Onko se Suomi Kiinassa?

Asuessani Pakistanissa, minulta kerran kysyttiin, onko se Finland Kiinassa. Tämäntyyppisiin kysymyksiin vastasin, että Suomi-Finland sijaitsee Saksan pohjoispuolella "Germani ke uppar hai".
Jos joku vanhempi henkilö Suomesta jotain tiesikin, tieto perustui II maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Joku saattoi tietää Ruotsista, ja se liittyi vapaaseen seksiin hyvin usein.

Sellainen on Suomen brändi. (oi että vihaan tällaisia lainasanoja!) Australia on hyvin Eurooppa-keskeinen ja olisi kuvitellut, että Suomesta Australiassa teidettäisiin enemmän. Useimmiten luulo Suomesta vei lähelle; uskottiin, että Suomi on rautaesiripun takana. Tarkemmin kerrottuani kotikaupunkini sijaitsevan kivenheiton päässä rajalta, kommentit useimmiten olivat hämmäntyneen pelästyneitä. "No oli varmaan hieno juttu kun pääsit sieltä pois". Ai, uskoikohan kukaan kuitenkaan selitystäni, että rajan läheisyys ei tunnu jokapäiväisessä elämässä. Jos siellä joku tiesi enemmän, mainittiin ehkä ralliajajat ja formulakuskit. Jälleen, Australiassa Ruotsi oli brändäillyt itsensä tunnetummaksi seksillä, kauniilla tytöillään ja saunalla. Melkein samassa paketissa nuo kolme, siis.

Olen Suomessa käydessäni ja täällä asuessani kutsunut  ulkomaalaisia vieraita kylään. Vien heidät aina Nuijamaalle, rajakirkonkylään, sillä jokailinen vieras on heti valmis katselemaan rajan yli mäntymetsään. Siellä on tien päässä vartiotorni, jonka juurelta on hyvä näkymä silloisen Neuvostoliiton puolelle, uhkaavan näköisine SEIS kyltteineen."Katsokaa, tuolla nuo männyt ovat Neuvostoliiton puolella."  Kerran lumisena talvipäivänä vein sinne 2 Helsingissä työkomennuksella olevaa pakistanilaisinsinööriä. Ajellessamme tornin luo laskin leikkiä siitä mitä siellä ei saa tehdä; ja heti sitten jäimmekin lumeen jumiin juuri vartiotornin juurelle. Rajavartion mies näki ahdinkomme ja alkoi kavuta alas piippu olalla. Kaveri auttoi meidät taas matkaan. Jokusen kilometrin ajettuamme pojat uskalsivat taas hengittää ja ilmaista hurjan pelkonsa siitä, että olisimme tehneet jotain väärin väärässä paikassa, kun vartiomies kapusi alas luoksemme. Pojat muistelevat sitä yhtenä jännimmistä hetkistä matkoillaan, ovathan pojat sentään kotoisin melkoisen levottomasta Pakistanista ja 14 miljoonan Karachista.

Nyt kun vieressä on Venäjä, eivät ihmettelyt rajan lähesyydestä lopu, keskustelin siitä juuri muutama päivä sitten Lappeenrannan yliopiston luennoitsijalta, joka hänkin tulee Pakistanista. Suomessa taloustieteen tohtoriksi opiskellut luennoitsija löysi aikoinaan ilmaisen korkeakoulun Suomesta ihan sattumalta netissä opiskelumahdollisuuksia surffaillessaan. Hyvä sanoma leviää ilman työryhmiäkin, kansainvälinen koulutuksen suosio on lisääntynyt Suomessa etupäässä suusta suuhun menetelmällä. Sattuikin, juuri nyt tulossa suomalaisittainkin melkoiset lukukausimaksut, Lappeenrantaankin joillekin ulkomaalaisten suosiossa oleville kursseille 8000 e.

Mitä muuta  Suomesta tiedetään 2010 tai millainen kuva ihmisillä on? Jokunen tuntee vielä Sibeliuksen, jokunen Kimin tai Mikan, joku Pisa-tutkimuksen koululaitoksemme erinomaisuudesta, kukin harrastustensa ja kiinnostuksensa mukaan. Tänne kauempaa tulleet eivät oikein ole innostuneita mökkeilystä ja ihmettelevät suomalaisten innostusta hakea lomapaikka keskeltä ei-mitään, sillä monet varsinkin kansoitetusta Aasiasta tulevat tuntevat ahdistavaksi olla yötä metsän keskellä. Ihan totta. Kesämökki ei olekaan se ihmepaikka, minne vieraani veisin. Kokeiltu on. Sauna sitten, useimmiten vieraan omaan maailmankuvaan ei kertakaikkiaan alastomuus seurassa sovi. Miten hän sitten osaisi mennä yksin saunaankaan? Enkö maininnut Nokiaa? Olen vain huomannut, että Nokiaa ei tunneta nimenomaan suomalaisena, se on kansainvälinen brändi, jonka suomalaisuus on suurimmaksi osaksi häipynyt taustalle.

Suomen brändityöryhmä Nokian Jorma Ollilan johdolla on saanut päätökseen työnsä ja esittänyt pääteemoikseen koulutuksen, luomun ja konfliktiensovittelukyvyn Ahtisaaren tapaan. Ruotsalainen toimittaja on reagoinut siihen ja kehoittanut suomalaisia soittelemaan ympäri maailmaa, hieman pilke silmäkulmassa, toivon,  "Onko teillä sota? Me voimme tulla sovittelemaan."

Euroopassa totta kai tiedetään Suomesta enemmän kuin kauempana, mutta vähän kuitenkin. Tieto on usein yksittäistä ja kumpuaa siitä, että henkilö on tavannut joskus suomalaisen. Minäpä kysyisin, mihin tuota maabrändiä varsinaisesti tarvitaan? Ahtisaari tekee työtä sovitteluiden maailmassa omalla painollaan. Kimi ja kumppani ajavat jatkossakin. Koulutusta voi viedä pienessä mittakaavassa ulos Suomessa asiantuntijoiden muodossa, jos ajatellaan peruskoulutusta. Yliopistokoulutus on omalla painollaan kansainvälistymässä aivan hienosti, eikä pienellä maalla voi siinäkään olla mielettömiä resursseja.

Ollaan vaan ihan rauhassa omissa metsissämme ja ajetaan Romanian romanit pois maasta, niin siitä saamme brändillemme uuden ulottuvuuden. Mikä Suomi jossain muka Euroopassa, missä rajojen piti olla kaikille yhtäläisesti vapaat? Omintakeinen Suomi on ja erottuu muista.

"Nyt reippaasti rakentamaan kampanjoita, joissa suomalaisten älykännyköiden avulla etätyötä metsässä tekevät innovatiiviset ja hyvin koulutetut hakkerit keräävät samalla metsämarjoja suomalaisilla marjanpoimureilla." Näin sanoo mediatutkija Juha Hertman.

"Maailman valtioista mieleenjäävimmät brändit on tällä hetkellä Afganistanilla ja Pohjois-Korealla, ja on ihan mukava, että emme elä niissä", tuumii kielentutkija Janne Saarikivi.

Brändi-sanalle etsisin ensiksi osuvan suomenkielisen sanan. Ehdotuksia?