Kauniiden kaartuvien vuorten keskella, vehreassa laaksossa, pieni vuori oli siistitty vihreaksi jyrkaksi niityksi. Sen poikki luki venalaisin kirjaimin sanskriitiksi Om mani padme hum, buddhalainen mantra. Olimme seuranneet Selenga joen haaraa puolisen tuntia marshrutka-reittibussissa pieneen kaupunkiin... tai isoon kylaan.
Ulan Udessa ei nakynyt merkkiakaan Burjatian alueen buddhalaisuudesta, vaikka olin tiennyt sen olevan Venajan buddhalaisten keskus. Niityilla siella taalla nakyi valkoinen stupa.
Yht'akkia auringon valossa kiilteli aivan kuin lastentarha keltaisena , siella taalla kirkkaan punaista. Ivolgan (tulikohan nimi oikein) budhhlaisluostari eli datsan otti vastaan iloiten tulijoitaan. Portti oli auki.
Ulkopuolella oli vastaanottotoimisto, jossa ilmoitusten mukaan ei ollutkaan englanninkielista opastusta. Muuan reppulainen istui nukkuen ulkoaitaa vasten seuranaan pensaita, joissa liehuivat rukoilijoidenjattamat sadat kangaskaistaleet.
Vieraita varten oli rakennettu siistiakin siistimmat wc tilat. Vesipesu kasvoille oli raikas, kylma suoraan purosta !
Nama pesu- ja hygieniatouhut ovat matkailijalle tosi tarkeita.
Valokuvaamisesta pyydettiin 50 ruplaa ( runsas euro), kuten on taalla tapana museoissa ym paikoissa paasymaksun lisaksi.
Alueella oli useita varikkaita temppeleita iloiten kaikissa perusvareissa ja lisaksi kullalla kirjailtuina, joihin sai vapaasti menna sisaan, kuvata sisatiloissa ei saanut. Yhdessa niista leppoisa munkki kehotti meita istahtamaan ja tuli viereen ja jututti meita oikein perusteellisesti. Ne mista tulette ja niin edelleen kysymykset.
Yhdessa temppeleista pidetaan esilla 4 kertaa vuodessa jonkun vuosikymmenia sitten kuolleen laman ruumista, joka ei matane. Silloin keraantyy luostariin pyhiinvaeltajia kaikkialta maailmasta. Ns. ekspertit vannovat, etta laman hiuksetkin kasvavat, joskin hitaasti.
Keskella on kasvihuoneen tapainen rakennus, jossa on puu, jonka vaitetaan kasvaneen oksasta juuri siita puusta, jonka alla Buddha sai valaistuksen.
Perinteiset hirsimokit ovat siella taalla temppelien keskella, valeissa erikokoisia rukousmyllyja, herttaisimmat oli tehty vanhoista peltipurkeista. Valkoisia stupa-muodostelmia oli myos siella taalla. Niita maalattiin valkoisella. Yhden temppelin vierustalla oli kaunis kukkatarha, silkkikukkia, daalioita, kehakukkia ja muita lootuskukin taotun aidan ymparoimana. Kahvilakin on.
Siella tapasimme aussiryhman, opiskelijatyttoja, jotka olivat aloittaneet matkansa Pietarista, kaksi oli kaynyt Suomessa. Suurin osa naytti olevan oman maakunnan burjaatteja. Burjaatit ovat mielestani mongooleita hienopiirteisempia, ja tietysti taalla nakee paljon sekoituksia perusvenalaisten kanssa. Jonkun kerran kuulimme siella tai bussissa burjaatin kielta, turkin sukuista kielta. Alueella nakee paljon myos mongoleita. Meikalaisen silma ei erota kaikkia vivahteita, mutta burjaattitytot ovat enkelimaisine silmineen usein todella kauniita, mita ilmeisemmin paljon on rotujen sekoitustakin.
Seuraavana paivana selvisi syy innokkaaseen maalaamiseen temppelialueella, silla Medvejev tuli tannekin meita seuraavana paivana. Ja meni taalta Mongoliaan, minne mekin. Valtionjohto haluaa selvästi nostaa uskontojen ja etnisten ryhmien asemaa huomioimalla ne näin vahvasti.
Ja meidan pirssimme, pikkubussi eli pakusta tehty bussi, oli juuri se, josta muuan rouva putosi lahtiessamme takaisin kaupunkiin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti