Tomskista Omskiin, eikun Omskista Tomskiin

Kaupunkien Omsk ja Tomsk valilla on 14 h tunnin junamatka.

Kysymme valilla toisiltamme, mista nyt oikein tulimme. Tai mihin meidan piti mennakaan.
Toinen alkuun sekava juttu on junien lahtokaika. Huolimatta mika on paikallinen aika, junat lahtevat moskovan ajassa ja KAIKKI asemalla tapahtuu moskovan ajasa. Ymmarretttavaa koko systeemin kannalta. Minulla on kello aina paikallisessa ajassa, kaverilla Moskovan ajassa, Nain emme onnistu niinkuin meinasi tapahtua, laskemaan aikaa vaikka vaaraan suuntaa. Ollaan oltu napakasti hyvissa ajoin joka junassa.

=Ai mika paiva tanaan on
- Perjantai
=Mista sa sen tiedat
-no kun sa sanoit eilen etta on torstai
=okei, kai se sitten on perjantai

....tallaista on keskustelume. Pitaa olla tarkkana ja mita tehtiin missakin!
Kone ei anna kysymysmerkkia ja minulla on vahan aikaa koneella, joten anteeksi kirjoitusvierheet...ei nyt ihan aina. Usein keksustelemme syomisesta ja olemme bonganneetkin uzbekistanilaisen keittion, mamit ja sashlikit ovat lemppareitamme. Keiott ova jarjestaan venajalla upeita. Ja piroskit.

Taytyy kertoa huoli ruuan saamisesta. Eilen yojunaan tullessamme toisella meista (en sano kummalla :) oli huoli evaista. Vaunumyyja toi sellaisia @businessa luncheja@, joihin lisataan vetta. No siina pelastus. Mukana oli kuitenkin iso kasa pahkinoita, suklaata, leipaa, kaakaota...

Jossain iltamyohan pimeaassa asemalla kuitenkin tuli ihania paikallisia herkkuja kuten siian tuntuista suolasavukalaa, sita myytiin kasin telineessa ja pantiin pussiin valitttu kala. Valitsimme natin pullon, se on hyva valintaperuste, sisalt0 oli oivaa vehnaolutta palanpainikkeeksi juuri kalan kanssa. Ihan hyvin se olisi voinut olla limsaa, pimealla asemalla valitessa. Pullo siis ratkaisi.

No, aamusella jo oli nalka ja toinen meista (en mina) oli onnellinenn valmistaessaan tuon business lunchin aamiaiseksi. Nuudeleita joihin lisataan vetta, jotain kanan sipaleita. Mita hesassakin saa, sen tapaisia.

Alkaa kuvitelko, ettei meilla ole ruokaa, toinen toistaan ihanimpia aterioita, paikallisia etsimme.
Me vain olemme varsinaisia kulinaristeja. Vaikkei aina olisi nalkakaan.

Hengastyneena Tomsk tanaan, ehka upein paiva koko aikana. Tuntuu, etta koko ajan tulee eteen aina upeampaa!

Siis nyt Siperian ehka kauneimmassa kaupungissa Lonely Planetinkin mukaan. Jokivarrella vanhaa ja uutta sekaisessa iloisessa lempeassa kombinaatiossa. Lenin aukiolla Lenin ja vieri vieressa uudelleenrakeennettu pieni rukoushuone kultainen enkeli katolla.

Lenin osoittaa sormellaan betonibunkkerimaista Teatteritaloa, ja kerrotaankin, etta joku virkamies siirratti Leninin patsaan vahempiarvoiseen paikkaan ja nyt kasi ikaankuin sanoo> rakentakaa juuri tuollaisia neuvostoihmeita. Onneksi kukaan ei tunnu kuuluvan. Autot porraa ymparilla.

Laheisen joen varella naimme tusinoittain haapareja kuvauttamassa ja vieraiden liikehtiessa mukana. Aukio oli osi suuri ja siina poseerattiin vanhan rakennuksen kulmalla hellien suukkojen saattelemana. Niinkuin Pietarissa parit kayvat kuvauttamassa Nevan rannalla.

Aivan sattumalta huomasin lahella sijaitsevan Tomskin valtiollisen filharmoniaorkesterin talon rapuilla touhua. Luin , sujuvasti venajaa, kylla, etta kyseessa on iltakonsertti rappusilla vajaan tunnin paasta.

Se olikin sydan\meen suoraan kumpuava konsertti, Rossinia, Straussia, Verdia, Kalmania....3 oopperasolistin avulla. Leeppea Siperian ilta-aurinko paistoi takana ja tunnelma oli taivaisiin, eihan kattoa ollutkaan. Siperiassa! Katselkaahan karttaa! Olemme kaukana!

Pois kavellessa toisessa puistossa oli aito tiukka heavymetallikonsertti ja nuoriso ymparilla aivan kuin mista tahansa Euroopasta. Harmi etten saa kuvia laddattua viela.

Pussissa paikallista juustoa, jugurttia ja ja leipaa iltapalaksi.

Seuraava ohjelma:
huomenna, olihan se maa, eikun sunnuntai, on retki elektritskalla Taiga-kaupunkiin, Ukko=Pekan karkoituspaikan tienoille. Katso edellinen postaus asiasta.

Asemalla eivat millaan tajunneet miksi sinne menemme.
/siella ei ole mitaan! Miksi sinne. 2 tuntia sinne.

tiistaina ehka eteenpain Krasnojarskiin, siella vain paiva luultavasti vain katsastaaksemme senkin paikan. Sitten suoraan Irkutskiin ja Baikalille jossa olemme ehka muutaman paivan,

(En siis paasse nettiin huomenna, kullannnuppuni siella Australiassa)

tata ennen> olimme siis Omskissa, joka on 1,1 miljoonana rauhallinen ja sekin mielenkiintoinen kaupunki Irtysh-joen rannalla, Siella jokiristeilimme ja tapasimme Sielukas Sergei=kokelaan :)

Soimme, kuljailimme pitkin kaupunkia etsimassa pankkiautomaattia, joka toimisia. Viidennesta saimme ruplia, emme ollenkaan dollareita, pankistakaan. Luovutimme, ehka parjaamme Kiinaan nailla rahoilla.

Oikeastaan kaikki toimii aika hyvin.
Junalippujakin olemme oppineet lukemaan alun tihrustamisen jalkeen.

Poezd, juna 38
Vagon, vaunu 019 (viime junassa oli 19 vaunua, kylla)
Mesta, paikka 15
loppu onkin sitten venajaa ja koodeja,m kaikki yhdessa rimssussa ja sita lippua ei lue hamarassa
(me tarvitaan sita suurennuslasia monta kertaa paivassa :)

Junaan mennessa provodnitsa, vaunupalvelija tarkistaa lipun ja passin ja vertaa, silla siina lukee nimikin. Onneksi, onneksi meidan nimemme on helppo tavata. Tavaransailytyskin tavailee nimiamme passista, ja kirjaa tarkkaan kirjanpitoonsa meidan allekirjoituksin. Hyva etta on tarkka meininki.

Mutta nyt iltapalalle. Nettiaika loppuu.
Ihana paasta edes hetkeksi nettiin.