tiistai 29. kesäkuuta 2010

Aapon juhannuskala


Taimenpoikanen vedessä polski
Aapo sen nappas
pappa sen putsas
entäs sitten?
savustetaan!
entäs sitten?
ihastellaan!
Aapo sen napsi ja kapsi
olipas maukas se Aapon juhannuskala
kaikille riitti pieni maistipala


perjantai 25. kesäkuuta 2010

Juhannusyö on juuri nyt hetken pimeä



Kello on nyt 0.44 juhannusyönä. Moneltakohan aurinko nousee. Istuin pihakiikussa vähän aikaisemmin,  kun lännessä aurinko vielä valaisi taivaan, idästä vyöryi mustia pilviä. Kello 22.40 otin valokuvia, sitten nopeasti kiitävät pilvet saavuttivat pihan eikä kuvia voinut ottaa ilman salamaa. Muutamassa minuutissa oli taas valoisa kesäyö.

Petyin sateeseen, odotin, että se kastelisi puutarhan kunnolla. Kiikun kattoon juuri hetken ropisi. Kiersin puutarhaa, lehdillä oli sentään pisaroita, saivathan kasvit jotain ravinnokseen, vaikka maa ei juuri kastunut.

Sitä enne istuimme naapurin pihalla, ison vaahteran alla. Ystäväni lähtivät tanssimaan. Milloin viimeksi olen käynyt tanssimassa? En muista,  en lähtenyt tälläkään kertaa.

Aioin ajaa pyörällä rannalle katsomaan kokkoa, mutta en mennytkään. Pihalla oli rauhallista. Ennen sadetta puutarhan värit olivat kauniin selkeät ja paikallaan.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Our life line to Melbourne...Helsinki...Tirilä...Dalian



I opened the net  today and there were two of my darlings chatting on gmail together, one in Melbourne and one in Helsinki, when I joined them I remembered, the sauna ladies of Myllymäki talked about 4-5 women talking at the same time on skype. I sharpened my ears; that I did not know yet! About twenty women sitting there red and naked from head to toe, that was a new line of sauna discussions among gardening, children, husbands, excessive job demands, cures for arthritis, and other joys of life.

Yes, I thought, should work for us. Saku quickly found out how to proceed. Somehow we all had thought that conference calls might not be free and might need additional equipment. Two seconds and the three of us were online, my babies and me, first time ever! We have been using skype for more than a year and talking in turns, now this! Like Aisha said, this is an adorable (hellyyttävä) new invention, perfect for us. And Elvira in Melbourne, half  Finn who visited the sauna and had a dip in the lake 2,5 times, says that the sauna ladies know the answer to about everything. Yes!

Our news this time were happy as anything; yesterday Saku got acceptance by email form a medical faculty of a university in Dalian, China. If - and hope it will - all paperwork goes fine, he will leave for China by September. And Aisha has completed the term with a possibility to get straight A`s. Now she has the short winter break at the LaTrobe University...about 3 weeks. Meksu is still finishing his EU essay before his break starts. All in all, happy news. Then, someone might ask; daughter in Australia and son in China, how do you like it? I keep in mind that I left for Australia in times when we did not a telephone at home. Communication is easy compared to that, the word has become small - a true little cliche. Why, I love the global touch my children have inherited!

Where is Dalian? It is a modern Chinese seaside city not far from North Korea, where a peninsula juts into the Ylellow sea. We had a swim on the opposite shore last year in September in Quang...dao...these Chinese names sound like one another....just now I notice I write in English...wonder how that happened. Well, I let it be and I leave this post in English. Perhaps I am still in Aussie mood after the family telephone call to Melbourne, although we spoke in Finnish, of course.

Aisha already googled the map of Dalian and opened the route instructions there. Okay, it was a long and detailed drive through Australia and then; kayak across to China  the Pacific Ocean! Only 5000 odd kilometres. Aisha is already planning her trip to see the twin brother. Perhaps she will take the airplane instead of the land and sea route.

Definitely, I will visit Dalian, too. But he has not gone there yet.... We are all excited! For him to get into medical college, for us a chance to visit him there.

