perjantai 7. elokuuta 2009

Vankileirille Perm-36























kuvat Moskovasta:

ylhaalta
1. Laajoja Moskovan katuja

2, matkatavarat seuraavassa etapissa Nizhni Novgorodin hienossa Service Centerissa

3. Vanhalla Arbat-kadylla (taiteilijoiden katu)

4. Vanja-eno Arbatilla

5. Yliopistoasuntola (onko viela!)


Hieman vaikeuksia paasta nettiin ja toimia siella, joka toimii venajankielella.

Mutta vankileirille paasimme, ei harkavaunulla vaan bussilla 130 kilometria Uralille Kuchenon kylaan, emme tieda viela karttaan katsomatta minne pain Permista oikein menimme. (edit. pohjoiseen)

Perm-36 on kaiketi pahamaineisin gulag, vankileiri. Samanlaisesta, kenties juuri taalta Solzenitsyn kirjoitti kokemuksistaan. Siita on tehty museo ja se on Unescon listalla yksi sailytettavista kohteista. Toista vankileiria ei ole sailynyt, koska ne tuhottiin ja siirryttiin toiseen paikkaan. Paatyona leirille joutuneet kaatoivat seudun puut ja ne uitettiin ne jokea pitkin ja sitten kösiteltäväksi.

Perm-36 muotoutui kuitenkin ajan mittaan poliittisten dissidenttien, runoilijoiden, lehtimiesten ja toisinajattelijoiden, vankilaksi ja niin ollen puunkaato ei ollut se paatoimi vaan toimia turvallisuus naiden maanpettureiden vankilana, josta ei ollut mahdollisuutta paasta pois. Minulle oli uutta, etta ulkopuolisille, laheisen kylan asukkaille nakyva, ulkoinen aita oli korkea valkoinen puuaita. Kyläläiset eivät tienneet , mitä aidan sisällä tapahtui. Siella oli ehka luostari, annettiin ymmartaa. Erilaisia sahko- ja piikkilanka-aitoja oli valkoisen aidan sisapuolella 5 erilaista. Kukaan ei paassyt pakoon.

Vähän taustaa myöhemmin lisättynä.
Neuvostoliiton pahamaineista vankileirijärjestelmää kutsuttiin nimellä Gulag. Gulag (Glavnoje upravlenije lagerej) eli leiriasioiden keskusvirasto oli maan turvallisuuspoliisin osa, joka hallinnoi pakkotyöleirejä. Koko maan kattavasta järjestelmästä käytettiin myös nimitystä vankileirien saaristo. Leireille joutui ihmisiä erityisesti maatalouden pakkokollektivisoinnin aikana 1929-1933, Stalinin puhdistusten aikana (suuri terrori) 1936-1938 sekä toisen maailmansodan aikana.  Sen jälkeen monet vähemmistökansat joutuivat pakkosiirtojen kohteeksi. Perm-36 leiri toimi 80-luvulle asti, ja useimmat loppuvaiheen vangit olivat poliittisia, kirjailijoita, ajattelijoita.


Kaikki nettihommassa on venajaksi ja tiedonhakumme hieman hidasta. Eeva osaa aika paljon kaytannon sahlaysta, mina joskus ymmarran kuuntelemalla lisaa, kun kauan oppimani venaja pulpahtaa pintaa, kuten ymmarsin ihan helposti, etta aamuiset piroshkimme ja kastanjavohveli maksoivat yhteensa 55 ruplaa. Piroshki 15 ruplaa, noin 30 centtia kappale.

Olemme tavanneet pari englantia puhuvaa henkiloa, Permin kuukausi sitten avatussa turistipisteessa oli aivan erinomaista englantia puhuva nuori nainen, joka kertoi opiskelevansa amerikkalaista kirjallisuutta ja tehneensa esseen Saul Bellowsta. Saimme hanelta tietoa juuri gulagista tarkkoine bussikulkuineen ja varasimme huomiseksi yon yli retken Permin vanhaan paakaupunkiin ...nimi tulee myohemmin ....muutenkin retki keskittyy Permin historiaan. Perm on suomalais-ugrilaisten kansojen yksi paapaikka ja tulimme juuri kun jokavuotinen suomalais-ugrilainen festivaali oli ohi. Harmi.

Katsoimme iltapuhteeksi karttaa ja kuvittelimme olevamme jo kaukana Venajalla. Vaikka Uralilla olemmekin, matkaa riittaa vielä eteenpäin moneksi paivaksi. Perm ei olekaan niiiiin kaukana. Vaikkakin aika kaukana. Matkan taju himmentyy kun istuu muutaman yon junassa.

Tahan mennessa lyhyesti.

Helsinki-Moskova
yojunalla meni mukavasti omassa vaunuosastossa. Junassa aamiainen tee ja juustoleivat kahdelle 200 ruplaa eli 5 e. Pehmea lasku siis.

Moskovassa Punainen tori, superylellinen GUM tavaratalo, kiertoajelu saadaksemme kuvan millainen Moskova oikein on , jotta voisimme verrata sita muuhun kokemaamme. Jo heti huomasimme , Moskova on eri maata kuin muu Venaja. Kävelimme valtavien katujen varsilla ja ajelimme melkein eksyen metrolla.

