perjantai 4. maaliskuuta 2011

Ruokamatkalla Intiassa ja Pakistanissa


Intiassa ihmeteltiin, kuinka puhun hindia. Pakistanissa ihmetellaan, kuinka puhun urdua. Hindin puhuja saattaa sanoa, ettei osaa urdua. Urdun puhuja saattaa sanoa, ettei puhu hindia. Mina kuitenkin puhun molemmissa maissa sita yhta ja samaa kielta, jonka opin Pakistanin puolella urduna.

Molemmissa maissa myos kysytaan, millaista on rajan toisella puolella. Riitaisat naapurit  eivat ole juurikaan paasseet toiselle puolelle rajaa toisiaan tapaamaan.

Ennakkoluuloja on kertynyt paljon maiden valille ja uskonnolliset fanaatikot molemmin puolin kasvattavat eroja entisestaan.

Maat  ovat kuitenkin kulttuurisesti niin samanlaisia, ettei aina muista kummassa maassa ollaan. Sen verran tarkennusta tahan, etta etelainen Intia eroaa enemman kielen, ruokien ja tapojen puolesta, enka itsekaan tunne viela Etela-Intiaa. Jos kartalta katsotaan,britit vain piirsivat melko summittaisesti rajalinjan itsenaistyvien Intian ja Pakistanin valille hajoita ja hallitse periaatteella. Kashmirin tilanteen tuntee jokainen, ehka ei kuitenkaan tieda historiallisia tapahtumia sen taustalla enaa. Muslimienemmistoinen Kashmirin osa jatettiin tahallaan Intiaan, silla britit halusivat selvan kiistoja kasaavan maa-alueen jaavan Intialle vastoin jakamisen periaatetta, etta muslimienemmistoiset alueet jatettaisiin Pakistanille.

No, kuitenkin, miten tavat ja kulttuuri muuttuisivat muutamassa kymmenessa vuodessa radikaalisti? Olen kertonut haatavoista, suurin osa niista on yhteisia hindujen kanssa. Intiassa on vielakin enemman muslimeita kuin Pakistanissa yhteensa. Kadulla ei aina valttamatta huomaa kuka Intiassa on muslimi, kuka jonkin muun uskonnon kannattaja. Sikhit erottuvat turbaaneillaan, toiset muslimit erottaa rukoushatuistaan, naiset pukeutumisellaan, mutta esimerkiksi parta ei tarkoitakaan taalla, etta sen kantaja olisi mitenkaan fanaatikko.

Suureksi osaksi pukeutuminen on kulttuurinen tapa. Maaseudulla eletaan yha monin paikoin samanlaista elamaa kuin satoja vuosia sitten. Harat pellolla kyntavat niinkuin  Jeesuksen aikaan, aasit kipittavat kuormineen sinne ja tanne, kamelit ovat yha suurten kuormien vetajina, talojen kiviseinat on ladottu aivan samaan tapaan kuin satoja vuosi on ollut tapana. Keskella peltoa ei nay mainoksia, busseja ei kiida ohi, ainoa myonnytys nykyajalle saatta olla sahko ja kannykka! Pihalla on narusanky, tandooriuuni ja muutama vuohi.

Tasta piti tulla ruokajuttu, joten laitan ruokakuvat tahan sekalaisessa jarjestyksessa, riippumatta missa maassa ne on otettu. Alustus oli sita varten, etta nakisitte miten samanlaista tavallinen elama on naissa naapurimaissa. Naetko naista kuvista kuka on hindu, kuka muslimi tai kristitty? Enta huomaatko ymparistosta, kummassa maassa liikutaan? Kerro huomioistasi kommentteihin, olisi mielenkiintoista kuulla.



















2 kommenttia:

  1. Kiva lukea tätä blogiasi!

    Niinhän se on, että Intia, Pakistan ja Bangladesh ovat samaa maata, ja miksi niitä koskaan alettiinkaan erottaa toisistaan - ongelmat ovat Partitionin jälkeen vain pahentuneet. Kulttuurillisesti, Pakistanin puoli on hyvin lähellä Intian Punjabia, ja Bangladesh Intian puolen Bengalia.

    Silti, kukaan tuttavistani ei ole koskaan käynyt noissa maissa. Sanoin miehelleni, että minusta olisi mielenkiintoista käydä joskus noissa maissa, ja hän kysyi 'miksi? eihän siellä ole mitään' Pelot ja ennakkoluulot ovat suuria, ja varsinkin kun Pakistan on kyseessä niin hindu-intialaiset olettavat, ettei siellä ole ollenkaan turvallista oleskella. Mitä olet itse mieltä Pakistanin turvallisuudesta matkailijalle?

    VastaaPoista
  2. Hei Anna, olen kirjoittanut enemman Pakistanin tilanteesta, vaan en olekaan sita postittanut viela: aihe on sen verran vaativa, etta halusin olla varma asiastani ennenkuin opstitan., Se kirjoitus jai tassa matkustamisen tiimellyksessa nyt jalkeen...luenkin sen nyt. Tama hotellin netti ei antanut laittaa facebookiin paivitysta niin luulen, etta julkaisu ei onnistu tanaan. Olen jotakin aikaisempiin Pakistan-postauksiini kyla kirjoitelllut.
    Pakistan ei ole turistimaa ja ehka pelkasti turismimielessa on vaikea ihan vaan logistisesti kulkea siella, ellei ole seikkailijatyyppia. Kylla siella voi liikkua. Liikuinhan minakin yksinkin ja ajoin autollakin. Mutta koska maa ei ole tottunut turisteihin, on hyva huomioida asioita siella liikkuessaan. Matkakumppanini (nainen) oli koko ajan minun tai perheeni huomassa, mutta oli aika lailla huolestunut ja varuillaan koko ajan eika pitanyt asioista, joihin itse olin tottunut, kuten siita etta paremmilla asuinalueilla on paljon aseellisia vartijoita talojen porteilla. Mutta enemman tuonnempana. Kiitos Anna, kommentistasi.

    VastaaPoista