Se oli junamatka se, Kochi-Chennai 16 tuntia

Kiskoilla kirahti, rasahti, ramahti ja ikkunasta kipunoi ja terava metallinhaju tuli vaunun avoimesta ikkunasta suoraan kasvoille. Juna pysahtyi. 14 tunnin matkasta oli tehty noin 8 tuntia. Ei siina junassa ollut kuulutuksia. Emme tienneet mita oli tapahtunut, ihmiset keraantyivat ulos ihmettelemaan. Joku metalliosa oli pudonnut vaunun alla. Kenellakaan ei ollut minkaanlaista tietoa mita tapahtuu.

Palmujen takana nakyi muutama palmunlehvin peitetty maja. Olimme sentaan ihmisten lahella jos tarvittaisiin juomaa ja ruokaa, ehka emme naantyisi nyt, lohduttelimme toisiamme. Junassa oli kenties 20 vaunullista tupotayteen ahdettuna ihmisia. Ehka lahistolla jopa kulkisi tie, jota myoten bussi meidat hakisi pois, kenties? Mista bussit sadoile ihmisille, joita junassa matkusti. Juna oli niin pitka, etten pitkassa kurvissa nahnyt etupaata.Aurinko oli laskemassa palmujen taa, kohta ei voisi lukeakaan, odotella vaan.

Kahden tunnin korjauksen jalkeen juna nytkahti liikkeelle, ensin varovasti, sitten niin kovaaa, etta hippulat vinku, juna ramisi ja nytkahteli, heilui ja ramisi taas niin kovaa, etta palmut vilahtivat vihreena massana ohi. Olikohan korjaus pitava talla vauhdilla. Emmehan tienneet minkalaisen mittakaavan vika oli ns. korjattu.

Juna. Ota viiskytluvun lattahattu, kierita se hiekassa, kuravellissa, rasvaisissa evaspapereissa, lorauta pullo tai kaksi kokista viela sekaan ja ravistele, etta lika tarttuu taatusti joka nurkkaan ja varsinkin  nurkkiin, jata koko homma muhinaan (=pinttymaan) pariksikymmeneksi vuodeksi.. Repaise jokunen linkkupoyta pois seinasta ja jata siihen ruuvien reiat. Mita siihen nyt matkustaja poytaa tarvitsee. Syo sylissa. Tempaise jostakusta sahkokoskettimesta taulu pois ja jata siihen koskettimet roikkumaan. Saahan niistakin tuulettimet toimimaan. Luksusta, kolme tuuletinta vaunuosasaton katossa, mustaan oljyiseen likaan kietoutunutta hakkyraa roikkyi katosta. Ne toimivatkin tassa 40 plusasteen kuumuudessa oikein mainiosti !

Lattahattuihin kun vain lisataan pari ylapetia niin homma on siina. Juna voidaan nyt ottaa kayttoon. Intiassa naita junia kulkee kuljettamassa miljoonia ihmisia valtavan maan poikki ja pitkin. Talla kertaa teimme poikkimatkan Kochista Ippadalin kautta Chennaihin..halvalla yllaolevissa olosuhteissa 14+2 tunnin matka maksoi alle 5 euroa.Tama lienee ollut toiseksi alin matkustusluokka, alin on vain kovat penkit vaunuissa,ei mahdollisuutta nukkumiseen. Junien luokista en oikein saanut kunnolla selvaa, mutta ilmastoitujakin vaunuja on, ja oikein suuren luokan luksusvaunuja, joiden liput maksavatvastaavan matkan lentolipun verran.

Lippuja on vaikea saada parempiin juniin lyhyella varotusajalla, kerrotaan. Saimme liput jostain vanhempien naishenkiloiden kiintiosta, jollaisen lipunmyyja keksi vilkaistuaan ostajaa. Tai voihan sellainen kiintio ollakin. Naiset saavat aina menna jonojen ohi, ellei heilla ole omaa jonoa, kuten esimerkiksi Delhin metrossa on naisten vaunu tai pankissa naiset saavat aina etusijan.

Olihan meilla junavaunussa koko ajan puuhaa, asemilta tuli junaan nuoria miehia, joiden kielitaito riitti kysymykseen: mista olette, ja kun vastasimmee: Finland, silmat ymmyrkaisina keskustelu loppui siihen, kun eivat osanneet kysya mika se sellainen maa on, joku tarjosi Englantia, joku kysyi onko se Kiinassa, no lahelle meni.. Joku tiesi Nokian ja joku halusi ottaa itsestaan meidan kanssa kuvan. Systeemi on sellainen, etta avoimissa osastoissa ja vastakkain on  kolme petia, ja keskimmainen peti on selkanojana ellei joku sen paikan saanut halua siina nukkua. Meilla oli alapetit, mutta periaatteessa ylapetien asukit istuivat "meidan penkeillamme" elleivat halunneet kivuta pitkakseen. Vastapaata eras nuori mies vetikin unia koko matkan ajan.laukku paan alla ja nuori nainen kiipesi ylapetille, siivosi sanomalehdella polyt meidan alhaalla istuvien niskaan ja kavi pitkakseen.

Tosiella puolella oli ikkunaa vasten alapeti ja ylapeti. Emme koskaan saaneet selville, miten nuo matkustajien enemmisto, edestakaisin kulkevat nuoret miehet majoittuivat, oliko heilla lippu vai ei, silla vaihtuvuus meidankin ylapeteillamme oli kova ja sivupenkeille tunki aina ihmisia eteisesta, joka valilla sekin oli istuvia tai nukkuvia matkustajia taynna. Naisia, lapsiakin oli mukana jonkun verran.

Kafe, nescafe...chai...kafe, nescafe, chai...samosas...biriyani...bread omlet...kuuluttivat myyjat alituiseen...valikoimaan kuului hedelmia, kylmia juomia, helminauhoja, avaimenperia, lehtia ja mutta matkalaiselle valttamatonta.

Matka oli siis sellainen. Tanaan Chennaissa, kuumaa, roskaa hillittomasti, loyhkaa, metelia, ihmisia.