Moskova-Nizhni Novgorod, 5,5 h
Yojunassa matkatoveireina kaksi nuorta miesta, toinen kuunteli musiikkia ja toinen luki lehtea ylapedilla. Juna meni valilla niin kovaa, etta tuntui hajoavan kappaleiksi, nitisi ja natisi ja vinkui. Yon pimeydessa. Junassa tee 20 ruplaa eli 50 c.
Saavuimme aamulla klo 5,20 asemalle ja aioimme hankkia yon yli aseman vieresta hostellin.

Rouva ylipaallikko hostellinva2rtija antoi meille sellaisen kohtelun, etta kaikki muu sen jälkeen tuntuu armollisen ihanalta. 1. kysely: Pitaa olla matkalippu eteenpain. Varasimme huoneen. Ostimme liput . 2. kysely : Pitaa tehda paperityot, tulkaa yhdeksalta. 3. kysely: ei ole huoneita. Kaiken hoysteena tiukka ilme, paljon nopeaa venajaa. Huh. Siina valilla etsimme aamiasta, paadyimme, huom. vastoin tahtoamme, McDonaldsiin! Siisti vessa. Ja yllatys, blineja siellakin tarjolla. Ettei ihan harmittanut vaikka makissa soimmekin.

Onneksemme sitten kysyimme nuorelta miehelta asemalla apua, ja han soitti toiseeen hotelliin, josta saimme huoneen, jota voi vain kuvailla sanoilla sanoinkuvaamaton, ikkunastamme panoraama korkealta maelta Oka-joen ja Volgan yhtymakohtaan.

Nizhnissa katselimme Kremlin, vanhan viehattavan hallintoalueen, Volgan alueen (myos mordvalaisten) ulkoilmamuseon, Seurasaaren tapaan. Talot ja tavarat kuin vanhoja suomalaisia, helposti nakee mista kaikki on alkunsa saanut, Volgan mutkasta! Samalla ajelimme kaupungin laitamille ja ihastelimme vanhoja puutaloja, joissa puulaikkauksin koristeltuja ikkunoita. Osa lahoamispisteessa tai korjattu lauta sinne toinen tanne, peltia sinne, ruostunutta tanne. Malia yhteen seinaan, toiseen ei lie riittanyt.

Maxim Gorkin museo oli viehattava kokemus. Kuinka alymyston huoneet ja kodit ja tyohuoneet ovat samanlaisia olipa sitten Helsingissa, Hampurissa tai Nizhni Novgorodissa 1800-1900 luvun taitteessa . Yhta kiinnostavia olivat museon innokkaat naiset, jotka yrittivat puhella meidan kanssamme. On kiva saada jotain keskustelua aikaan molempien puuttellisilla taidoilla. Museo on vanha tyypillinen puutalo.

Ratikkamatka sielta pois oli mielenkiintoinen, kun jonkun ajan paasta vaunu tyhjeni ja katselimme ja kohta nauroimme mita tapahtuukaan. Paadyimme varikolle, jossa olimme vain kymmenisen minuuttia vaihtamassa kuljettajaa. Konduktoorirouva oli paattanyt, etta antaa noiden ulkomaalaisten naisten olla, kun emme ymmartaneet ilmeisesti hänen yritystaan antaa tietoa varikolle menosta. Hymahteli aina valilla. No, se retki kesti 1,5 tuntia ja siina tulikin Nizhni Novgorod tutuksi, silla raitsikka no 2 oli ympyrareitti ja menimme sen kahdesti, lisaksi varikkoreissu.

Volgan lautalla, toki turistisellaisella, matkasimme 1,5 tuntia. Oikeita Volgan lauttoja lauttureineen naimme useita tositoissa. Volgan rannat ovat matalia, joki aika levea, jotenkin hidas ja rauhallinen. Miten siita lauluissa sanotaankaan. Kyselimme uimisesta, kaikki sanoivat, etta kutisee, ei kukaan siella ui. Ei sitten Seija eika Eevakaan.

Maailmamenon katseleminen jo viehatti. Haimme oikeaa bussia Volga-museoon tunnin Operaltiin teater-aukiolta ja odotimme pysakilla melkein toisen tunnin oopperataloa vastapaata. Ooppera, joka oli menossa, oli Rusalka. Permissa kysyimme oopperaa, mutta ovat kesatauolla. Ooppera kuuluu niin venalaisyyteen, etta sellainen olisi mukava nahda jossain.

Nizhni Novgorod-Perm,14 h
Matkatovereina ensin babushka aikuisen poikansa kanssa Kiroviin asti. Sitten aiti ja poika Permiin.
Matkalla ostimme piroshkeja ja tuoreita vadelmia joltain asemalta. Vadelmat euron noin puoli litraa.
Juna oli uusin kokemistamme. Hieno ja siisti. Paljon parempi kuin Tostoi Helsingista.