Here, the shores of the Yellow Sea, opposite to Dalian.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Suomalais-ugrilainen museo Nizhni Novgorodissa



Etsin netistä suomeksi ja englanniksi jotain tietoa suomalais-ugrilaisesta ulkoilmamuseosta, joka sijaitsee Nizhni Novgorodissa (engl. Nizhny Novgorod) mordvalaisten asuinalueella. N.N on 1220 perustettu vauras kauppakaupunki, jonka upeita näkymiä Volgan ja Oka-joen liittymäkohtaan olen tallentanut edellisessä postauksessa. Mordvalaisia asuu edelleen tuolla Oka-joen rannoilla.  Missä vain kuljimme, ihmiset tuntuivat olevan hyvin tietoisia heimohistoriastamme ja puhuivat siitä mielellään. Toinen pysähdyskaupunkimme Perm Uralin juurella isännöi ja emännöi joka vuosi suomalais-ugrilaisia festivaaleja. Ne ovat elokuun alussa (tai juuri heinä-elokuun vaihteessa muistaakseni), ja tietämättöminä tulimme sinne juuri liian myöhään.

Museo sijaitsee puolen tunnin bussimatkan päässä läpi esikaupunkialueiden. Bussimatka sinänsä oli jännittävä elämys Venäjän arkisesta asumisesta klassisen vanhan keskustan lisäksi. Ikkunoita, akkunoita ja kosmoskukkia, reheviä puutarhoja, sellaisia vanhanaikaisia pihoja, jotka itsekin muistan ajoilta ennen yletöntä ruohonleikkuumaniaa. Työntekijät museoalueella selittivät, että rahaa tarvittaisiin korjauksiin. Jotkut rakennukset olivat jo osittain luhistuneet. Ajan kanssa ja jonkun venäjäntaitajan kanssa käyn läpi kyltit, joita minun kielitaidollani ei kannattanut ruveta lukemaan. Esitteitä siellä ei ollut muuten. Valokuvaamislupa maksoi 50 tuplaa (päälle euron). Kassaa hoiti vanha hienostunut rouva klassisessa mekossaan ja frisyyrissään.

Mutta miten tuttuja tupia ja esineitä museossa olikaan.

Tässä ensiksi bussipysäkin kyltti aikatauluineen Tselokovski Khutoriin, päätepysäkille asti. Sitä etsiessä meillä meni aikaa! Kysyessämme neuvottiiin, tuon kulman taa, tuonne päin...mutta emme oikein etsintämatkan pituutta arvanneet. Se on tarkalleen oopperateatterin vastapäätä.

Volgan lautturit



Palataan tämän blogin alkujuurille, suureen matkaani junalla  läpi Venäjän Pekingiin. Ensimmäinen asia, jonka kerron matkasta jutellessani on Venäjän mieletön suuruus, niin myös oheisessa Iltasanomien artikkelissa. On kiva lukea toisten kokemuksista; niitä  linkissä onkin Volgan rannoilta...Venäjän tuntu ja sielu on siihen saatu, vaikka artikkelin junamatka veikin "vain" Volgan varrelle. Koko matkan mittakaavassa matkan tehtyä Volga on ihan "tuossa lähellä" (no, ehkä reilun 60 tunnin junamatkan päässä kumminkin). Matkastani kerron tämän blogin alussa elokuusta 2009 alkaen.

http://www.iltasanomat.fi/matkailu/uutinen.asp?id=2200966

Muutamia kuvia Volgan varrelta Nizhni Novgorodin maisemista. Hotellimme, suuren remontoidun neukkukolossin ikkunastamme oli huima näkymä Volgan ja Oka joen yhtymäkohtaan. Emme olisi halunneet lähteä viehättävästä ja aurinkoisesta kaupungista pois, mutta edessä oli vielä pitkät matkaetapit. Nizhni Novgorod oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme Moskovan jälkeen. Hämmästyin kun huomasin sitten, että Nizhni Novgorod on Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Monet muut kuten Jekaterinburg tai Tomsk vaikuttivat suuremmilta. N.N. oli sekoitus vanhaa ja uutta, ja tuntui kotoisalta ja helposti kuljettavalta. Kuljimme kaupungin laidoilla, kiersimme koko ratikkareitin varikoillekin kun emme ymmärtäneet kehoitusta poistua...mutta siitä tulikin mahtava retki paikkoihin, jonne emme olisi osanneet mennä muuten! Nizhni Novgorodiin menisin vaikka heti uudelleen. Laitankin seuraavaan postaukseen kuvat suomalais-ugrilaisesta museosta alueella, nyt kun olen tunnelmissa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Putin ja minä



125 vuotta sitten Venäjän tsaari Aleksanteri II ja hänen puolisonsa Dagmar vierailivat Lappeenrannassa. Silloin tsaariparia varten rakennettiin oma asema, johon keisaria varten tehtiin oma oleskelukammari. Vierailu toi siis rautatien Lappeenrantaan ja siitä alkoi kaupungin vaurastuminenkin. Tuota vanhaa asemaa entisöidään parhaillaan.

Siihen vierailuun verrataan eilistä vierastamme. Odottelin aseman lehmusten alla muutaman sadan muun kaupunkilaisen ja melkein yhtä monen kännykkäkameran kanssa. Putinin mustat autot kiisivät asemalle koleana ja tuulisena toukokuun päivänä tunnin myöhässä. Tiukasti taaempana poliisin aitanauhojen takana steppasimme, teimme kaikenlaisia pienimuotoisia lämmittelyliikkeitä ja seurasimme aseman edessä edestakaista touhinaa.

Yhtäkkiä alkoi kuulua helikoptereiden säksätystä ja liike aseman edustalla tiivistyi kun mustapukuisia virkamiehiä kerääntyi riviin. Putin oli tullut lentokoneella ja rahtikoneen tuomilla kuudella autolla. Ripeä kättely Vanhasen kanssa. Suoraan junaan ja veturimiehen paikalle. Virallisesti hyväksytyt ensimmäisen luokan valokuvaajat saivat käyttää koroketta veturi-ikkunan edessä kuvaamiseen. Toisen luokan journalistit olivat karsinassa kauempana. Veturin ulkoradan puoleisella sivulla patseerasi tummapukuinen turvallisuusmies, niin ensin arvelin, musta pitkä esine, pyssykö, kädessään.
Tarkempi tarkastelu osoitti, että se oli vain musta pitkä sateenvarjo.

Pieni ja harmaa Putin solahti takaisin junasta autoille Matin ja muiden pitempien keskellä ja aivan kuin varkain ja hiljaa suhahti nopea Allegro-luotijuna liikkelle. Rappukoroke, minne odotimme vihkisseremoniaa, olikin vain valokuvaajia varten. Odotimme, että vihkimisseremonia tapahtuisi siinä. Kerrotiiin, että olisi ollut liiallinen turvallisuusriski, että Putin olisi matkustanut junassa. Vanhanenkin oli harmitellut, ettei rivikansanedustajana enää pääse varsinaiselle neitsytmatkalle joskus syyspuolella. No ihan varmasti näin kaksi vilausta itse Putinista.

Venäjän matkailijoille iloksi, Helsinki-Pietari reitti lyhenee 2,5 tuntiin kun se nyt on noin 6 tuntia. Juna aloittaa liikennöinnin syksyllä ja matka-aika vähenee asteittain.  Lappeenrantaan juna ei enää tule, Helsinki-Pietarin rata eroaa tuossa Luumäellä Lappeenrannan kupeessa Vainikkalaan, josta Lappeenrannan matkustajat astuvat kyytiin. Tämä oli vain vihkimisnäytös asemalla, johon juna ei itse asiassa kulje. .

Nyt kun matkailuasiaa on, pitääkin mainita, että Lappeenrannassa on paljon venäläisiä matkailijoita päiväreissuillakin ja uusi Air Balticin keväällä avattu lentoreitti on suunniteltu juuri suuren markkina-alueen Pietarin matkustajille; Lappeenrannasta pääsee nyt kätevästi suoraan Euroopan keskuksiin. Mutta Lappeenrannasta ei pääse lentämällä enää Helsinkiin. Kannattamatonta.

Aika jännä seurata viimeisten 50 vuoden muutoksia naapuruussuhteissa; kävimme luokkaretkellä Leningradissa vuonna 1961 ja olimme ensimmäinen koskaan sinne päässyt luokka. Muutenkin raja oli heiveröisesti avautunut noihin aikoihin vain  ryhmämatkalaisille. Silloin kysyttyä kauppatavaraa olivat nailonit. Ja se oli jännäää, koska myynti oli kiellettyä. Osasivat ostajat kyselläkin hyvin vaivihkaa. Nyt osaavat venäläiset tulla Suomeen maastureillaan ja täyttää takakonttinsa Suomen herkuilla ja muotivaatteilla. Ihmettelin aluksi, kuinka suuria liikkeitä täällä on. Sitten kun kuulin kaupoissa enemmän Venäjää kuin Suomea, selvisi sekin. Lehdistössä velloo keskustelu laitetaanko tänne venäjänkieliset katukyltit. Paljon opastauluja onkin jo, kaupungin virallisia matkailutauluja ja liikkeiden mainoksia. Tuossa meiltä kilometrin päässä on Kalaa - Riba kauppa erityisesti ohi matkaajia naapurinmaalaisia varten. Samalla saamme mekin hienon valikoiman savustetuista ankeriaasta alkaen.

Putin allekirjoitti myös kanavan Venäjän puolen vuokrasopimuksen seuraavaksi 50 vuodeksi. Satamaristeilyt Lappeenrannasta Viipuriin - niillä on epäilemättä melkein jokainen lappeenrantalainen seilannut kerran jos toisenkin. Saimaan varren puukauppaa kulkee kanavan kautta. Odotetaan siis kanavan toimintojen vilkastumista, turismista puukuljetuksiin. Kaunis reitti se on.

Visiitti oli osa Eu-Venäjä forumia, ensimmäistä sellaista maailmalla. Putin ja muutamat ministerit ottivat osaa forumiin junakatselmuksen jälkeen.
Putin puuttui venäläisen isoäidin Irina Antonovan käännytykseen, ja lupasi, että isoäidille järjestetään hoito Venäjällä. Aika käsittämätön puuttuminen pieneen yksityiskohtaan kun tietää millaiset ongelmat Venäjällä itsellään on ja mikä myriadi ongelmia maailman suurimmassa maassa on.   Irina-isoäidille tietenkin toivon rauhallista vanhuutta Suomessa perheensä luona.

Omenapuiden alla 3.

Hups, ihanista kukista oli huomaamatta kehittynyt pikkuisia omenanmallisia pallukoita kuuteen isoon pihan puuhun.Saisimmeko nyt tänä vuonna omenoita? Ei kai niitä enää tuossa vaiheessa voi hallakaan viedä? Viime vuonna ei tullut kuin muutama, jotka jäivät korkealle roikkumaan, ei niitä muutamaa kukaan viitsinyt alas kepitellä.

Omenapuiden alla tapahtuu: iso kuormuri nosti hiekkaa keikutellen kauhansa puiden korkeiden latvojen yli. Vaikka talon sivu kaivettiin auki, vanhat liki 60 vuotta vanhat puut säilyivät koskematta.

Nyt kipaisin katsomassa sepelimurskakuormaa, jolla pihan sisääntulo päällystetään jo tänään.
Upeita nuo isot koneet.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kesäkuun ihmeitä Tirilässä


Oops, en olekaan ehtinyt blogittaa tänne aikoihin! Koko elämä pyörähtelee Tirilässä suuren remontin alettua ja pihatöissä. Hyvä kun iltasella jaksaa raapertaa sisään ja laittaa jalat kylpyveteen. Remontin takia pitää olla passissa ja avata ovet työmiehille aamuseitsemältä, neuvotella missä voisi löytyä yli 50 vuotta vanhat vesiputket (löytyivät), ja muuta tarpeellista läsnäoloa kun kolmen firman miehiä pyörii pihalla ja kellarikerroksessa.

On myös ihana seurata maahan painamiani siemeniä, ja opetella erottamaan istuttamani taimet rikkaruohoista. Enkä pidä yhtään siitä, että kauniit luonnonkukat pitää ajaa ruohonkleikkurilla. Tuonne toiseen blogiini laitan tarkempaa kuvausta remontista ja pihahommista. Tässä kesäkuun tunnelmia muutamin kuvin.