme ja milloin. Hyvin onnistui. Loppumatkasta piti olla tarkkana, että ostimme liput ajoissa, sillä loppumatkasta junat harvenevat ja ovat täysiä. Kaksi reitin osaa teimme bussilla, yhden yli yön ja yhden päivämatkan. Sen teimme vinkkauksen perusteella tarkoituksella, että voisimme nähdä koko reitin Venäjältä rajan yli Mongolian Ulan Udeen.

Hotellit saimme mukavasti yleensa Lonely Planetin suosituksesta budjettiosastolta. Pekingiin saimme pari-kolme ehdotusta matkan varrella ja valitsimme niistä yhden; Pekingissä taksi heitti meidät väärään paikkaan samalla kadulla, joka osoittautui onnelliseksi sattumaksi.

Suunnitelmamme viettää Venäjällä 4 viikkoa, Mongoliassa 1 ja Kiinassa 2 onnistui melkein tarkalleen. Mongoliassa olisi kannattanut olla kauemminkin.

Pekingiin tultua reilaavat rouvat olivat jo vähäsen vain matkaväsyneitä. Päätimme tutustua rauhassa valtavaan Pekingiin, vaikka ajatus oli kiertää laajemminkin Kiinassa. Sitten levättyämme teki mieli vielä jatkaa matkaa jonnekin, ja Keltaisen meren rannalla ajattelimme käydä ikäänkuin merkaten rajan matkallemme. Niin sitten teimmekin keikan sinne luotijunalla.

Lepäämisemme tosin oli sitä, että pysyimme yhdessä hotellissa tavallista kauemmin Pekingissä eikä rinkkojen kanssa tarvinnut remuta, emmekä oikeastaan malttaneet levätä lepäämällä ja loikomalla. Jos vaikka lähtisin vähän tuohon lähistölle kävelemään aamusella... ja sitten kävi niin että kävelyltä palattiin iltapimeällä viimeisillä jalkavoimilla.
Loppuaikana suoraan naapuriin jalkahierontaan. Olisimmepa keksineet 4 euron tunnin hieronnan aikaisemmin!