Kalleellaan olevan hirsimokit ja pilvenpiirtajat, mietteita siita sun tasta

Kuva hotellimme ikkunasta Nizni Novgorodissa

Volga alueen suomalais-ugrilainen ulkomuseo, Nizni Novgorod

Museon rakennuksia

Museon rakennukset hajoavat, uskoisin etta varojen puutteesta

Volga

Nizni Novgorodissa

Neuvostoajan arkkitehtuuria

Sain joitakin kuvia ladattuja, mutta valilla taytyy kirjata tamaan pitkalla ratikka ja bussiretkella miettimiani asioita, joita talla hetkella on tullut matkamme tiimoilta. Muuten nama mietelmat voivat unohtua ja saattavat muuttuakin, siksi haluan ne nyt kirjatuksi,

Mita mahtuukaan pohjoisen Uralin kallellaan olevan mustahirsisen mokin ja Moskovan sinisena valkehtivan lasiseinaisen liikekeskuksen valiin?

Sinne voi sijoittaa Taiga-nimisen pienen kaupungin (erotuksena taigasta, havumetsasta siis).
Ajoimme sinne eilen elektriskalla (paikallisjuna) yhden aikavyohykkeen yli, vajaat sata kilometria. Ostimme vadelmia babushkalta, joka moi vihanneksia ja mannynpahkinoita (pine nuts) kivisella tienkaiteella muhkuraisen tien vierella. Istuimme pitkien Pietaryrttien katveeseen huomataksemme hetken paasta, etta sininen ovi vei sairaalan jollekin osastolle.

Taigassa oli muutama ns. ostoskeskus, targovnie tsentr, sisalla saattoi sitten olla kolme vaatimatonta osastoa, kukkia, kemikaaliotavaraa ja vaateosasto. Katso edellisia postauksia, miksi menimme yleensa Taigaan.

Taigassa on mahtipontinen 1800-luvun asema ja ainakin kiskoparia. Suuri risteysasema siis, josta kulkee lapi puutavaraa, oljya, kivihiilta pitkissa junaletkoissa. Mine raha jaa, ei ainakaan Taigan kuoppaisille teille.Venaja on laaja ja rikas luonnonvarojen suhteen. Nyt tajuaa sen mielettoman laajuuden ja tutkimattomat rikkaudet.

Venajalle mahtuu rikastuva pieni ylaluokka, joiden kodit ovat suuria linnakkeita parhaimmillaan joihin rouva tuilaa turkikset ja ranskalaiset viinit kaupasta kotiinkuljetettuna. Sinne mahtuu elakelaisjoukko, joka aamuvarhaisella nousi elektriskaan, babushkoilla amparit sienien keruuta varten, papoilla onkivehkeet repussa.

Sinne mahtuu Omskissa suorana aanitetty Radio Russian elokuvamusiikin konsertti, jonne sain liput. Koko affaari oli pukuineen, klassisen musiikin soittimineen upea ja upeassa urkusalissa, viimesen paalle reustautroituna,

Venajaa on vieressani istunut erittain hyvin pukeutunut ja hillitysti meikattu vanha rouva, joka konsertin paatyttya yllattaen halasi minua ja sanoi harkitun mietitylla auttavalla englannilla: I love you when you like our music. Rakastan sinua, koska pidat musiikistamme. Meidan musiikkimme, meidan Venaja,,,sen tuntee usein ihmisten sanovan, vaikkei aaneen.

Sinne mahtuu viela ne monet pienet ja vahan isommat Venajan liput, jotka liehuvat talojen tornikkeissa, virastojen katoilla ja kallellaan olevan mokin kallellaan olevissa portinpielissa.

Tahan asti olemme paasseet melko pitkalle Venajan lapi Aasian puolelle. Katsoin kartalta, olemme jo Intiasta suoraan pohjoiseen, Pakistan on jo jaanyt.

Tata miettiessani tuli pari Mongolialaista aamiaiselle. Taalla ei juuri muita kuin meikalaisen nakoisia venalaisia nay. Suuurin osa hukkuisi Helsingin vilinaan vaatteineen sellaisenaan. Joitakin uzbekkeja, joitakin harvoja vahan alempaa kuten Kazanistakin, Sita ihmettelen ja yritan muistaa Venajan muodostumisen historiaa, miten ovatkin tyontyneet tanne asti niin puhtaasti.
Venajan historiankirjoitus sanoo nykyisin, etta venalaiset ovat slaavien ja suomalais-ugrilaisten sekoitus ajan saatossa, Niinpa niin, mielenkiintoista katsoa asiaa meidan suomalaisten kannalta.

Takaisin yleisnakymaan, eurooppalaiseen yleisnakymaan.
Nuoret pukeutuvat aivan samoin kuin missa tahansa. Jopa Taigan kaukausilla kaduilla. Muutamat ruusuhuivit vilahtavat. Rokkikonsertti illalla puistossa, jossa ohimennessani katselin oli nuorten huimaa globaalisuutta, Samoja "uniformuja" tai huimia yksilollisia artsy-tyyyppeja.
Kuvia oin tulossa!

