tiistai 15. helmikuuta 2011

Delhi-Solan; matka pohjoisen Intian lakeuksien lapi Himalajan rinteille

11.2. aamulla seitsemalta tulee meille jarjestetty auto kuskeineen hakemaan hotellilta reissulaiset. Aluksi olin huolestunut,miten ihmeessa 300 kilometrin paasta tuleva auto osaa Delhin Panj Nagarin alueen Main Bazaarin kkeskelta melkein huomaamattoman kujasenkautta viela  kurvata sisapihalle, joka ei nayta muulta kuin rapistuneelta kulkutielta entisten aikojen  majapaikkaan, josta kenties loytyy salvalla  suljettuu entisten aikojen ovi, kenties rapun marmori halkeilleena mutta lian peittama. Mutta niin vain kuja paattyy   lastentarhakeinun vieresta pienen hotellimme Hotel Ganga Innin ovelle. (Ganga =Ganges)

Osasin kuitenkin nukkua yon ja herata kello kuusi varmana siita, etta totta kai intialainen kuski osaa; koko kaupunki on taynnaan samanlaisia kujia ja entisten aikojen loiston nahneitten rakennuksen kupeesta saattaa loytaa lasioven, josta johtaa portaat suorastaan muutaman tahden marmorilattioin ja seinin varustettuihin pieniin hotelleihin, joissa huoneissa viimeisen mallin taulutelevisiot . Meidän hotellimme ei tosin ollut tähtien paikka, kelvollinen kuitenkin.

Tasan kello 7 puhelin soi ja ilmoitti reissulaisille, etta auto odottaa ja haluaisivatko madame, etta noudetaanko laukut nyt heti. Auto oli mukava, kuski luottamusta herattava huomaamattoman kohteliaasti toimiva mies. Edessamme oli vahintain 7 tunnin matka, 35o km joista viimeiset 80 km kiemuraista vuoristotieta melkein 2000 km korkeuteen.

Kohta kadulle paastyamme levisi juuri ja juuri aamuun heraava Delhi paksun saastepilven alla; paivalla ja myohaan iltaan eteen ja taakse ja lomitse kuhiseva joukko ihmisia ja erilaisia kulkuneuvoja oli peittanyt suojiinsa koko rujon miljoonakaupungin roskat, Joka paikka, jokainen kohta tulvi roskia melkein tyhjilla aamuisilla kaduilla. Kauppoja availtiin, kojuja varusteltiin, mutta missaan ei nakynyt lakaisijaa. Jokunen pyha lehma löntysteli kasalta toiselle ja mutusteli makupalojaan..

Mutta niin, matka jatkuu,  paivisin aina ruuhkaisen delhin kadut olivat viela melkein tyhjat ja paasimme Mahatma Gandhi Roadille. Siella oli roskat korjattu tienvierilta. Olihan se Delhin paraativayla. Kohta vasemmalla edessa vallin paalla kohosi Lal Qilan eli Punaisen Linnoituksen mahtavamuuri. Juuri taalta alhaalta saattoivat Delhi´n alamaiset katselle vain tuota seinaa, ajattelen millaisin miettein silloin. Ja millaisin miettein tana paivana nakevat sen Delhin kaduilla nukkuvat ja kerjaavat kaupunkilaisensa maailman suurimmassa demokratiassa.

Paasimme siis hadin tuskin uos Delhista. Matka jatkuu paikkaan, jossa ilma on kirkas, puhdas ja lahella taivasta. Siella loysimme paikan, johon nyt sopisivat aikaisimmin mainitse´mani runoilijan sanat: jos jossain on paratiisi, se on tama, se on tama. Kuun Rannekorut. ChuRi Chandni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti