sunnuntai 30. lokakuuta 2011

in English

I have had many visitors from US based URLs lately. As this is a Finnish language blog, I am wondering how people get to my blog.

Please if you see this, leave your comment how you got here. I would appreciate it.

Outoja kävijöitä blogissani

Ihmettelen kävijöitä näillä sivuilla. Viimeisen parin viikon ajan on tullut päivässä yli sata kävijää Yhdysvalloista. Ajattelin ensin, että se on joku sattuma, kun jonain päivänä tuli lukijapiikki, sitten ne jatkuivat ja nyt ovat melkein päivittäisiä, eilenkin 171! Niistä vakimäärä Suomesta (ja tietysti Australiasta ja Kiinasta omat lukijani ) ollut parikymmentä, joskus uuden jutun laittaessani vähän enemmän. Nämä muut oudot lukijat, epäilen tietysti että eivät taida suomea lukea, ovat tilastoissa muutamasta  linkeistä tulleita, eivätkä näy hakusanalistoissa mitenkään.

Laitankin englanninkielisen blogikirjoituksen seuraavaksi ja kysyn  miten blogiini eksyivätkään.


Viittaavat URL-osoitteet ja niistä kävijät viimeisen viikon aikana. En halua niitä klikkailla auki, voivat olla vaikka mitä viruksia! Kuka lukijoistani osaa sanoa näistä jotain? Mitä sanoo it-päällikköni Dalianissa tästä?
 

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kalajuttu Tyynen valtameren rannoilta

Mitäs aussit syö? Mustekalaa. Siniturskaa (blue cod)






Barbie on se juttu, t-luupihvit ne suosituimmat. Tästä piti tehdä kuitenkin kalajuttu!



Alunperin perienglantilainen "fish and chips" uppopaistetut kuorrutetut kalafileet ja ranskikset, on saatavilla helposti ainakin Australian rannikkokaupungeista, se on katukioskiruokaa.




Niitä saa tästä Watson´s Bayn vuosikymmeniä vanhasta  Doyles´s Fisherman Wharf  ravintolasta syötäväksi puistossa, rantakahvilassa tai kotona. Täältä saa myös kuorrutetut ja uppopaistetut katkarapuja, "butterfly prawns" .

Kala- ja ranskalaisannos käärittiin ennenvanhaan valkoiseen paperiin ja sitten sanomalehtipaperiin, mutta ei enää näy sanomalehtiä...vaan nyt valkoiseen paperiin tai laitetaan sellaiseen kertakäyttöleivoslaatikkoon. Sen kanssa on sitruunaa, joskus majoneesia, mutta perienglantilaista mallasetikkaa en ole tavannut tarjottavan. Kala-ranskisannos on nimittäin levinnyt Englannista kaikkiin brittiläisen kansainyhteisön maihin.

Bundabergin kalakioskissa Queenslandin osavaltiossa Tyynen valtameren rannalla oli tarjolla viittä eri kalalajia take away annoksiin, siis "fish and chips" annoksiin. Taisi olla kalakioskien eliittiä. Söimme barramundia.



Tietysti meren elävät, seafood, monissa muodoissaan on suosittua, äyriäiset, simpukat, mustekalat, hummerit. Niistä on tosin tullut enemmän juhlaruokaa jo hintansakin vuoksi. Ostettiin Lisan kanssa Sydneyn kalasatamasta isoja keitettyjä katkarapuja, sen seuraksi muhevat sämpylät ja sitten menimme puistoon lounastamaan.


Woolloomooloossa (Sydneyn satama-alueella) vanhat laivalaiturit on uudistettu eliittiravintoloiksi, asunnoiksi (kuulema Nicole Kidmanilla on siellä asunto), ja Hilton hotellikin sinne on soviteltu.

Siellä Thai-ravintolassa oli viiden tähden tuntu. Top Chef -rakenneltuja annoksia ja mustaessuiset tarjoilijapojat osasivat myös kertoa ruoasta, aivan tarkkaan. Viinitarjoilija oli myös näpsäkkä ammattimies hommissaan. Talo oli täynnä, juuri ja juuri saimme peruutetun pöydän suuressa ravintolassa, josta oli esteetön näkymä Sydney iltavaloihin. Ravintolaan minut vei nuoruudenystäväni. Noina nuoruuden iltoina Woolloomooloossa oli vain jo aikansa nähneitä teollisia rakennuksia ja pari pubia, jotka avasivat ovensa kello 6 aamulla. Sinne ehtivät tunniksi haalaripukuiset työmiehet, paljon suomalaisia, sillä suomalaiset olivat haluttuja rakennusmiehiä. Ei tarvinne sanoa, minne kaverit suuntasivat töiden päätyttyä. Nyt Woolloomooloo on trendikäs alue kaupungin kupeessa.










Tämän hetken aussihitti on sushi. Sushibaareja on joka kulmassa. Kyselin ovatko aussit mukavuuttaan keksineet tällaisen sushipötkön. Potkö eli handroll on ehkä 4 sushipalan pituinen, sisältää muuten ihan samoja kuin aineksia kuin "oikeat sushit", vaikkakin , epäilen jälleen täällä, on keksitty täytteitä kuten tempura prawns, teriyaki chicken, melkein mitä vain, vaikka kala ja sushi mielestäni kuuluvat yhteen. Mukaan saa pari kalatuubillista soijakastiketta sekä marinoitua inkivääriä.
.
Ihastuttava video tässä, jossa opetellaan temaki sushin teko. Tällaiset temaki tötteröiset näyttävät olevan aitoja japanilaisia. Näitä aussipötköjä en netistä löytänyt japanilaisten tekeminä. Sellaisen pötkön tai useamman voi helposti napata evääksi pikasushiravintolasta, joita on joka puolella, kuva on Sydneyn lentokentältä.

Australialaisia reseptejä suomeksi Dansukkerin sivuilla.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Laksaa, buddhan sormia ja dukkahia; uutta kokkausmaailmasta monelta taholta

Kaffir-limetti on sen verran tuttu, että tiesin sen lehtien kuuluvan thai-keittiöön ja muihinkin sen alueen keittiöihin. Sitä en tiennyt, että kaffir-limetti on  erilainen kuin limetti, joita kaupoistakin Suomessa saa. Kaffir-limetin hedelmää ei käytetä sen liiallisen kirpeyden takia kokkaukseen, mutta sen erikoiset kaksoislehdet antavat aromaattisen kirpeyden esimerkiksi laksaan, joka sekin uutuus minulle tuli tutuksi paremmin Ellin keittiössä. Tein laksaa jo kotonakin. Hyvää se on!

Laksa on kiinalaisten ja malaijilaisten elementtien yhdistelmä, mausteinen keitto. Se on yleinen Maleesiassa ja Singaporessa, myös Indonesiassa. Keittoa on kahta tyyppiä, currykeitto, jossa on laksanuudeleita tai riisivermisellinuudeleita ja kookosmaitoa currymaustein. Mukana voi olla mereneläviä, kanaa, naudanlihaa ja se voi olla myös vihanneksista tehty. Toinen versio on laksa asam, jossa käytetään kalaa, noodeleita ja liemi on happamankirpeä. Tässä Thornburyn pikkuravintolan herkullinen laksa, 9.50 dollaria eli noin 7 e.



Ellin kanssa Sunshine Coastilla  teimme laksaa, jossa oli mereneläviä, bataattia, perunaa ja mangoldia. Perustaan ostimme laksa-valmissosetta (laksapaste). Saisikohan sitä Suomesta? Luulisi, että Hakaniemen itämaisista kaupoista jo saa. Keittoon poimimme Ellin pihalta muutaman kaffir-limetin lehden. Toin yhden oksan juurtumaan. Jospa siitä saisi pensaan kasvamaan ruukussa Suomessa.

Kuinka ollakaan, sattumia ei ole vain yksi. Kierrellessäni Victoria Marketilla sateen sattuessa eteen osui  myyntipöytä, jossa esiteltiin Pernakan-kulttuurin keittokirjaa. Tuotakaan nimeä en ollut koskaan kuullut ja koska kirjan tekijä oli itse paikalla, ostin kirjan nimmarilla parilla kympillä. Laksa on nimenomaan pernakan-kulttuurin tunnetuin ruoka. Melbournen maleesialaisista ravintoloista sitä saa.
Linkissä kivan tuntuinen laksaohje, jota en ole kokeillut. Oman versioni laitan myöhemmin. Laksa, niinkuin useimmat aasialaisen keittiön ruokaohjeet, taipuu mukavasti käsillä olevien ainesten myötä. Tässä ne tärkeimmät ovat laksa paste ja kookosmaito..loput on sitten sovellusta (tämä ei ehkä puristeille kelpaa).

Dukkah (dukka tai duqqa)  taas ensimmäisen kerran tuli vastaan Sydneyssä Newtownin lauantaimarkkinoilla maistiaisissa. Ostin purkillisen hasselpähkinädukkahia ja innostuneena esitin sen Aishalle, joka tiesi sen ja oli hyvin jo tuttu erilaisten dukkah-lajien kanssa, kuten mantelidukkah. Saakohan tätä Suomesta. Onhan se helppo tehdäkin. Hukkahia voi ripotella vaikka leivän päälle. Dukkahia voi tarjoilla pikkupurtavana hyvän oliviiöljyn ja leipäpalojen kanssa tarjottavaksi. Leipäkuutio kastetaan öljyyn ja sitten hukkahiin. Dukkah onkin Egyptistä kotoisin.

