keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Karachin Saddar eli vanha keskusta, Bohri Basaari








Kuvia Karachin vanhasta keskustasta eli Saddarista

18-20 miljoonaa asukasta kuhisee kaduilla keskeytymattomana virtana. Osa kaduista on monikaistaisia leveita vaylia, osa perinteisia ahtaita keskustan katuja ja basaarikujia. Keskusta ei ole oikeastaan yhtaan muuttunut. Loydan saman pienen kirjakauppakojun, kulmauksen missa saa Karachin parhaat samosat, Bohri Bazaarin, jossa muistan kangaskujat, lastenvaatekujat, korukauppiaat, kirjotut shilwarin edustat, aivan samassa jarjestyksessa ja aika lailla samoin valikoimin kuin kaksikymmenta vuotta sitten.

Tallainen on Karachi, jossa asuimme melkein 20 vuotta sitten viisi vuotta. Karachi on melko uusi kaupunki, silla sen kehitys alkoi sopivana satamakaupunkina vahapatoisesta kalastajakylasta brittivallan aikana ja erityisesti sataman kehittymisen myota Pakistanin itsenaistyttya 1947. Muutoksista selvin on liikenne, se on huimasti kasvanut. Paljon liikennevaloja on tullut suuriin risteyksiin keskustan ulkopuolelle, silloin en juuri muista etta olisi ollut yhtakaan valopylvasta.  Kadunkulmissa on paljon enemman poliiseja ja rangers-joukkoja, jotka ovat levottomuuksien takia valmiudessa ja ikaankuin pitavat kurissa joskus korruptoituneen paikallispoliisin. Karachi oli levoton jo asuessamme taalla, mutta turvallisuustilanne on  herkempi kuin koskaan. Tasta kirjoitan myohemmin lisaa.

Katselimme terassilta illalla Poppyn ja Saulatin talon ohi ajavaa haakulkuetta, kymmenkunta vilkkuvin  tivolivaloin koristettua hevosvaunua ja muutama kuorma-auto ajoi ohi rumpujen tahdissa ja niiden valissa huomasimme kolme rangers-autoa lavalla rangerit pyssyt tanassa. Ne olivat ilmeisesti takaamassa kulkueen turvallisuutta ja kyseessa hyvin mahdollisesti joku silmaatekeva perhe.

Itsekin uskaltauduin ajamaan autolla tanaan rannalle. Sanovat, etta ajoin ennenvanhaan kuin Karachin rikshakuski, mutta ainakin nyt aluksi toottasi moni minulle. Ihan hyvantahtoisestikin taalla toottaillaan, etta ajanpa tasta ohitsesi vaan. Kunhan torvet soi. Ja Pakistanin erikoisuus on tuunatut bussit ja kuorma-autot. Niissa voi olla sydamia, kukkakiemuroita, runonpatkia, tiikereita; ennen kaikkea ne ovat kuin varikkaita karamellibokseja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti