Aiti Teresa

Kalkutta on Aiti Teresan kaupunki. Kalkutalle han antoi koko elamansa. Kavimme "Mother Housessa", jossa Aiti Teresa eli ja nukkui pois. Yhdessa huoneista on hanen hautakivensa, jonka paalle kirjoitetaan kukin joku Aiti Teresan sanoma. Paikalla oli iloisia nunnia, jotka lauloivat jollekin nunnalle syntymapaivalaulun. Toiset pesivat pyykkia, toiset huolehtivat pienesta museosta, jossa oli Aiti Teresan vaatimattoman huone, josta kasin puisen pienen pydan aarella han hiti tyotaan kymmenet vuodet..

Kalkutassa on useita eri Aiti Teresan toiminnan kohteita, kuten lasten talo, hyljattyjen ihmisten ja lahella kuolemaa olevien talo. Tapasimme pari ruotsalaistyttoa, jotka olivat tulleet vaihtoon tyoskentelemaan Aiti Teresan laitoksissa. Tyttojen muutaman viikon kokemus oli surua tayna, kasittamatonta ahdistusta Kalkutassa on niin paljon, ettei sita pysty kasittamaan, sanoi nuori opiskelija Emilie, joka muuten opiskelee Arkadassa, Helsingissa..

Sita ei pysty kasittamaan vanhempikaan, en itsekaan. Kalkutan sielu on musta. Ja siihen mustaan tuli Aiti Teresa nuorena nunnan. Hanen omien sanojensa mukaan Kalkutta oli ja on yha mustaa surua taynna, sellainen oli Aiti Teresan elamakin. Naen sen, ei vain joka kulman takana, vaan jatkuvana virtana, naen vastasyntyneen kadulla, alla jokin kangaskaitale, niin kapeat pienet kasivarret harottivat vauvan paalle laitetun kankaan alta. Naen pienen pojan, joka heittaa kuperkeikan asfaltilla ja satuttaa itsensa ja itkee, naama mustana kadun saasteesta, pakokaasuista ja  liasta. Naen miehen, jonka paan alla on paperinpala, keskella katua nukkumassa.

Aiti Teresa on tehnyt valtavasti tyota, mutta ei taalla mikaan riita.