Perm

Taalta ovat monet suomensukuiset lahtoisin ja taalla olikin juuri jokavuotiset suomalais/ugrilaiset juhlat. Olisi ollut hienoa saada olla mukana. Ne ovat heina-elokuun vaihteessa.

Perm on kuuluisa siita, etta Trans/Siberian matkaajat ohittavat Uralin tietamatta ohittaneensa sen. Olemme maanantaina , olisiko 10.8. matkalla Jekaterinburgiin, joka on idan puolella Uralia, jo siis Aasiassa.

Me olemme Uralia jo nahneet. Matkasimme vankileirille, ei harkavaunuissa vaan bussilla, jossa oli iloiset joutsenverhot, satoja joutsenia siivet levallaan taivaansinisella pohjalla, 130 km Permista jonnekin pain. Pitaa tutkia kartta kunhan ehditaan. Uralin rinteet ovat laajoja laineilevia rinteita, eivat mitaan jylhia vuoria. Luonto on aivan kuin Suomessa, samat puut metsissa, ehka hieman pitempivartisia ja aluskasvillisuus rehevampaa. Soratien varrella pietaryrtti, puna-apilat, nokkoset aivan kuin Lemin tienvarsilla. Metsissa nakyi silloin talloin vain yksi lehtipuu, jota en tunnistanut. Uralin pihlajia katselin, niita oli siella taalla, vahemman kuin ajattelin. Ihmeellista, etta kasvillisuusvyohyke on kohtalaisen sama Suomesta tanne asti.

Maaseudulla kaikilla on suuret kasvimaat, perunaa, kaalia, tillia nakyi aina ja kukkia.

Ulkomaalaisia on todella vahan, olemme tunnistaneet vain pari Moskovan ulkopuolella. Tanaan ainoana ulkomaalaisena päivän vankileirireissulla lisaksemme oli Espanjalainen Alfonso, joka oli matkannut Inarin kautta Muurmanskiin, sielta Pietariin ja matkamme yhtyi Kocheno-nimisen kylan raitilla tullesssamme vankileirilta. Junissa ei ole ollut muita ulkomaalaisia.

Liftimatkan ja pienen bussimatkan jalkeen paadyimme illastamaan azerbaijanilaiseen ravintolaan, lammassashlikia. Alfonso auttoi saamaan taman venajankielisen netin oikeille raiteille. Alfonso sai meilta kutsun Suomeen, silla han olikin Suomi-fani, joka kay kauppatorilla kalakojuissa herkuttelemassa useinkin.

Permissä hotelli Ural on massiivinen hehtaarihotelli neuvostoliiton ajoilta. Vastaanotto kiiltaa kuin disko ja on myos ihmeellisen monipuolinen, rahanvaihto, turistipiste, kioskit ja lansimaalaisia lehtia, junien varauskioski, kaikki fiinia, kiiltavia, siisteja viimeisen paalle. Osa huoneista on uudistettu, mutta otimme halvemman 70-luvulle jaanen huoneen. 600 ruplaa eli noin 15 e yo. Siisti, kaikki mukavuudet mita tarvitaan.

Kaupoissa taallakin on kaikkea, Boss, Armani, Nivea, Nokia ja vaikka mita, toisaalla kauppakujia ja kiinalaista halpatavaraa Karachin tyyliin, tien varrella tai alikulkusiltojen seinamilla, yksin'aisesta kaupustelijamummosta kaikkea kiiltavaan rihkamaan. Pari kerjalaista on osunut silmiimme, pari kadulla nukkujaa koko aikana.

Vastakohdat ovat valtavia, lansimainen tavara tyontyy kaikkialle, kaikkialla rakennetaan hienoja omakotitaloja tai kerrostaloja, vieressa kaatuu vanha puutalo vanhuuttaan, surupuvussaan harmaine lautoineen ja koristeellisine ikkunoineen.

Kaikkea taalta saa, ihan kaikkea. Ehka meilla on turhaa tavaraa rinkassamme. Taitaa olla.

Nyt pakkaamaan tavaroita, silla aamulla lahdemme maaseuturetkelle palataksemme yhdeksi yoksi tanne. Koetan ehtia nettiin sunnuntai-iltana.

Paatahuimaavia kokemuksia. Kaikki suhteellisen tai taydellisen helppoa. Turvallisen tuntuista. Ihan tavallisia ihania ihmisia. Nuoret todella muodikkaita. Mummoloita piroskeineen, hajoavia oisko ne ladoja, mustia mersuja, avaria katuja, suuria rakennuksia. Perunamaita ja kaatuvia taloja. Kaikkea mahdollista. Ihanaa. Paljon edessa. Tama jo paljon.

1 kommentti:

  1. Hyvä kuulla mietteitä ja kertomuksia matkanvarrelta. Vaikuttaa, että viihdyt. Olet elementissäsi mama! Rakastan sua. Serranot saapuivat tänään. Jihuu! Kiitos myös kirjapaketista. Olinkin miettinyt just sitä Turkan runokirjaa. Pusui miljoonatuhattamiljardibiljoonaa.


    -Aishu

    VastaaPoista