Kalkutan kadut

Kalkutta.Mother Teresa ja katulapset. Rabindhranat Tagore. Kaksi asiaa, jotka mielessani kuuluivat Kalkuttaan. Tagoreen en ehtinyt viela tutustua, huomenna aion menna hanen kotimuseoonsa ja sen yhteydessa olevaan yliopistoon. Tagore on ensimmainen Aasiassa kirjallisuuden Nobelin saanut kirjailija, lauluntekija, filosifi.

Sen sijaan Mother Teresan Kalkutta on lasna joka askeleella. Intiassa on koyhyytta kaikkialla, paljon Delhissa, enemman Chennaissa ja viela rutkasti enemman Kalkutassa. Kaikki aistini ovat liiankin ylikuumenneet nakemaan ihmisia kaduilla, lapsia kerjaamassa, aiti vauva lanteillaan epatoivoisen sinnikkaasti toistamassa lausettaan "baby no milk morning, please maa'am, baby no milk morning, milk powder, please, baby no milk..."  kasi ojennettuna.

Kaupunki on niin valtava, etten tieda loydammeko parissa paivassa Mother Teresan perustamia paikkoja, niista ei kerrota turistioppaissa. Mother Teresa on saanut patsaan kaupungin paraatikadun Park Streetin varrelle, Siella on McDonalds, jossa parempiosaiset kaupunkilaiset kayvat syomassa ja pitamassa lastenkutsuja. Park Street ei juuri poikkea Intian muiden isojen kaupunkien paraatikaduista, merkkikauppoja, parhaat methai-kaupat, kalleimmat kahvilat ja hotellit sen varrella.. Heti sivukaduille leviavat mista tahansa materiaalista kyhatyt katukojut, seka kadulla asujat.

Joistakin katuyrittajista tuli vahan hyva mielikin: sievassa sinisessa kojussaan silitti nuori mies suurta pinoa vaatteita. Tai laudanpatkalla istui mies, kaulitsi chapatteja ja paistoi niita siina tuoreena myytavaksi. Naihin bisneksiin ei juuri suurta paaomaa tarvittu. Paivan chapatti-leivan myynnilla saa lisaa atta-jauhoja seuraavan paivan leipaa varten ja siita toivottavasti jai perheellekin muutama rupia.

Kadulla, ihan kirjaimellisesti saa parranajon, bell purit, batata purit , hedelmia, kookospahkinan juotavaksi avattuna, hedelmia, sukkia, pyyheliinoja, lompakoita, sokeriruokomehua suoraan kuorituista ruokokepeista puristettuna. Postin edesta saa kirjekuoria, liimaa ja kaikenlaisia toimistotarvikeita. Usein istuu kadulla pahvinpalan tai sakin paalla suutari tai jos jonkilainen korjaajamestari, noista pienista tyokalusita tai koneista en ymmarra, niita on monenlaisia.

Hieman laajemmat kojut tarjoavat kojun toisella puolen penkkeja syojille, jalankulkijat kavelevat siita valista. Kojuissa onkin silloin tarjolla monta ruokalajia. jotka valmistetaan siina samalla kaasukeittimilla. Tiskari kyykkii kadulla ja pesee yleisesti kaytettyja metallisia laseja ja lautasia (taalla nakee myos palmunlehtia lautasena) ja perunankuorija saattaa istua kadunreunalla vati kadun puolella hoitamassavirkaansa.

Taalla nakyy vesipumppuja kadun varrella ja niista nayttavat ottavan veden niin katukauppiaat kuin kadulla asujatkin. Aamulla lahtiessamme ennen yhdeksaa liikkelle, moni kadun asukki nosteli amparilla vetta niskaansa, toinen saippuoi ja kolmas saattoi olla jo kuivailemassa. Myohemmin paivalla saapuvat kotirouvat,ehka myos asunnoistaan kuin kadulta, pesemaan pyykkiaan vesipumppujen luo.