lauantai 19. helmikuuta 2011

Morsiamen odotusta kuusi tuntia



Sulhanen saatettiin rumpujen ja säkkipillien säestyksellä häätaloon. Kaksi bussilastillista ja useita autoja ajoi sulhasen kotikaupungista Raiwindista  Zhungiin. Säkkipillit lienevät brittiaikojen pikantti lisäys (myös sellaiset satuihin kuuluvat soittokuntauniformut kuuluivat asiaan). Monet tavoista ovat kuitenkin yhteisiä Intian niemimaalla muodostuneita tapoja, joihin jokainen uskonto on taas yhdistänyt omansa. Haatalolle paastya  pillit ja rummut soivat ja kadulla kaytiin "setelitanssi", musiikin tahtiin bhangra-tanssia ja pienia seteleita heitettiin ilmaan. Niista saivat kerata lapset ja paikalle ilmaantuneet paikalliset lapsetkin, joitakin tarvitsevia aikuisia tuli rahanjakoon. Meille kerrottiin, etta tama tapa on elossa enaa maaseudulla.

Morsiamen perheen nuoret tytot heittivat onnellisina ruusunlehtia paallemme muodostamassaan kunniakujassa haatalon edustalla. Sitten istuttiin. Lapset tekivätkin heti olonsa mukavaksi; 500 ihmisen haiksi nämä silti ovat pienet häät, riitti paikkoja,rappuja ja tuolinvälejä juosta ja temmeltää serkkujen kanssa, Naiset tarkkailivat toistensa kultakoruja, tulevia naimakaupppoja suunniteltiin kun ensin katsastettiin nuoret sukulaistytöt vaivihkaa. Täällä avioliitot ovat pitkälti järjestettyjä, usein serkusten tai kaukaisempien sukulaisnuorten kesken. Koska enimmäkseen sulhanen tuo morsiamen kotitaloonsa, juuri sen takia puolison valinnassa on tärkeintä millainen sulhanen ja morsian on kokonaisuudessaan perheen kannalta, miten  soveltuu koko perheen miniäksi. Tassa tapauksessa morsian on haettu toisesta kaupungista, eika ole sukua.

Meille ulkomaalaisille tarjottiin tuolia korokkeelta morsiusparin viereltä, tosin morsianta ei näkynyt missään ja sulhanenkin odotteli miesten puolella hermostuneen oloisena. Miesten ja naisten puolet eivät olleet mitenkään tiukkarajaiset, vaan käytiin juttelemasssa puolin ja toisin. Naisille vain annettiin oma rauha, eivätkä miehet mitenkään innostuneina katsele morsiamen myötäjäisiä, jotka sulhasen perhe on hankkinut. Valtavat matkalaukut raahattiiin näyttämölle ja niista otettiin esille toinen toistaan upeampia shilwar kamiz settejä, kankaita, ja juhlasandaaleita kimaltavin koristein joka väreissä ´Ensin arvokkain osio, esiteltiin suurissa korulaatikoissa morsiamen saamat tärkeimmät myötäjäiset, suuret korusetit: rannekorut, kaulakorut, korvakorut ja hiuskorut.

Pakistanissa on hallituksen antama sääntö: ruokalajeja saa olla häissä vain yksi. Pulao-riisin kanssa tarjottiin melkein parasta koskaan saamaani kanaa. Jälkiruoaksi kulfa, paikallinenpistaasirouheella ja mantelirouheella maustettu jäätelö. Juomana limut ja vesi. Teekin oli erityisesti häitä varten; siinäkin oli mantelirouhetta ja pistaasirouhetta; parasta teetä mitä olen saanut.  Hyvä sääntö, syy yhden ruokalajin politiikkaan on häämenojen hillitseminen; perheen talous ei kestä ja usein ruokaa valmistetaan ylettömästi ja sitä tuhlaantuu paljon.

Ruokailu vähän helpotti odottajien oloa.Pitää aina muistaa, että kyseessä on nimenomaan seurusttelu ja sukulaisten tapaaminen. Lopulta morsian ja sulhanen saapuivat allekirjoitettuaan nikah-sopimuksen. Se on islamilainen osuus juhlista, yksinkertainna alkekirjoitustapahtuma, jossa läsnä mullah ja todistajat. Nyt se tehtiin samana päivänä, mutta sen voi tehdä vaikkapa vuosia ennen varsinaista morsiamen luovutusjuhlaa, kun kihlapari esimerkiksi opiskelee eikö yhteiselämää vielä aloiteta. Sopimus kuitenkiin halutaan varmistaa allekirjoittamalla nikah.



Vihdoin usean tunnin odottelun jalkeen morsian ja sulhanen saapuivat ja morsiamen kaunis puku ja kasvot paljastettiin vasta korokkeella Morsian ja sulhanen istuivat korokkeella ja kaikki sukulaiset vuorollaan ja perhekunnittain istuivat hetken heidän seurassaan. Sitten juhla oli siinä. Ei julkisia puheita tai musiikkia, tanssit ja musiikit ovat mehndi-tapahtumissa perheiden haluamassa laajuudessa ja muodossa.

Lähiperhe, me mukaan lukien, Suomen kunniavieraat, menimme häätaloon ja saattelimme morsiusparin kukkaisverhoin ja kimaltelevin koristein upeasti koristeltuun häähuoneeseensa. Morsian autettiin istumaan kuin prinsessa keskelle sänkyä punainen morsiuspuku levitettynä sängylle kuin entisajan hovineitoja kuvaavissa maalauksissakin. Tavat lienevat kovin vanhoja. Siinä vielä morsiamen äiti siunasi parin ja juotti heille lämmintä maitoa. Kaikki lähiomaiset kävivät vielä onnittelemassa, lapset kiipeilivät sängylle vähän väliä ja morsian vain hymyili ujosti.

Aamulla menimme taas haataloon sanomaan hyvastit perheelle, ja siella olivat jo morsiuspari haayonsa jalkeen istumassa kukin koristetulla haavuoteellaan, hamillisin ja muikein kasvoin. Yksityisyytta ei juuri tunneta! Oli aika erikoista noin vain menna avoimesta ovesta haaparin luo. Kohta tuli suuri sukulaisjoukko, eipa siina morsiusparilta kysytty. Oli kaikille tarkeaa, etta kaikki oli hyvin, ja illalla morsian taas puettaisiin uuteen haa-asuun ja perhe on jarjestanyt pidot toivottaakseen morsiamen tervetulleeksi uuteen perheeseensa ja osoittaakseen, etta haayo on sujunut hyvin.


1 kommentti:

  1. hyvä olihan täällä jatkettu pätkäistyä. tosi kivaa lukea teidän seikkailuista. unohdin kommentoida äsken niin kommentoin tähän: mäkin haluun halva puria aamiaiseksi!

    VastaaPoista