Suurien kaupunkien yleisilme on modernin eurooppalainen. Onhn kultuuurin osalta katsottu taalla aina Eurooppaan, vuosisatoja, Neuvostoliiton aikana yksilollinen ajattelu ehka sai vauhtia juuri sen takia, ettei se olllut sallittua ja putkahti esiin heti kun mahdollista, eurooppalaisin nakokulmin, Olenkohan oikeassa?

Venalaiset tunnetusti rakastavat kulttuuria ja se nakyy. Nytv vaalitaan kaikkea historiaa uudella innolla.

Politiikasta sen enempaa, on aika mahdoton ajatella, etta Putin pitaa maan kasassa. Miten ihmeessa?

Oma lukunsa ja ajatuksensa on retkemme pohjoiselle Uralille. Naimme paljon hylatyn nakoisia tehtaita. Paljon luhistumaisillaan olevia hirsitaloja. Rapistuneita betonitaloja neuvostoajoilta.
Raha luonnonvaroista ei ole valunut kaikkialle, vain Moskovaan ja Pietariin etupaassa, ne ovat aivan eri maailmasta kuin muu Venaja, Tosin muutkin suuret kaupungit nayttavat vaurailta paallisin puolin, Olemme yrittaneet kysya keskipalkkoja, ja saaneet 11000 ruplasta 30 000 ruplaan.
Selvasti nakyy, etta kaikilla ei ole varaa meidan mielestamme halpoihin tavaroihin, tai talonsa korjaamiseen. Kaikki liikeneva kaytetaan paikkaamiseen. Olemme kysyneet mita mielta ihmiset ovat erosta neuvostoaikoihin ja nyt ymmarran niitakin, jotka sanovat, etta silloin oli paremmin. Kasitan, etta silloin elakelaisilla ja lapsiperheilla olivat perusasiat selkeammat ja turvatut. Nyt moni jaa jalkoihin.

Tama valtava maa on laittanut kasitykseni maapallosta ihan uuteen uskoon, maantieteellisesti ja yhteiskunnallisesti.

Tietylla tavalla olemme olleet positiivisesti yllattyneita miten helppoa taalla on ollut matkustella pienehkon kielitaidon turvin. Kaikkea todella saa. Enemman kuin Suomessa, rahalla.

Elintasoerot ovat samantapaisia kuin Pakistanissa tai Intiassa, Muutamat rikkaat ja paljon vaatimatonta peruselamista. Perhe on tarkea sosiaalisen verkoston pitamiseksi kasassa. Lapset tuntuvat olevan kaikki kaikessa.

Kerjalaisia ei juuri nay, muutamat vanhukset istuvat hiljaa ja vaatimatta kirkon lahettyvilla.
Tanaan ajelin ratikalla ja paadyin kavelemaan soratieta katsellen noita aikoinaan ihania puutaloja, joissa ehka yhden ikkunan pielet oli maalattu vihrealla. Osa seinasta repsotti, katto tuntui kaatuvan milla hetkella hyvansa yhteen kasaan siihen pihalle. Pihalla saattoi olla muutama kukka autonrenkaassa, ruosteinenne kiikku ja lapset juoksivat tai pyorailivat latakkoisessa pihassa,.

Yhtakkia avautui nakyma, joka ylittaa hurjimmatkin Aurinkolahden talot. Korkealle maelle oli rakennettu 14-kerroksisia hulppeita taloja. Rikkaiden lahio. Lasten leikkipaikkoja oli joka pihassa ja ne olivat runsaita, erikoisia. Mersut viipottivat pihoille, Keskella supermarket, joka kelpaisi stokkallekin, Teita tehtiin ja suuria istutusalueita valmisteltiin, kaikki viimeisen paalle.

Menin supermarkettiin ja yritin sanakirjan avulla selvittaa miten saamamme makoisa puuroryyni kirjoitetaan, katselin rauhassa kaikkea, mutta ostin mehun ja sushkapussin (ihanat pikkurinkelit), Kassalla johtaja oli vastassa ja pyysi aukaisemaan kassin, Menni, en uskaltanut siella otttaa kuvia kaupasta, sen fiilis oli jo alusta sellainen. Mika lie outo mummeli hypistelemassa suklaita (en voinut ostaa koska ulkona +25 C), tuumasivat.

Samalla reissulla poikkesin markkinoille, samaa tavaraa kuin Hakaniemen markkinoillakin....vaatteet ja myyjat etupaassa Kiinasta, Hienot tavaratalot ovat melkein tyhjillaan, lieneeko laman vaikutusta, nain sanotaan. Kaikki markkinapaikat vaatimattomine puitteineen ovat taynna ja kadunkulmissa kay melonikauppa. Kirsikoita, kantttarelleja ja kaikenlaisia sienia myos.

Nyt nettiaika loppuu...