sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Kalkutta













Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. eeva21. maaliskuuta 2011 klo 4.30

    Olen seurannut matkaasi, mutta vielä satunnaisesti. Päätin että kommentoin vasta, kun olen lukenut jok'ikisen kirjoituksen. Hellyin ja annan periksi, kun tuohon sivupalkkiin on ilmaantunut toive kommenteista.

    Tämä matkasi - kuten oma maallinen matkasi - on tosi mielenkiintoinen. Harva suomalainen pystyy kulkemaan Pakistanissa ja Intiassa kuten sinä, siellä seassa vain.

    Itse rakastan matkustamista ja vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Pitkäaikaisen haaveeni Afrikasta toteutin parisen vuotta sitten. Intia jäänee siniseen pilveen, sillä yksikään ystävistäni ei sinne lähde.

    Ensin löysin sinun ja äitisi blogin. En muista miten, mutta sekin koukutti vaikka oma äitini ei enää ole keskuudessamme. Tuttuja ovat tuntemuksesi, eikä ole helppoa asua vanhan äidin kanssa vaikka rakkautta olisi kuinka. Selvyyden vuoksi sanottakoon, etten asunut äitini kanssa mutta kesäisin, kun vietin kuukausia hänen lähellään mökillä, olimme päivittäin tekemisissä. Ja paikkahan on kaunis Etelä-Karjala, ihan siellä siun lähellä.

    Sinulle mahdottoman mukavia päiviä sinne kauas. Kiitos kun matkakertomuksesi on "kaiken kansan" luettavissa.

    VastaaPoista
  2. Anna21. maaliskuuta 2011 klo 5.35

    Upeita kuvia. Luulin, että nuo juoksettavat ja käsinvedettävät rikshat oli jo kiellettyjä Kolkatassa?

    Itse en ole saanut noin hirveää kuvaa Kolkatasta kuin näissä postauksissa olet kuvannut. Se on yksi suosikkipaikkojani Intiassa, enkä ole huomannut siellä sen enempää kurjuutta kuin muissakaan intialaisissa suurkaupungeissa. Delhi on samanlainen, ja Mumbai on mielestäni vielä shokeeraavampi, koska siitä on hökkelikylää n. 60%.

    Kolkata on ihana kulttuurin mekka ja hyvin värikäs, sielukas kaupunki. Itse olen aina tykännyt!

    Oletko muuten ajatellut Kalighat-temppelissä käydä? Se oli minulle aika järkyttävä kokemus, kun vuohia mestattiin. Mutta itse olet ehkä tottunut siihen Pakistanin-aikoinasi?

    VastaaPoista
  3. Seija22. maaliskuuta 2011 klo 10.50

    Anna: onhan
    naissa Intian suurkaupungeissa monta puolta eika muutamassa paivassa koko kuvaa saa. EN kuitenkaan talla matkalla ole misaan nahnyt niin paljon ihmisia asumassa ja nukkumassa kadulla. En missaan muualla ole nahnyt vauvoja kangaspalan paalla kadulla tai pikkutaaperoita nakuna sisarustensa kanssa katukotinsa varrella leikkimassa.
    Olen kaynyt slummeissa, ja slummeiksi sanotut ovat usein siisteja koteja joissa on katto ja tulisija, huonekaluja ja sellaisessa saattaa asua perhe, joka on onnellisempi kuin moni meista kartanoissaan. Parempi nauru savimajassa kuin itku palatsissa.

    Kylla, taalla on paljon kasinvedettavia riksoja. Kylla, taalla on kastilaitos voimissaan, vaikka se on ties kuinka kauan sitten virallisesti kielletty. Juuri lehdesta luin, etta dalit(kastittomat)-kylan taloja poltettiin koska muutamat pikkupojat olivat halunneet leikkia hindujen mukana holia ja heitella vareja.

    VastaaPoista
  4. Seija22. maaliskuuta 2011 klo 10.52

    Eeva, kiitos ihanasta kommentistasi. Nyt tama Delhin nettikahvila menee kiinni! Tavataan toiste nailla sivuilla. Kohta palaankin taas Lappeenrantaan.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)