Omenapuun alla 2.

Omenapuut ovat niin suloisia, että niitä oli pakko valokuvata lisää.
Veljeni omenapuu on punertavakukkainen. Viime päivien sateet ja tuulet ovat lennättäneet
terälehtiä nurmelle, kuin suuren suuria lumihiutaleita.

Nurmikko pitäisi ajaa, tosin ei minun mielestäni. Lapsuudessani nurmikkoa ei ajettu. Niitettiin vaan liiemmät. Tuo minun äitini pitää jöötä ja pihan pitäisi olla parturoidun siisti ja simpsetti. Siis seuraavaksi nurmikon leikkuuseen.

Omenapuun alla

Piha on muotoutunut hiekkamaasta vihreäksi kotoisaksi pihaksi vuosikymmenien kuluessa. Pääosassa toukokuussa ovat kuusi vanhaa, yli 50-vuotiasta omenapuuta. Viime syksynä omenoita ei tullut. Nyt ovat kaikki kuusi ylenmäärin täynnä enkelimäisiä kukkia, ovat kuin enkelin pilviä, enkelien asuinsijoja. nuppuisina kukat olivat näin suloisen punertavia, vasta muutama päivä sitten.

Miksi lie, apple blossom, omenan kukka englanniksi tuo mieleen jotain keväistä, täyteläistä, iloisen kesän odotusta. Suomenkielellä omenan kukka ei tuo mieleen samanlaista mielikuvaa.

Kuljeskelen puiden alla ja suunnittelen kukkia niiden seuraksi, löysin vanhan suuren kannon yhden puun vierelle. Sen päälle ruukullinen rönsyjä. Istutin violetinvärisen kärhön viime kesänä puun runkoa kiertämään. Viime vuonna siihen ilmestyi jo kaksi isoa kukkaa. Odotan kymmeniä tänä kesänä. Nurmelle voisi tuoda vanhan tuolin. Vieressä on perinneruusupensas ja suuria pioneja. En voi ajatellakaan vieväni sinne kaupasta ostettua uutta puutarhatuolia.

Toukokuun alussa lähtivät jäät ...

... Toukokuun alussa lähtivät jäät Saimaalta, äitienpäivän sinivuokot kurkistelivat kuivien lehtien seasta, hiirenkorvat kuulostelivat ihmetellen; kyllä, talvi on nyt ohi!

Rakuretki

opettaja-Paula kuvaa rakutöitä

kaksi pientä elefanttiani tulivat uunista ulos

Savipottien (ja efefanttien)  teko on ihanaa. Englannin sana potter (keraamikko) tuleekin sanasta pot. (Pidän sanasta potter, sillä se tuo heti mieleen käsintekemisen, reilun meiningin. Suomen keraamikko  on vähän liian hienostelevainen. Ehkä joku kaupallinen Arabian taiteilija on keraamikko.

Raku-poltto on kehitetty Japanissa; sen tekniikasta ja filosofiasta kirjoitin toiseen blogiini http://www.tytarjaaiti.blogspot.com/. Jotkut asiat voisivat kuulua kumpaankin blogiin. Ajattelin, että savipottien teko on niin olennainen osa elämästäni, olen haaveillut että aikaa on enemmän kun työelämän kiireet ovat takana. Mutta niin, matkasin Iittiin rakuttamaan tässä pari viikkoa sitten. Lähimatkailua välillä. Melkein yhtä ihanaa kuin Siperian matka, ja näppärämpi toteuttaa. Pidempiä matkoja tuskin pystyn tekemään lähitulevaisuudessa äidin takia. Vanhenemisiemme tarina siis toisessa blogissa. Koulu on ilmeisesti jätetty jälkeen sellaisenaan, presidentteineen, puolapuineen, pulpetteineen...luin oppilaiden vihkoja, tutkin kirjastosta vuosikymmeniä vanhoja koulukirjoja.

Paikka, Myllylän vanha kansakoulu, on  innostava ja reilu paikka savipottihommiin. Siellä asustaa Paula, taitava alan ammattilainen. Raku-poltto järjestettiin siellä huhti-toukokuun vaihteessa ja tähän laitan kuvia tunnelmista koululla, savihommien lomassa. Rakuttajien ryhmä on muodostunut melkein samaksi jo toisen kerran ja aiomme jatkaa perinnettä. Syötiin, saunottiin, hierottiin niskat, nukuttiin, syötettiin komea kukko  ja kanat, käveltiin kosken partaalle,  rakupolttojen lomassa. Mikään kylpyläloma ei voisi korvata parin päivän...etsin sanaa joka olisi parempi kuin antoisa, olisiko reilun ihana rakuretki parempi ilmaus!

Kevät oli vasta tulollaan, viime vuonna makoilimme laajalla pihanurmikolla, nyt satoi lumiräntää ja minun piti hakea uimakassista huopainen saunahattu päähän, niin kylmä oli lauantai, polttopäivämme. Sunnuntaina siivoilimme jälkiämme, puhdistimme nokiset teoksemme, ja katoimme jo pihalle pöydän ja keltakukkaisen liinan lounaalle. Kukko komenteli kanasiaan aitauksesssaan ja antoi kanojen syödä herkkuruokansa riisin ensin. Jos on jotain vielä sitäkin herkumpaa, kukko kyllä syö itse ensin.

Lauri Viidan runo tuli  mieleen, piti tarkistaa se netistä:

Kevät (Betonimylläri 1947)


Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä-
kesä tulee, ihanaa

Kiekkoa , hiirenkorvia!

Katselen tässä Suomi-USA jääkiekko-ottelua enimmäkseen silmät kiinni. Suomi sen voitti 3-2.
Koululaisena pyörittiin kaukalon laidalla katsomassa Saipan pelejä...se oli 50-60 luvun vaihteessa kun jäähalleista ei osattu uneksiakaan.
Jos tuli kylmä, leikittiin sellaista käsien lyömistä ristiin rastiin parin kanssa. Jos oli muutama penni, ostettiin kuumaa mehua. Sanonko tähän, että ihan onnellisia oltiin, eikä enempää kaivattukaan.
Kaukalo oli siis ulkona, alussa ei ollut penkkejäkään montun laidoilla, sitten penkit ilmaantuivat ja ne meidän koulun (Lauritsalan yhteiskoulu) pojat pääsivät mestaruussarjaan.

Edellisessä postauksessani pari viikkoa sitten oli vielä Saimaassa teräsenharmaat jäät, nyt ovat koivut hiirenkorvalla. Kesä ryöpsähti tänään! Hetkessä! Ensimmäisen kerran saattoi heittää takin naulakkoon ja kieputella pihalla t-paidassa ja kuumakin tuli!