Piha on muotoutunut hiekkamaasta vihreäksi kotoisaksi pihaksi vuosikymmenien kuluessa. Pääosassa toukokuussa ovat kuusi vanhaa, yli 50-vuotiasta omenapuuta. Viime syksynä omenoita ei tullut. Nyt ovat kaikki kuusi ylenmäärin täynnä enkelimäisiä kukkia, ovat kuin enkelin pilviä, enkelien asuinsijoja. nuppuisina kukat olivat näin suloisen punertavia, vasta muutama päivä sitten.
Miksi lie, apple blossom, omenan kukka englanniksi tuo mieleen jotain keväistä, täyteläistä, iloisen kesän odotusta. Suomenkielellä omenan kukka ei tuo mieleen samanlaista mielikuvaa.
Kuljeskelen puiden alla ja suunnittelen kukkia niiden seuraksi, löysin vanhan suuren kannon yhden puun vierelle. Sen päälle ruukullinen rönsyjä. Istutin violetinvärisen kärhön viime kesänä puun runkoa kiertämään. Viime vuonna siihen ilmestyi jo kaksi isoa kukkaa. Odotan kymmeniä tänä kesänä. Nurmelle voisi tuoda vanhan tuolin. Vieressä on perinneruusupensas ja suuria pioneja. En voi ajatellakaan vieväni sinne kaupasta ostettua uutta puutarhatuolia.
Tekstit
Ihanaa ehtiä ja osata pysähtyä arjen yksityiskohtaisen kauneuden äärelle :-)
VastaaPoistaNyt keväällä kun oikein todella pääsin puutarhamme kimppuun näen asioita, joita en ole ennen "ehtinyt". Syksy on minulle tutumpi yksityiskohdin, koska käyn sienimetsässä, marjastamassa ja siinähän on aina nenä varvuissa. Pihalla ihan hengästyy kun kevät tulee niin vauhdikkaasti, ja kasvit muuttavat muotoaan melkein tunti tunnilta.
VastaaPoistaTämä vuodenaikojen vaihtelun sykkivä herkkyys onkin se ensimmäinen asia, jota kaipasin 20 vuoden ulkomailla asumisen aikana ehdottomasti eniten. Sitten vasta ruisleipää.