Mutta dukkah on helppo tehdä! Ostamani dukkah sisältää hasselpähkinöit, seesaminsiemeniä, korianteria, kuminansiemeniä, suolaa ja mustaa pippuria. Yksinkertaisesti ainesosat paahdetaan, jauhetaan ja maustetaan. Siinä ohjekin!

Ana Sortun, the chef at Oleana restaurant in Cambridge, Mass., serves a spicy mashed carrot hors d'oeuvre sprinkled with duqqa.

Ja täällä Australiassa, dukkah on suosittu ja yleisesti saatavilla erilaisin variaatioin; manteleita, pistaasipähkinöitä, seesamisiemeniä,  ja mausteita. Ei siis ollut ihme, että siihen täällä törmäsin. Ei ihme, täällä kaupoissa ja ravintoiloissa on KAIKKEA, tuossakin lähistöllä kreikkalaisia souvlaki-ravintoloita on kymmenittäin mistä valita. Sakulla on suosikkinsa, jossa kävi, sinne en ole vielä ehtinytkään. Smith Streetillä ohitan aina liudan japanilaisia ravintoloita. Suosikkimme on kävelymatkan päässä Noodle Kingdom, kiinalainen ravintola, missä ikkunasyvennöksessä kokit tekevät noodeleita koko päivän, litteitä, ohuita - hetkessä taikinamöykystä on tullut tasapaksuja nuudeleita, ne heitetty kiehumaan, toiset nostettu pöydälle, pöyhitty ja  siinä ne ovat  lautasella. Tässä kokit suhauttavat pikkupiiraat, dumplingit nuudelitaikinasta ja ne höyrytetään bambukehikoissa.




Buddha´s fingers (Buddha´s Hand) eli buddhan sormet..onko se hedelmä? Sitä olen kysellyt ja ihmetellyt. Näin pari sellaista Brunswick Streetin luomukaupassa appelsiinipaljun päällä. Nyt ehdin tutkimaan nettiä, ja sehän on sitrushedelmä, Citrus Medica. Sitä käytetään Kiinassa ja Japanissa huoneiden tai vaatteiden parfyyminä sekä uhrilahjana buddhalaistemppelissä.

Keittiössä sitä käytetääns sellaisenaan siivutettuna salaateissa, kuorineen päivineen. Hedelmää käytetään myös karamelisoituna.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Melbournessa sataa, paistaa ja paleltaa

Inkivääriportviiniä, mustikkalikööriä, suklaaportviiniä luomuviinimaistiaisissa lämmitti jääkylmää sieluani ja ruumista Victoria Marketilla tänään sunnuntai-aamupäivällä. Sitten piti ostaa pusakka. Sitten kuuma cappucino, kädet kupin ympärillä. Rankkasade oli lakannut ja pääsin kadun yli ratikkaan ja kotiin päin herkkujen kanssa: mereneläviä spaghetti marinaraa varten, vuohenjuustoa ja King´s Island sinihomejuustoa (Australian parhaat pikkujuustolat saarella tuossa Melbournen ja Tasmanian välissä), tuoretta korianteria ja persiljaa, bagelseja ja viininlehtikääryleitä, jotka eivät tulleet purkista.

Aamulla kehuin Aishalle, kuinka ihanaa kun saa laittaa päälle kevyen puuvillamekon ja lähdin torireissulle. Siis kevyessä kesämekossa. Jo ratikkaa odotellessa mietin, haenko lisää lämmintä, mutta annoin olla; vastahan oli aamu ja kyllä se aurinko siitä lämmittää kohta, päätin. Päätin ihan pieleen sen.

Sinnittelin kasseja halaillen eteenpäin, mutta tuuli viuhui luihin ja ytimiin, mustat pilvet kerääntyivät taivaalle Melbournen yllä. Sateenvarjo jäi kotiin, sadetakki toiseen kassiin.

Joko uskon melbournelaisten sanontaan, että samana päivänä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Aina täytyy vaatetuksin varautua. Uskon, uskon.

Tulomatkalla uusi pusakka lämmitti ja keskikaupungilla kotimatkaratikkaa odotellessa otin kuvia kulkijoista.

Jos jollakin oli hihaton mekko, kymmenellä oli villapipo päässä. Siis vähän katumuotia Bourke Streetin ja Elisabeth Streetin kulmassa tänään kello 12 päivällä. Eilen oli muuten tosi kuuma päivä.