Ajoimme majapaikkaamme jurttaan historiallisella alueella, jossa oli ollut Tsingis Khanin ja hanen jalkelaistensa paakaupunki Karacorum (Karakoram).
Hostellin pihalla huomasimme aika kornin nakoisen hopeisen puun, jonka lehvistosta nousi kultainen enkeli torvea soittaen. Se ainakin kiinnitti huomion.
Olimme jo lahteneet alueelta, kun sain tietaa sen tarinan. Se on aika mielenkiintoinen.
Puu hostellin pihalla on jonkinlainen esitys Tsingis Khanin pojan Odegai Khanin hoviin rakennetusta puusta.
Paljon oikeaa historiatietoa on muuten sailynyt Tsingis Khanin ajoista, vaikka paakaupungista on jaljella vain pari kolme veistettya kivea, parhain niista suuri kilpikonna vuoren rinteella. Se esiteltiin meille ylpeina. Jos sita silittaa, se takaa silittajalle pitkan ian. (kuva)
Lahistolle pienemmalle vuorenhuipulle on tehty valtava muistomerkki, johon oli kuvattu mittavina mosaiikkitauluina kolme suurta mongolivaltakuntaa, ensin 600- luvulla vaikuttaneet uiguurit, sitten turegit 700-800 luvulla ja sitten Tsingis Khanin valtakunta 1200-luvulla, jonka sanotaan olevan maailmassa suurin koskaan vaikuttanut imperiumi. Vuosiluvut pitaa tarkistaa!
Siis se hopeinen puu. Tsingis Khanin pojan rakennuttaman palatsin puistossa oli suuri hopeinen puu, jonka alle oli rakennettu kellarit. Kun tarjoilijalle ilmoitettiin, etta tarvitaan virkistysjuomia hoviin, tama ilmoitti jotakin vipua painamalla asiasta, ja viesti valittyi seuraavalle asiaa hoitavalle palvelusvaelle.
Sen enempaa en ymmarra tekniikasta, mutta jotakin vipua taas heilautettiin ja enkeli alkoi soittaa torveaan. Tama oli ilmoitus kellarissa tyoskenteleville avata hanat ja niin putkia pitkin nousi puun eri oksiin nelja eri virkistysjuomaa: airag, hunaja, viini ja olut.
Oksien alla oli taas nelja astiaa, johon juomat valuivat oksistoon piilotetuista putkista.
Siita sitten palatsin tarjoiluhenkilokunta nouti annokset viedäkseen hoviväelle.
Airag on siis tamman maidosta hiivan avulla hapatettu, hyvin sailyva maitojuoma.
Meille sita tarjottiin ensimmaisen kerran pienessa "pikaruokalassa", jossa soimme lammaspiirakoita "khusoor". Poydan paassa oli 20 litran muoviampari, jossa maitoa sitten oli. Siita lempeä, mutta päättäväinen emäntä kauhoi isolla kauhalla kuppeihin. Karpasiakin siina porrasi.
Juoma maistuu vahan kuin, jos tehdaan pullataikinaa, mutta ensin hieman hapatetaan maito ja hiiva pienen jauhomaaran kanssa. Sen happamuus ei ole ylitsepaasematon, melko kirpakka. Kokemuksena melkoinen maistelu, jotkut sita ovat ilmoittaneet inhoavansa. Kylla sita juoda voi, vahasen. (kuvat)
Airagia juodaan yleisesti ja sen sanotaan olevan erityisen tervehdyttava vaikutukseltaan ja arvelenkin etta vitamiinit ja hivenaineet ovat kohdallaan ja energiaa siita saa. Samalla söimme khusoor-piirakoita, joiden sisällä oli jauhettua lammasta. Painikkeeksi airagin maistelun jälkeen hieman lempeämmän makuista jakinmaidosta valmistettua teetä. Senkin makuun pitää totutella, mutta olimme jo sen tehneet.
Mielenkiintoinen tapa sailoa maito tuo airag.
Maaseudulla tehdaan paljon erilaisia maitotuotteita, jotka sailyvat. Maito keitetaan hiljalleen avotulella, siten etta voi erottuu. Siita valmistetaan sitten sailyvaa voita sita viela "paistamalla"sitten ja viela sailyvampaa toffeen kaltaista kovaa herkkua, pienia suupalanaperoita. tosin sokeroimatonta. Niita napsitaan samasta kulhosta kasin yhdessa tuoreen voin kanssa. Aikamoinen kalorimaara. Energiaa jurttaoloissa paimentolaiset tarvitsevatkin. (voista ja vointeosta avotulella keittäen on kuvia tekstissä Mongol Els)
Oppaamme ja kokkimme Gerti sanoikin, etta hanen tekee pahaa katsoa turisteja jotka tyontavat maukkaat rasvapalat keitossa syrjaan. Mongoliassa paras keitto on rasvainen ja lihat leikataan ja keitetaan suurina paloina luineen ja rasvoineen. Saimme myös keittoa, joka oli kotoista, kuin lammaskaalia.
Lisaksi tehdaan maidostaa jugurttia ja maitovodkaa (todella, tislattu maidosta). Se on alkoholimaaraltaan melko alhainen tislaus. Tai nain meille kerrrottiin. Venalaiset ovat aloittaneet taalla tavallisen vodkan valmistuksen. Arvatkaapas, nimi on Tsingis-vodka. Alkoholi on melkoinen ongelma. Maassa on paljon tyottomyytta, eika koyha valtio pysty avustamaan sosiaalisin perustein. Maaseudulta tullaan paakaupunkiin paremman elaman toivossa ja perinteiseen paimentolaiselamaan tottuneet eivat saa kunnolla jalansijaa kaupungissa.
Kaikissa matkaoppaissa mainitaankin varsinkin turisteihin kohdistuva rikollisuus, taskuvarkaudet ja jopa mukiloinnit.
Taalla olemme olleet erityisen varovaisia passipusseinemme. Kuitenkaan ongelmaa ei sellaisenaan ole eteen osunut. Tassa paakadun vaiheilla on ilmeisesti turvallista kuten muissakin isommissa kaupungeissa. Pimealla ei neuvota kulkemaan kauemmas tai syrjemmalla. Muun muassa taalla asuva brittidiplomaatti mukiloitiin pahasti ja ryostettiin, mutta han olikin lahtenyt yksin juhlista kavelemaan pimeita katuja kotiinsa.
Niinkuin aina, matkalaisen omasta kaytoksesta riippuu paljon. Me ainakin naytamme sen verran vaatimattomilta matkalaisilta reppuinemme.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti