Mita nain hienolle palatsille on voinut tapahtua, etta se on kuin Prinsessa Ruususen linna, vuosikymmenien okaisten pensaiden puristuksessa? Kuka on palatsin rakennuttanut? Palatsillla oli nimi, Mohatta palatsi. Se viittasi hinduihin. Kyselimme, mutta tietoa saimme vain vahitellen. 1947 Pakistanin itsenaistyessa rakennus oli toiminut uuden Pakistanin valtion ulkoministeriona. Sen jalkeen siina oli asunut Pakistanin maan isan, ensimmaisen paaministerin Muhammad Ali Jinnahin sisko Fatima, taman kuoltua toinen siskoksista, naimaton hankin, eli yksin jonkun vuoden, jonka jalkeen palatsi oli jaanyt heitteille. Vanhapiikaneitien kirous?
Aisha 6-7 v. halusi tulla palatsin portille aina uudestaan ja sepittelimme tarinoita siita, mita siella on voinut tapahtua. Ehka ei kuitenkaan mitaan kauheuksia, jos vanhapiikaneidit ovat asuttaneetyksin palatsia. Tai kenties neidit olivat jaaneet naimattomiksi asuessaan saavuttamattomina torneissaan, joihin kukaan prinssi ei uskaltanut tulla heita kosimaan?
Enta kuka palatsissa oli asuttanut ennen itsenaisyytta? Aisha kuvitteli kevein hamein ja lapinakyvin hunnuin koristettuja prinsessoja asumassa tornissa. Kuulimmekin, etta palatsissa kummitteli! Viela joku kertoi, etta palatsista meni salainen kaytava jonnekin maan alla olevaan luolaan lahelle meren rantaa .Kenen pakopaikka?
Kuinka vanha palatsi voisi olla? Se naytti satoja vuosia vanhalta.
Sen sain selville vasta tanaan. Sain selville etta liikemies Shivratan Mohatta rakennutti sen 1927 perheelleen kesapalatsiksi Arabianmeren rannan laheisyyteen. Palatsi ei ollutkaan niin vanha kuin sen tyylista saattoi paatella. Tyyliltaan palatsi oli rajput (Intian hallitsijasukuja Pohjois- ja keski-Intiassa ennen brittivallan aikaa), piirteita oli otettu mogulivaltiaitten aikaisista rakennuksista, jotka taas olivat ottaneet vaikutteita Persiasta, Intiasta, Keski-Aasiasta ja islamilaisesta arkkitehtuurista. Kivena oli kaytetty Jodhpurin (nyt Intiassa) vaaleanpunaista hiekkakivea ja aivan laheiselta alueelta louhittua Gizrin keltaista hiekkakivea. Mohattan perhe ei saanut kovin kauan nauttia upeasta kesapalatsistaan, vaan jaivat 1947 Intiaan rajan toiselle puolen, jossa muutenkin vakituisesti asuivat.
Tanaan paasin porttien sisapuolelle. Pihalla solisi valloittava suihkulahde keskella matalia, hyvinvoivia kukkaistutuksia, joitakin vanhoja puita oli jatetty ja uusia istutettu kaytavien varrelle ymparoivaan puistoon. Okaisista sakeista puskista ei ollut enaa jalkeakaan. Sisaanpaasy maksoi 10 rupiaa, eli 10 senttia. Palatsi on nykyisin nayttelytilana ja valtion juhlatilana. Opas sanoi, etta palatsissa tosiaan vielakin kummittelee. Ja salainen kaytava on yha olemassa, se oli rakennettu talon rouvalle, jotta han paasi turvallisesti kilometrin paassa olevaan maanalaiseen hindutemppeliin. Palatsi oli entisoity ulkoa viimeisen paalle, se oli nyt valtion virallinen edustustila seka nayttelyiden pitopaikka. Lumous oli kuitenkin kadonnut.
Nyt palatsissa esiteltiin nykytaiteilijoita. Nayttelyn eras teos oli otsikoitu Epatoisoisesti paratiisia etsimassa. (Desperately seeking Paradise). Vastaus oli tyly, taalta ei paratiisia loytynyt. Ehka lyhyen aikaa palatsi meren rannalla oli ollutkin kuin paratiisi. Nayttely kertoi surullisen haikeaa ja vakivaltaistakin kertomusta siita, mita talle kaupungille, Karachille, on viime vuosikymmenina tapahtunut. Ennen itsenaistymista kaupunki oli ollut tyylikas, rauhallinen joskin kasvava satamakaupunki.
Yksin vaikuttavimmista teoksista, katosta riippu vatpienia metanpalaset, naennaisen viattomat, heijastuivat seinalle kuin parvi miehittamattomia pommikoneita. A drone attack. Teos heitti katsojan ajatuksen tahan paivaan.
Toinen veistos kietoi karmeaa kertomusta sekoittaessaan raketin osia yhteen ihmisen ruumiinosien kanssa.
Viela karmivampi oli penkille koottu kokoelma haljenneita ihmisen kehon osia, jalkoja, paa, kasivarsia, jalkateria. Karachin vakivallan kohteita. Ne oli paistettu kaupallisessa leipomossa leipataikinasta.
Etaalta mogulivallan aikuisia miniatyyreja muistuttavat grafiikanlehdet kuvasivatkin ohjuksia ja kukkia aistikkaiden tanssijoiden ja kukkaistutusten sijaan. Lahistolla on parasta aikaa kukkanayttely, en tieda ymmarsivatko Karachin kukkanayttelyn naytteillepanijat alkuunkaan tekemansa asetelman kornia merkitysta: miniatyyreja samalla tavoin mukaillen , laivasto oli asetellut kyltin "kasvattamalla kukkia teemme Pakistanin paremmaksi asua" eteen kukkia ja...ohjuksen.
Jotkut teoksista esittivat kappaleen vanhaa kaupunkia, senkin vastakohtaisuuksien kautta, kaupunki on hajonnut, tiilet murenevat epamaaraisiksi kasoiksi, vanhat talot ovat autioituneet, menneisyydesta ei pideta huolta, entisen loiston korvaa tiilikasa, joka on roskienheittopaikkana. Kuvat ovat surullisia; kaupungin inhimillisyys ja yhteisollisuus tuntuu kadonneen.
Nayttely ei ujostellut nayttaa raaimpiakaan tarinoita siita, mita tassa maassa on tapahtunut, niinkuin myos tamanpaivaisen illalliskeskustelun aikana mita rauhallisin, viisain ja humoristisin vanha herra lausui: kukaan ei enaa tieda mita taalla tapahtuu, 5-6 ihmista tapetaan Karachissa joka paiva, mutta kukaan ei tee tai sano mitaan. Tama johtaa pian kaaokseen. Jotain kohtalokasta on tapahduttava. Kuppi on taysi.
A Rising Tide, New Directions in Art-nayttely, Mohatta Palace, Karachi, Pakistan (42 nykytaiteilijaa)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti