Stop banana!

Kipsottelin juuri hotellille puolipimeassa iltakymmenelta laheiselta lauttarannalta. Lautta Fort Kochista mantereen puolelle Ernakulamiin oli vahan kuin viimeiselta vuosisadalta, puksutteli pimealla merella vanhalla moottorillaan  jota konemies valilla tutki avattuaan keskella lauttaa olevan kannen. Entisena merimiehen muijana osasin kylla katsella turvallisuusasioita. Aika pimeesta se lautta ilmaantui. Laiturilla seurasin kun lautta tuli vastarannalta vain etuvaloilla. Laiturilla se heilahteli ja minkaanlaista lankkuakaan ei laitettu, siina sain hyppia muutaman nuoren miehen perassa lauttaan minakin mummo. Lauttamaksu 2,5 rupiaa, eli vaikean paassalaskun jalkeen (euro on noin 60 rupiaa) en oikein saa vastaukseksi mitaan. Matka kesti noin 20 minuuttia.

Lautalta epamaarainen polku pimeassa naytti johdattelevan kahteen suuntaan, valitsin suuremman joukon perassa kulkemisen ja tulimmekin rantatielle, joka oli avara, mutta tuskin katuvaloja. Hotelli ei ollut kaukana, mutta kuitenkin, pieni kiire kannoillatakutin hotellin kulmalle, jossa vasta uskalsin jaada syomaan iltapalaa.

Fort Kochin puolella olisi ollut houkuttelevia kalamenuita ja mielenkiintoisen nakoisia ravintoloita toinen toisensa peraan, mutta meidan hotellimme onkin Kochi ns. karvalakkipuoella. Lautta lopettaa kulkemisen,etten uskaltanut jaada sinne, tosin sielta taksilla aina paasee.

Fort Kochi on iloinen sekamelksa historiaansa, ensin sinne tulivat portugalilaiset silla verukkeella, etta auttaisivat paikalista raja Veera Rama Varmaa puolustamaan kuningaskuntaansa, mutta tietysti portugalilaiset ottivat vallan jossain vaiheessa, noin 1500-luvulla. Sain tietaa, etta Vasco da Gama on kuollut tassa kaupungissa. Han nimenomaan loysi taman kauniin ja luonnonrikkauksia taynna olevan rannikon. Taalla kasvaa palmuja kuin petajia, ananaksia, mausteita mm. kardemummaa ihan luonnossa. Kalaa, muita merenalavia on kapealla mutta pitkalla rannikkokaistaleella yllinkyllin. Kaikkia kiinnosti taman rannikkoparatiisin rikauksien hyvaksikaytto.

Sitten 1600-luvulla tulivat hollantilaiset, sitten britit, joskus jo portugalilaisten aikoihin juutalaiset kauppiaat perustivat jopa oman kaupuginosansa ja synagogan, joka on vielakin toiminnassa. Mukaan mahtuivat viela Arabian muslimit ja ties keta. Niinpa tana paivana kaikki uskonnot ovat taalla edustettuina ja elavat suuressa sovussa. Se on minusta ihme ja todella hienoa kuulla ja nahda. 

Fort Kochin kaupunkikuvassa on niin paljon rappioromantiikkaa, etta olisi toisille antaa, kaikilta noilta kausilta. Sanon rappioromantiikkaa, silla se taalla Intiassa alkaa pikkuisen kyllastyttaa, ettei arvokkaalle historialle pystyta tekemaan juuri mitaan: suurin osa vain murenee maan tasalle. Ei vain taalla, Delhissa, Bombayssa, kaikkialla. Sen toisaalta ymarran, ettei valtiolla ole varaa entistaa kaikkea.

Sita en oikein ymmarra, etta turistit tulevat tanne ja ajelevat taksilla ottamassa valokuvia , kuten minakin (no tanaan kavelin), kaikesta tasta ja ihastelevat ja ihastuvat luhistumaisillaan olevaan kaupunkikuvaan kuin se olisi sita ihanaa aitoa Intiaa, josta viedaan kuvat kotiin naytettavaksi. Mukava tama kuuluisa emrenkulun ja kaupankeskus oli nahda, mutta niin surullista. Toisaalla mantereen puolella nousee upeita pilvenpiirtajia ja rakennetan hulppeita huviloita niille, joilla on rahaa.

Pidin itse todella paljon Munnarin vuorten maisemista ja nakemisista: tavallisia intialaisia omissa askareissaan, maanviljelijoina, hoitamassa teeosuuskuntaansa, pitamassa kauniita pienia home stay-majoitustilojaan.  En ole viela loytanyt mitaan sellasta itse henkilokohtaisesti, mika saa ihmiset hurahtamaan Intiaan. Halpaa, yes, aurinkoa, yes, varikasta, yes, tuoreita hedelmia, yes. Mutta ei taalla olekaan halpaa intialaisille, jotka saavat palkkaa pienen osan siita mita suomalainen keskimaarin. Mika sinulle Intiaan ihastunut lukijani, on se juttusi?

Taksikuski ehka tienaa 100-200 euroa (6000-12000)  kuussa. Meidan taksimatkamme Cherai-rannalle maksoi edestakaisin 1050 euroa, 2x30 km. Taalla vaikuttaa, etta taksat ovat rehelliset, silla koetimme tinkia ja se ei taksijonossa onnistunut, kaikilla oli sama taksa. Joskus havettaa tama tinkiminen. Mita se nyt on meidan rahassa tuokin matka, alle 20 euroa ja kun sen jakaa kaverin kera alle10. Yleensa turistipaikoissa vedatetaan turisteja ja neuvotaan yvaksymaan puolet ensin annetusta taksasta, mutta taalla taitaa olla toinen meininki. Kaupoissakin on hinnat valmiina ja ne naytetaan auliisti asiakkaalle.

Yleensa taalla osataan mukavasti englantia, oikeastaan taalla parjaa hyvin. tamanpaivainen taksikuski ei osannut kuin muutaman ammattisanan, joten paastiin matkaan. Olimme lahteneet ilman aamiaista ja mietimme, miten saataisiin taksi pysahtymaan johonkin hedelmapaikkaan.

Stop banana! Se toimi!

Rannnalle tuli enimmakseen paikallisia perheita ja ryhmia, jotka vain kastautuivat nilkkojaan myoten. Rannalla oli 5-6 muuta uikkareissaan lisaksemme. Saimme vuokrata varjon ja rantamaton. Rannalta sai kookospahkinan avattuna pilleineen ja muuta juomaa ja namia. Lahistolla nakyi houkuttelevia lomahotelleja.

Illalla ehdin  sitten Fort Kochiin ja sen jalkeen Kathakali-tanssiesitykseen. Se oli odottamattoman hieno kokemus, koska alussa tanssija-nayttelijat maskeerasivat tunnin, esittivat liikekielen perusteet ja kuviakin sai ottaa. Siita lisaa kun ehdin. Niin kiire oli tanaan, etten syomaankaan ehtinyt, paitsi ostin kahteen kertaan ihania pienia makeita herkkubanaaneja ja join tuorepuristetun ananasmehun.

Aishalle: paketti lahti tanaan Australiaan. Sisalto...ylatyksia taalta ja Pakistanista. Tykkaat.