Metro on Delhin ihme. Kuinka se on saatu rakennettua kuhisevan kaupungin syövereihin, missa tuntuu, ettei edes metroasemille ole tilaa. Kuinka se on putipuhdas, niin että se kiiltää joka kohdasta. Roskiksia ei nay missään, ei näy roskiakaan, mikä on suoranainen ihme väsyttävän roskaisen Delhin katuihin verrattuna.. Metrojunia sujahtaa asemalle muutaman minuutin välein. Naisille on oma vaunu, se on aina ensimmäinen ja merkitty vaaleanpunaisin naisellisin merkein laiturilla ja kyltein roikkumassa siinä kohtaa missä metron ensimmäisen junan pitäisi pysähtyä. Naisten puolella ei ollut ruuhkaa.
Metrossa yksi pysäkinväli maksaa 8 rupiaa, alle 20 senttiä ja sen jälkeen jokainen pysäkinväli on jotain alle 8 rupeeta.. On vain osattava sanoa minne olet menossa. Käytössä oli myös matkakorttisysteemi. Lähin metropysäkkimme oli Ramakrishna Ashram Marg. Kerron tässä mitä eteemme tuli matkatessamme sieltä Chawri Chowk metroasemalle Delhin vanhaan kaupunginosaan.
S-ravintola (nimi pitää vielä tarkistaa)
Bongasin suuren ravintolakyltin ja sen alta löysimme kapeat marmoriportaat, jotka johtivat yläkertaan. Pienen hallin sivustalta nakyi avoin keittiö, jossa paloi avotuli ison padan alla. Sen päälla oli valtava keittotaso, jossa suuri määrä teräskylkisiä kattiloita höyrysi kokin pyörittäessä niissa kapustaansa; kokki oli isomahainen, ihopaidassa ja kaiken mahan päällä keikkui kohtalaisen käytetty esiliina. Kokin essusta päätellen asiakkaita on ollut, ei siinä puhdasta kulmaa ollutkaan.
Toisessa kulmauksessa apukokkipoika pilkkoi vihanneksia ja leikkasi salaattilautasille punaisia porkkanoita, retikkaa ja sipulia, heitti kuoret ja muut roskat lattialle. Marmoria tai ei, emme olleet vielä tottuneet ravintoloiden "ilmapiiriin" ja hetken mietimme, sillä marmori sekin oli aikansa nähnyt ja vuosikymmenien rättipesujen jäljiltä aika nuhjuisen tuntuinen. Ruokasalin puoli kuitenkin oli houkutteleva; kadun ylle työntyvää salia ympäröi ikkunat; näky oli mahtava riksojen ja moottoripyörien ja kävelijöiden tukkimalle kadulle, joka veisi meidät kohta Jama Masjidiin, mogulihallitsijoiden valtavaan moskeijaan.
Delhin kaikki nähtävyydet tuntuvat liittyvän muslimivallan aikaisiin rakennuksiin, mutta kadun tasolla vallitsee voimakas hinduvaikutus, vaikka vieläkin Intiassa on yli 100 miljoonaa muslimia. Emme kuitenkaan nähneet yhtään lihakauppaa, emmekä osuneet yhteenkään lihaa tarjoavaan ravintolaan. Kadulla näki siellä täällä islamiin liittyviä vaateparsia kuten naisten musta huivi tai miesten rukoushattu. Samoin sikhien turbaani oli hyvin näkyvä elementti katukuvassa.
Ruoka oli kuitenkin erinomaista nuhruisesta vaikutelmasta huolimatta.. Uskon, että ruoka, joka ei seiso ja tulee suoraan padasta, on turvallisempaa kuin viiden tähden hotellin kauan seisonut salaattipöytä. Palak Paneer (juustopinaattimuhennos), Aloo zeera (kuminalla maustetut perunat) ja jonkinlainen uusi tuttavuus, juustolla täytetty tomaatti mausteisessa tomaattisessa kastikkeessa,. Leivät tulivat suoraan tandooriuunista. Yhdelle aterian hinta oli noin 150 rupeeta eli alle kolme euroa.
Polkupyöräriksa
on aika kiikkeran keikkuva. Onneksi kaksi ei niin pientä istujaa tukee toisiaan ja tukitangosta kannattaa pitää kiinni. Meidän pojallamme oli upouusi pyörä ja riksaistuin. Matkalla tuli vastaan koulukuljetuksia: polkupyörän päälle oli asetettu koppi, jossa istui kymmenenkin pientä uniformupukuista koululaista, sivulla luki koulun nimi: Future children´s Academy tai muuta sellaista. Isompia koululaisia näkyi polkupyöräriksassa useampia kerralla. Intiassa koulut ovat avoinna kaikkiin uskontokuntiin kuuluville, eikä uskontoa opetata, vaan se jää kotien tehtäväksi. Näin meille kertoi ystävämme Usha.
Jama Masjid
1600-luvulla rakennettu Aasian suurin moskeija oli riksamatkan päässä. Linkissa lisää historiasta. Suurin osa isosta kävijäjoukosta oli muslimeja, hekin mitä ilmeisemmin turistimatkalla. Perhekuntia istui sivukäytävien suojassa ruokailemassa, joku oli vetänyt chadorin päällensä ja nukkui. Me kuljimme paikallisissa vaatteissa, eikä meidän tarvinnut kuin vetäistä huivi pään päälle. Länsimaalaisissa vaatteissa kulkevat naiset saivat pitkän värikkään ja kukikkaan kaavun päällensä. Ilmapiiri on levollinen. Kuvaaminen maksoi 200 rupiaa, eikä kameraa saanut viedä sisään maksamatta.
Haldiram´s
putkahti esiin Chandni Chowk-kadulla: vau! Kaikki maailman (Intian) makeat jälkiruuat ja halva-makeiset loistokkaissa vitriineissään! Sinne. Kunhan selvitimme monimutkaisen valitse-osta-maksa-hae systeemin ensin saimme ras-malai annoksen ja näin aluksi muutaman erimakuisen halvan. Yläkerran ravintolasta sai muovisille thalilautasille (en tiedä onko tämä kovin tervetullut muutos perinteisiin teräksisiin thali-lautasiin verrattuna) valita perinteisiä ja muodikkaita ruokalajeja. Kiinalaistyyppiset nuudeliruuat näyttivät suosituilta. Kahvi oli hyvää. Haldiram´s toimipisteitä on useita Delhissä ja ilmeisesti muuallakin maassa. Paikka on todella siisti.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti