Rouva putosi bussista ja muita kommelluksia

Mie puttoon!
Ne jotka tuntevat minut, voivat kuvitella. Niille, jotka eivat, pullero...baabuskaksikin taalla arvotettu, lyhytjalkainen rouva reissaa lapi Venajan.

Santasimme marshrutkaan, pikkubussiin, jotka tayttyvat yleensa nopsaan ja nopeat vievat parhaat paikat ahtaassa pikkubussissa. Etupaikan ajattelimme olevan paras puolen tunnin matkalla vuorien ymparoimasta Ivongolskin laaksosta Ulan Udeen.

Mie puttooon! huudahdin kun liu'kastuin puoliksi jo istuma-asentoon kompineena korkealle etupenkille. Kuljettaja oli jo kompiessani huudellut takapenkille, antakaa baabuskalle paikka siella. En ollut kuulevinani. Etupenkille. Mozhna.

Onneksi kaveri oli takanani ja onnistui punnertamaan putoukseni takaisin astinlaudan tasolle, ettei tarvinnut polyavaan tienposkeen tipahtaa.

Matka meni sitten mukavasti, tosin sain pitaa jalat tiukkaan vinossa tyontaen vieruskaveria ovea vasten. Etupenkki oli aika kapea kahdelle....

Marshrutkat ( = reititetty pukkubussi) kulkevat yleensa kuin bussit kaupungeissa. Taalla idan vaikutus nakyy, ne lahtevat paatepysakeiltaan kun tayttyvat. Siihen vain istui mies kyykkyyn lattialle ovea vasten kun vain vaimolle oli tilaa. Vauhti ei ole hiljaisimmasta paasta. Tilaa on 14 matkustajalle.

Vauhdista; aiomme matkustaa Ulan Udesta 27.8. bussilla Mongoliaan Ulan Baatariin vuorten yli. Katselemme Ulan Baatarin ymparoivia jalkavuoria, jotka ovat kauniin pyoreita muodoltaan eivatka uhkaavia kuin vaikka Alpit. Norjan ja Lapin valimaastossa. Olisiko tukeva juna kuitenkin ollut parempi vaihtoehto. Juna vie kuuleman mukaan tuntikaupalla ylimaaraista rajamuodollisuuksissa, bussi ei.

Rouvat seilaa vaarana paivana juna-asemalla

Aikaisemmin kerroin vaikeudesta Moskovan, paikallisen ja Suomen aikojen selvityksessa, Siihen viela aussien aika ja lennossa muuttunut aikavyohyke.

Onko se sitten ihme, etta junaan olisi pitanyt menna jo edellisena paivana. Eihan se ole. Sekaantuu vahemmastakin matematiikasta. Taytyy noyrasti myontaa, ettemme tarkistaneet silla kertaa matkalippuamme tarkeilta osin. Siis emme katsoneet lahtopaivaa. Olimme ostaneet muka katevasti liput edellisesta kaupungista. Siina oli viela sumplaamista eri virkailijoiden kanssa, jotka ovat tunnetusti Egyptin sfinkseja mykempia ja sen lisaksi tappavan koppavia parhaimmillaan, jos suostuvat puhumaan tiukan ilmeensa takaa. Poikkeus tahan oli Irkutskissa, ilmeinen turistipaikan vaikutus.

Lentava sanontamme onkin ollut jo aikapaivaa sitten: Otan osaa tuohon luulemiseesi. Monta asiaa pitaa luulla ja olettaa. Varsinkin puheen ymmartaminen. Joskus se tuottaa hauskan tilanteen. Viimeksi nauroimme kolmen tarjoilijattaren kanssa loputtomasti Marco Polo-kahvilassa.

Tarjoilija oli tuonut huomatessaan ulkomaalaisuuteni, eteen englanninkielisen menun ja osoittanut erikoisuden (omul-kalaa, kaviaaria). Olin jo tilannut Capuccinon (paras Venajalla muuten) kun poydalleni alkoi tipahdella vetta ilmastointilaitteesta.

Vinkkasin tytoille ja toistin vada, vada...yksi tuli ja kehoitti monin tavoin minua vaihtamaan poytaa. Olin lahdossa ja sanoin njet problema, njet problema ja paatin samalla ojentaa menun ja sanoin saamatta otetta sanaan 'lahden' venajaksi, sanoin zaftra (huomenna). Tytto pidatteli hymyaan ja tajusin heti etta han otti sen vastauksena toiseen poytaan siirtymisena 'huomenna'. Mutta sanoja ei tule tuollaisessa tilanteessa. Purskahdin itse hillittomaan nauruun.

Han kertoi sen muille tarjoilijoille, jotka menivat keittion puolella purskahdettuaan nauruun.
Nauravina ja hieman noloina nauramisestaan tyttojen piti tulla tarjoilemaan. Koetin viestittaa, ei se mitaan, ei se mitaan.