Eilen illalla oli mehndi, hennaseremonia. Sandhun perheen kaksi tytärtä ja yksi poika, siis kaksi morsianta ja yksi sulhanen. tulivat istumaan juhlapaikan korokkeelle, jossa jokainen vieras vuorollaan laittoi nokareen hennamönjää kämmenelle (ei mitään hennakuvioita tai muuta varsinaista hennaamista tehty), hieman öljyä tukanrajaan, ja palan makeaa gulab jamunia suuhun. (Illalla perhee n nuoret hennasivat kuviot toistensa ja minunkin käteen seuraavan päivän juhlia varten.) Poika tuotiin kadun kautta rummuttajien saattamana ja kieppuvat tanssinäytökset alkoivat jo kadulla. Morsiamet tuotiin paikalle vaatimattomasti puettuina ja meikkaamattomina. Syy vaatimattomuuteen on, että sitten morsiamenluovutusjuhlassa eli rukshati-juhlassa morsian olisi meikattuna kauneimmillaan. Nyt kuului morsiamen olla nöyrä, toisessa juhlassa maan kaunein.
Sitten vieras saattoi toivoa onnea ja sujauttaa jokaiselle lahjaksi rahasumman käteen ikäänkuin huomaamattomasti.Tämä on jonkinlainen polttareihin verrattava kevytrakenteisempi juhla, mutta aikamoista hullabaloota jo sekin, vaikka varsinaiset häät odottavat myöhemmin, tällä kertaa jo seuraavana päivänä. Lapsia on paljon, meteli on aika hurja, kaikki haluavat olla keskipisteessä tanssijoiden melkskeessä, välillä sähköt katkeavat pari kertaa tunniksi ja jatketaan pikaisesti modernin keinoin; kännykät valaisevat tai joillakin on fikkareita. Metelinen generaattori urahtaa käyntiin niin että jutella ei juuri voi kuin huutamalla ja juhlat vaan jatkuvat.
Sitä ennen raha pyöri vimmatusti tanssijoiden yllä; kiivastahtinen rummutus säesti tanssijoita joiden pään päällä heitettiin rahaa, kerättiin sitä eri käsiin tukuttain. Setelit olivat pieniä ja melkein jokainen joutui erikoispyöritykseen ; ilmeisesti mitä parempi tanssija, sitä enemmän rahaa viuhahteli edestakaisin, heitettiin pään päälle tai pelattiin rahatukuilla kuin korteilla ja siinä hyvä tanssija sai ihmiset innostumaan vaan. Sinne vedettiin Sakukin, jonka jäyheä lupaus: mai nahi kutch dans karunga (mie en mitään tanssi), ei mennyt kuuleviin korviin. Lapset saivat omaksi vahingossa lattialle lentäneet setelit, melkein kaikki yhden tai kahden rupian seteleitä, pyörivät jaloissa kaiken aikaa ja laskivat niitä illan lopussa.
Rahat kerättiin lopussa yhteen ja niillä maksettiin juhlien juhlan järjestelyihin ja siivouksiin osallistuneille. Näin minulle kerrottiin olevan tapana. Juhla pidettiin morsianten ja sulhasen perheen omistaman puutavaravaraston siivotussa osassa. Seinille oli vedetty koristeelliset kankaat, koristenauhoja pitkin poikin. Tunnelma oli kuin ennenvanhaan maalaistalossa tallin ylisillä pidetyissä häissä, ehkä desibelin tai kaksi äänekkäämät olivat nämä punjabilaiset menot.
Jossain välissä syötiin ihanaa pulao-riisia, zarda-riisia eli keltaiseksi värjättyä sokerissa ja gheessä kevyesti paistettua riisia. Molempia voi sekoittaa keskenään, siinä olikin minulle mieleinen sekoitus!
Hullabaloo eli hullunmylly jatkuu seuraavana päivänä. Kaikilla on uudet juhlavaatteet seuraavaa päivää varten ja se juhla pidetaan erityisessä juhlaravintolassa 60 km päässä toisessa kaupungissa nimelta Zhung, josta morsian haetaan taloon .
Sähköt katkeavat iltaisin aina noin tunniksi kerrallaan pari-kolme kertaa illallassa, ja blogin päivittäminen on onnesta kiinni jos sattuu olemaan aikaa päästä koneelle juuri silloin sähkät toimivat.
Huomenna palaamme Lahoreen ja koetamme ehtiä näkemään muutaman paikallisen nähtävyyden.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti