perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kavin pesemassa papa elefantin joessa.




Kochi-Munnar-Kochi  9.3-14.3.2011

Olisittepa nahneet kun papa nousi vedesta kuin mammutti! Olin jo itse silloin ranalla ja peraydyin syrjaan kiltisti, silla vedesta nousi suurin koskaan nakemani mammutti papa! Se viela suihkutti itsensa voimallisesti karsaallaan persun paatteeksi seisoessaan. Papa nautti vedesta.

Papa mulkaisi tuimasti rannalla seisojia, ja kaikki vaistyivat heti. En kylla olisi mennyt reippaana sen vierelle kivien yli vedessa hyppimalla harjailemaan, jos olisin tajunnut, miten iso se olikaan! Siina se makasi kyljellaan puoliksi vedessa rentona silmat umessa ja nosteli karsaansa.




Papaa ennen olivat nuoremmat elefantit jo nousseet vedesta, ja sellaista taputin reippaasti kyljelle ihan reippaana.En laittanut tahan kuvaa, silla olin pikkuelefantin vieressa saikahtaneemman nakoinen kuin olinkaan, ihan totta...

Nama nuoremmat olivat koulutuksessa, papa tyoskenteli puun kantajana lahimetsassa. Ne tulivat joelle joka paiva aamuseitsemalta ja sinne mekin osuime matkatessamme Kochista (Kerala) sisamaahan vuorille tutustumaan teeplantaaseihin ja maustetarhoihin.Nailla main syrjemmalla on viela villeja elefantteja.



Papaseikkailun jalkeen saavuimme majapaikkaamme 2000 km korkeuteen paikkaan nimelta Munnar. Sinne olivat britit keksinet laittaa teepensaita kasvamaan ja nyt sen rinteet ovat taynnaan teeplantaaseja. Portugalilaiset toivat sinne pippurin, ja koska seki kasvaa vehreilla vuorilla hyvin, siita on tullut hyva bisnes. Rinteilla kasvaa monenlaisia mausteita, inkivaaria, kardemumaa, vaniljaa, muutamia mainitakseni.

Kerala vaikuttaa selvasti muuta Intiaa vauraammalta. Koulut, joita naimme, olivat enimmakseen hienoja uusia rakennuksia. Keralassa onkin lukutaito melkein 100 % (koko Intiassa vahan alle 70 %), naisten keski-ika yli 80 ja miesten 75. Keralalaiset kiipeilevatkin vuorillaan ketterasti, syovat oman maan mahtavia hedelmia, nyt vuorossa olivat ananakset, kookospalmut ja pienet makeat banaanit.

Ja ajavat autoillaan villisti, aivan kasittamattoman villisti, mutta joten sulavasti. Autot pujottelevat bussien, kuorma-autojen ja moottoripyorien kanssa mutkaisilla teilla takuulla raikkosia vauhdikaammin ja sukkelammin. Entas kavelijat, kavelevat kapeilla teilla sen kummemmin tarkkailematta ajoneuvoja, kiertakoot ne autot koulaisjoukon tai iloisen saripukuisten naisten joukon, miehethan ei taatusti nekaan autoja kunnioita. Jokunen lehmakin osuu toikkaroimaan tielle. Ai niin, muistattehan, etta me kaukaiset matkalaiset olime tuossa kyydissa....


Majapaikassamme, pienessa 4 huoneen hotellissa "British County" saimme hotellinjohtaja-kokki Ranjithin kokkaamia keralalasia ruokia, jotka olivat kevyita, maukkaita kasvisruokia pakkallisista aineksista: okraa, vihreita papuja, punajuurta, ananasta ym. yleensa aina kevyesti hoyrytettyna kookoksen ja valkosipulin kanssa. Vihrea chili ja curry-lehti kuuluivat mukaan. Aamiaiseksi saimme riisipannukakkuja kookoksen ja demeraara-sokerin kanssa, toisena paivana kookoscurryn ja kikhernecurryn kanssa. Jalkiruuaksi tuoreita hedelmia.



Ranjith oli nuori mielettoman mukava kaveri, joka kertoi kayneensa hotelikoulun. Vapaapaivia ei han tyostaan saa, vasta sadekautena voi menna muutamaksi viikoksi kotiinsa pohjoisempaan Keralaan. Toita siis 7 paivaa viikossa. Apuna on vain siivojatytto, Ranjit hoitaa aamiaiset, lounaat ja illalliset yksin, pitaa huolen, etta kaikki paikat pienessa hotellissa ovat putipuhtaat ja matkailijat tyytyvaisia. Sadekausi kestaa normaalisti kesa-elokuun ja silloin ei turisteja juuri ole. Muulloin hotelli on melko tarkkaan taysin buukattu valtio turistitoimiston kautta.


Ranjit on hindu. Kysyimme hanen vakaumustaan, koska seinalla oli Jeesus, telkkarin paalla pieni Krishna-patsas. Selvisi etta hotellin omistaja on kristitty, Ranjith siis hindu.  Aaamuvarhaisetlla 5.30-6.30 herasin toistuvarytmiseen resitaatioon tai laulurukoukseen, jonka tunnistin hindu-uskontoon kuuluvaksi. Se oli jotenkin rauhoittavan kiehtova piemeina aamun tunteina heratessani.

Ranjith naurahti kysyessamme kayko han itse temppelissa: "no jos on huolita, saatan menna useamin, niinhan te krisitytkin teette, eiko niin". Kohta kuului moskeijasta rukouskutsu. Rinteilla on toinen toistaan kauniimpia temppeleita vieri vieressa kirkko, hindutemppeli, moskeija, valilla grudwara, sikhien temppeli. Eri uskontokunnat elavat sulassa sovussa ja oikein muun maailman ja oman maansakin uskonnosta johtuvien kiistojen takia haluavat nayttaa kaikille, miten elaa yhdessa.

Mita sanoisitte voimakkaan pinkista moskeijasta? Hindutemppelit ovat usein varikkaita, monenkirjavia.
Kirkotkin taalla ovat kauniita kuin kukkanen vuorenrinteella, joskus hehkuvan valkoisia, joskus kirkkaan varisia nekin. Ihmiset taallla rakastavat vareja, naisten saritkin oikein hehkuvat oransseja, punaista, keltaista.

Mita nyt kiertelemiselta vuorilla ehdimme, huoahdimme hetkeksi lounaan jalkeen hotellimme  terassilla, josta nakoala vastapaisille vuorille, talon edessa huima pudotus, jyrkalla rinteella joulutahtipuskia, jakarandapuita, silver rock-puita ja paljon kukkia, joita Suomessa on purkissa sisalla, isoja krotoneita esimerkiksi.

Nyt tulime Kochiiin (Cochin) ja taalla on vahan kuuma. Nyt illansuussa tuntuu, etta suihkun jalkeen on taas heti hiki, vaikka jo on ilta ja aurinko laskenut. Lahtiessamme toissapaivana oli paivalla -39 C!

Katselemme nyt taalla meren rannalla vahan portugalilaisten jattamia muistoja ja vilkasta intialaista kaupunkielamaa, joka yha osaltaan taalla etelassakin saa samoja piirteita kuin tama iso maa pohjoista myoten, Pakistania myoten. Esimerkiksi pikkukojut teiden varsilla voivat olla aivan samanlaisia. Jos koju myy breet aamaalettia, vilkaise viereiseen, siella se voi olla kirjoitettu bread aamalet. Jos ei vielakaan onnistanut menun tulkitseminen, katso viela seuraavan kojun kylttia, siella voi lukea jo bread ombelet ja voit ehka tilata suositun kojuruan, munakkaan leivan valissa.. Mutta en vielakaan selvittanyt mita yksittainen "Maggi" menulistalla tarkoittaa. Mutta masala-teeta kannattaa kokeilla. Maitoteessa on usein kademummaa mausteena, ja sokeria kysymattakin.

Mutta nyt, aamulla taidan lahtea aikaisin jokiristeilylle. Kahden paivan paasta meilla on junaliput Chennaihin (Madras) toiselle puolelle mannerta, 18 tuntia.

Kirjoittelen jossain valissa lisaa Pakistanin lentokentalle paasemisen ihanuuksista ja siita, miksi ei koskaan kannata ottaa valilaskua Dubaihin.

Mutta siis taalla Kochissa kaikki hyvin. Iltapalaksi ananasta ja tapioca-chipseja.

MNR_177_munnar_kerala_DSC0032_DSC003
etualalla teeplantaasi - teepensaat ovat noin 60 cm-100 cm korkeita
ja uudet teeehdet napsitaan noin joka kolmas kuukausi prosessoitavaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti