Tomsk-Krasnojarsk-Irkutsk-Ulan Ude

kuvat ylhaalta alkaen Tomskista
0. kaalit ja perunat aika lahella keskustaa
00. pysyyko pystyssa
1. yliopiston paarakennus vuodelta 1888
2. laaketieteellinen
3, iloiset mummot virkkasivat ja kysyivat olenko tataari
4. uusi varakkaan nakoinen lahio
5. Tom joen rannalla shaslikia
6. Lenin viittoo kultainen enkeli vierellaan
7. morsiuspareja tuli kuvauttamaan useita talle aukoille joen rannalla

Tomskista lahdimme haikeina.

Yobussi Krasnojarskiin lahti matkaan leveita teita vauhdikkaasti. Aah, bussi oli kuin viimeista mallia, mukava kuin mika. Paras bussi koko Tomskin autovaksaalilla.

Siella kaadettiin valtavia puita reunoilta yhta aikaa bussien tayttyessa, aika lahella. Metsuri sahasi nosturin nokassa puolivalista ja ikiaikainen kuorma-auto veti ja romautti puun alas, puskuriin ja puuhun oli kiinnitelly naru, siihen vaan keskelle areenaa. Normaalia puunkaatomeinikiako? Yleensa linja-autoasemat nakyvat olevan juna-asemien vierella, ei aina.

Samoin postitoimisto.
Muualta ei saa postimerkkeja, kortteja ei oikein mistaan, kirjekuoriakin vain postista.

Ajellessamme ja torkkuessamme alkoi kova rumpsauttelu ja auto tuntui vaistelevan jotain. Katsoin ikkunasta, tie oli kuin kyntopelto. Routa ja sateet ilmeisesti olivat kuopittaneet tien useiden kymmenien km matkalta niin etta pikkuautot nayttivat menevat kuin laineilla, ylos alas samalla kierrellen tasaisempia kohtia. Se oli kuin hieromalaitos. Rempsuttelua tunnin verran, loppumatka kuin mika tahansa moottritie mita yollisesta tasaisesta vauhdista paatteli. Paatelma on etta suurten kaupunkien lahella ulosmenotiet ovat hyvia, valilla voi olal mita vain.

Siina vaiheeessa emme tienneet kauanko sita kestaisi, koko matkan ajaksi oli annettu 10 h.
Perille paastiin, pari pysahdysta asemilla, vessat auki yollakin, aivan kayttokelpoiset.

Krasnojarskissa olimme vain paivan, otimme komnata otdikhan eli lepohuoneen paivaksi (noin 100 r 12 h tai ehka 24 h, monia eri kategorioita joista ei oikein ottanut selvaa). Naita kuin hotelleja, on isoilla asemilla ja joillain pienemmillakin. Siistit.

Odotellessamme polleina rinkat vierella jo huoneesta ulos tsekattuamme service centerin penkeilla kun virkailija tuli kysymaan milloin junamme lahtee ja huomasi lippujen olevan edelliselle paivalle. Pienesta huolenhetkesta selvisimme ja ostimme uudet liput.Krasnojarsk jai mieleen enimmakseen neuvostotyylisena mutta ei mahtipontisena, kaupunkina suuren Jenisein varrella.

Service center
on useimmilla asemilla, toisissa saa ostaa liput mukavasti palveltuna, on vessat ja suuret nahkasohvat, toiset maksaa, toiset ei. Vaihtelua on, mutta sinne voi parkkeerata mukavasti odotteluajoiksi. Ne ovatkin nimella service center asemilla.

Asemilla on paljon kioskeja, joista saa venalaisista kunniamerkeista Nokian puhelimiin, apteekista piroskeihin ja alkoholiin. Mutta ei postikortteja paitsi pari poikkeusta.

Kavimme Krasnojartskissa kahdessa taidenayttelyssa, toinen upeita Siperian maisena, kaupunkin oma taiteilija, nimi myohemmin. Museovirkailijat aivan ihania ja selittivat meille selkeasti juttuja ja selvasti rakastivat omaa kaupungin taiteilijaansa ja ylpeina kertoivat vanhemman taiteen museostaan.

Se oli klassisessa rakennuksessa kauniisti esiin laitettu vanhemman taiteen museo, mm. Ivasovskin maalauksia ja vanhemman polven Krasnojarskin oma taiteilija, Surikov.

Jokaisessa kaupungissa on ulitsa Lenina, Marksa ja tietysti Leninin aukio asianmukaisine patsaineen, siis Lenin kasi ojossa yleensa.

Irkutskiin matkustimme yojunassa. Tuntui silta, ettemme halua jaada turistien kansoittamaan paikkaan. Asemalla oli disco ja paljon reppulaisia. Jaimme yon yli pieneen vaatimattomaan hotelliin, vain alle 10 e yolta.

Junamatka Irkutskilta paivajunassa Baikalin itarannalle Ulan Udeen oli varmasti yksi maailman kauneimmista junamatkoista. Juna kulki aivan Baikalin rantaa noin 40 km auringon kilmaltaessa. Vierella kumpuilevat, lempeat vuoret, juna siina valissa, pikkukaupunkeja pari kolme, kalastajakylia.