tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kyynel ikuisuuden poskella

Rabindhranath Tagore, Intian Nobel-kirjailija on sanonut: Taj Mahal on kyynel ikuisuuden poskella. 
Mogulihallitsija Shah Jahan rakennutti Taj Mahalin 1600-luvulla hautamuistomerkiksi vamolleen Mumtazille taman kuoltua heidan neljannentoista lapsensa syntymaan.



Pian hautamuistomerkin valmistuttua Shah Jahanin poika Aurangzeb vangitutti isansa ja kaappasi vallan. Miksikohan Aurangzeb sijoitti isansa Agraan linnoituksen palatsiin torniin, josta Shah Jahan saattoi katsella rakkaan vaimonsa muistomerkkia loput 8 elinvuottaan? Aurangzeb antoi haudata Ahah Jahanin vaimonsa viereen.

En kerro enempaa hullabaloosta Taj Mahalin ymparilla. Kaupustelijat ja kyydin tarjoajat tunkevat suuhun. Varkaista varoitettiin. Ylihinnoista varotettiin. Jonot ovat valtavia lippujonossa, sisaanpaasyjonossa alueelle, ja vihdoin kiemurteleva jono johti hautapaaden aarelle. Turvatarkastukset tehokkaita. Puisto siisti, kuin saareke pois likaisesta Intiasta.

Delhista matkustimme bussilla 6 tuntia, toinen 6 tuntia edestakaisin. Kerron tasta matkasta erikseen. Mutta Taj Mahal oli kaiken arvoinen. Se on kaikkea sita, mita siita sanotaan, maailman kaunein rakennus, ehdottomasti, minun mielestani.

Kuvat Agran linnoituksesta:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti