Ruplia taskut täys ja muuta konkreettista matkan valmistelua

Yläkuvassa Lappeenrannna satamassa Carelia-alus, joka vie päivittäin turisteja Saimaan kanavaaa myöten Viipuriin.

Alakuva, valkoisten poijujen kohdalla alkaa Saimaan kanava.

Lappeenranta, kotikaupunkini

Tänään on hoidettavana muutamia käytännön asioita, hain Venäjän viisumini Lähimatkat Oy-toimistosta Kaivopuistosta ja sen jälkeen matkalipun Hki-Moskova, rahaakin piti vaihtaa.

Vaihdoin ruplia, kurssi 1 e = 41,01 ruplaa. (Forex, joka näytti olevan edullisin valuutanvaihtopaikka, eikä ota palvelumaksua)

Mongolian tögrök on , miten sanottiinkaan, suojattu valuutta, eli sitä ei voi missään maailmassa vaihtaa. Vasta paikan päällä.

Kiinan yuaneja emme vielä ajatelleet vaihtaa. Oletamme, että Pekingissä se ei ole ongelma.

Kiinan renminbi yuan 1 e = 9,60 yania

http://www.ratesfx.com/rates/rate-converter.fi.html

Viisumit

Venäjän viisumin sain vasta tänään. Hakuaika noin 5 viikkoa, hinnaltaan 85 e . Kahden matkan viisumi siltä varalta, että joudumme tulemaan takaisin Venäjän kautta. Voimassa 1.8.- 30.10.2009

Venäjän viisumit haetaan matkatoimistoista. Siihen erikoistuneita on Helsingissä useita, Itä-Suomessa samoin. Sain sellaisen käsityksen, että juuri Lappeenrannassa viisumit olisivat paljon edullisempia.

Mongolian viisumi 50 e 30 päivän kertaviisumi, siten, että viisumi on voimassa 30 päivää maahantulosta, viimeinen maahantulopäivä kuitenkin 30.9.2009 . Hakuaika viikko. Haetaan konsulitoimistosta Kirkkonummelta. Näpsäkkä paikka, vaikka huonojen liikenneyhteyksien päässä.

Kiinan viisumi 40 e, kertaviisumi voimassa antamispäivästä lähtien 1.7.2009, 10.10.2009 asti (HUOM!). Hakuaika viikko. Haetaan lähetystöstä Kulosaaresta.

Kaikki viisumit olisi saanut pikana, mutta maksamalla siitä huomattavasti enemmän.

Viisumien kestot ja alkamisajat ovat pieni viidakko, jokaisella maalla on oma käytäntö, johon kannattaa kiinnittää huomio.

Alustava matkasuunnitelmamme on siis seuraavanlainen.

2.8.2009 Helsinki-Moskova Tolstoi-junalla Helsingistä klo 17.53, perillä aamulla Moskovassa (lähdöt joka päivä) hinta 90,40 e (yli 60-vuotiaille eli minulle vanhuusalennut, se onkin ensimmäinen ikäni puolesta saatu alennus!)

3.8.2009 päivä ja yö Moskovassa

4.8.2009 Moskova - Nizhni Novgorod

noin 6-7.8. Nizhni Novgorod-Jekaterinburg

mahdollisesti pysähdys Perm ja joku muukin paikka

noin 9-10.8. Irkutskiin

Baikalin retki, muutama päivä elokuun puolivälin paikkeilla

Irkutsk-Ulan Ude , Ulan Ude Mongolian rajalla olisi yksi pysähdys Baikalin jälkeen

Ulan-Ude - Ulan Baatar Mongoliassa

Jurtta/arot retki muutaman päivän

Elokuun viimeisellä viikolla väli Ulan Baataar-Peking

Noin elokuun viimeisen viikon tienoilla matkustamme viimeisen etapinUlan Baatar-Peking, jossa alustavasti olemme sitten loppuajan, oli se sitten 2-3 viikkoa ja matkustaisimme mahdollisuuksien mukaan Kiinassa.

Ulan Baatar-Peking juna kuitenkin kulkee vain 1-2 päivänä viikossa. Se pitää vielä tarkistaa.

15.8.2009 Peking-Helsinki

Palaisimme lentäen, ehkä Moskovan kautta. Takaisin Suomessa olisimme syyskuun puolen välin tienoilla.

Näin matka saattaa edistyä. Tai sitten ei. Olemme avoimia muutoksille. Matkan varrella voimme poiketa esimerkiksi päiväksi sivuun Trans-Siperian reitistä.

Blogin päivitys ja muutama ajatus turvallisuudestamme

Mielenkiintoista on, miten saan päivitettyä blogia. Piia koti-Suomessa on tärkein yhdyslenkkini, jolle pyrin ilmoittamaan reitistämme ja hänelle jätän myös passini kopiot. Omat lapset kun ovat hankalasti saavutettavissa, toinen intissä ja toinen Melbournessa. Onhan hyvä olla jonkun kanssa tarkemmassa yhteydessä. Piia sitten raportoi muulle perheelle. Ja mikä tärkeintä, jos jotain sattuisi, Piialla on kokemusta ja hoksottimet paikallaan toimia tarvittaessa. Vaikka etsiä tätinsä jostain Siperian takaa.

Onhan se niin, että saatamme poiketa välillä teille tietymättömille. Ja tietysti toivomme, että saamme pysyä terveinä matkan ajan.

Eri yhteyksissä on aina suositeltu juuri passitietojen jättämistä läheisille.

Tuntuu niin tarkalta kaikki tämä verrattuna matkusteluihini maailmalla aikana, jolloin ei ollut kunnollisia puhelinyhteyksiä, saati tietokoneista internetteineen tietoakaan. Matkustelin Etelä-Aasiassa ja varmasti aivan onnellisena viikkojen matkan jälkeen vain ilmaannuin Lappeenrantaan. En muista, olisinko päässyt kunnolla ilmoittamaan, että ollaan sitä nyt kierrelty Pohjois-Thaimaassa jonkun sattumalta tapaamani Vietnamista lomalla olevan amerikkalaisjoukon kanssa. Ehkä soitin kotiväelle lentokentältä. että kone Eurooppaan odottaa...en muista!

Niinpä vanhempani ovat kertoneet, kun lähdin aikoinaan Australiaan vuonna 1971, heidän tunteensä oli: tuo tyttö sitten meni, ehkä emme koskaan häntä enää näe. Sitä en silloin itse tiennyt, ei minulla ollut aavistustakaan vanhempieni ajatuksista. Olin vain itse innoissani päästessäni kauas. Silloin 60-70 luvulla ei matkusteltu vielä samaan tapaan seuramatkoilla. Australiassa hurahtikin sitten 14 vuotta. Menin naimisiin, sain lapset. Kävin muutaman kerran Suomessa lomailemassa, asuimme Pakistanissa 5 vuotta ja sitten vihdoin palasin kokonaan Suomeen. Matkustamisen ihanuus ei kuitenkaan ole haihtunut.

Sanotaankin, että kun on kerran lähtenyt kauas, on onnellinen vain matkatessaan paikasta toiseen. Tämä pätee varsinkin ns. maahanmuuttajiin tai muuten esimerkiksi työn perässä ulkomaille muuttaneisiin.

Matkavinkki 12: ota mukaan pyöreäpohjainen muovikulho, jossa kansi. Siihen saa piilotettua ruokailuvälineet ja kulho toimii samalla pienenä pesuastiana ja vaikkapa koussikkana tukkaa pestessä junassa. Leenan vinkki.

Tunnustaisinkohan?

Minulla sattui olemaan aikaa juuri sopivalla hetkellä pysähtyä sinne ja ottaa muutama valokuva.

Totta puhuakseni, suunnittelin jo aamulla, miten päivän mittaan lomittaisin tekemiseni, että ehtisin sinne.

Tarkentaakseni hieman, päätin jo eilen, että sinne menen. Ehtisin tavata ne ja ne tärkeät ihmiset, ja sitten sopivaan aikaan kohteliaasti kiittäisin mukavasta tapaamisesta ja ajaisin sinne.

Tunnustan, itse asiassa ajattelin sinne menemistä jo aiemmin viikolla. Saadakseni vähän tuntumaa, millaisia ihmisiä tapaisimme. Millaiselta tuntuisi itse olla pian samassa tilanteessa. miltä Tolstoi-juna näyttää?

Onkohan kukaan muu koskaan tehnyt samoin?

Siis mennyt sinne enen omaa matkaa fiilistelemään. Onko se vähän hupsua, kenties vinksahtanutta?

Miehen paidan selässä oli venäjäksi punaisella pohjalla: Moskovskie oblast, Moskovan piirikunta. Yhdessä pussissa luki: Statoil.

Useimmilla naisilla oli hieno vedettävä matkalaukku ja Armanin tai jonkun muun kalliin kaupan kassi.

Ryhmä nuoria urheilijapoikia istui aseman ovien edessä suuri röykkiö urheilukasseja vierellään.

Joillakin vanhemmilla naisilla oli myös vedettävät matkalaukut, sievät kampaukset ja hameet.

Kukaan laiturilla junaa odottavista ihmisistä ei vaikuttanut reppumatkalaiselta.

Kieli ympärillä oli venäjä, Helsingin rautatieasemalla noin klo 17.20.

Katseeni ei vielä tavoittanut junaa. Kaikki olivat harmaita suomalaisia pitkänmatkan junia.

Vain viitisentoista minuuttia ennen Tolstoi-junan lähtöä se saapui lipuen laituriin numero 9.

Juna oli pitkä, toista päätä ei edes näkynyt.

Jokaisesta ovesta nousi virkailija (provonitsa eli vaunupalvelija? ...ehkä ei, ehkä provonitsat ovat sisällä erikseen lämmittämässä samovaareja ja nämä olivat korkea-arvoisia konduktöörejä) . Miehillä oli koppalakit, naisilla sellaiset vanhahtavat suikat, joita lapsuudessa oli linja-auton rahastajatädeillä.

Konduktöörit tarkistivat lippuja joka ovella ja näkyivät tarkistavan jonkun passinkin. Eihän siinä ole mitään passiintarkastusta? (tarkistus VR: sivuilta, kyllä, ovella vastaanottavat juuri nuo kuuluisat vaunupalvelijat, provodnitsat)

Viimein näin ryhmän englantia puhuvia nuoria, jotka selvästi olivat reppumatkalaisia.

Lienee siis enemmän kuin mahdollista, että vaunuosastomme jakavat venäläiset matkakumppanit.

Ps. tarkistin, kyllä vastaanottamassa ovat kunkin vaunun omat provodnitsat, vaunupalvelijat.

2.8.2009 matkustamme Tolstoi-junalla

Viikon päästä, 2.8.2009 matkustamme Tolstoi-junalla, joka lähtee Helsingistä Moskovaan joka ilta klo 17.52. Liput on varattu aikoja sitten. Jos vain saan passini venäjän viisumilla varustettuna ajoissa. Se on luvattu tiistaina 28.7.

Kävelin kameran kanssa laiturilla Tolstoi-junan vieressä ja siinä Moskova tuntui jo olevan hetken päässä vain. Tunnelma nosti jo pienen matkakuumeen tunnun. Ei kai sitten niin pienenkään, senkin tunnustan.

Junan lähdettyä kevyesti kuin varkain, näin edessäni tutun hahmon, Sergein, joka on ollut työkaverini monta vuotta sitten. Sergei sanoi, että ei ollut tuota matkaa itse tehnyt ja unelmoi siitä itsekin. Sergei Pietarilainen. Kysyin, onko hänellä jotain ohjeita, ajatuksia, antaa näin venäläisenä. - Voi ei, en minä siitä mitään tiedä! Olen asunut jo niin kauan täällä.

http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/palvelut_junissa/tolstoi.shtml

Perhe matkustaa

Juuri samaan aikaan Saku on saapunut Melbourneen Aishan ja Meksun luo (Helsinki-Hong Kong-Melbourne). Ihanaa, minun pikkuiseni tapaavat toisensa. Tuliaisina lähetin ruisleipää, sienikastikepusseja, Sisuja ja suklaata. Kirjoja ja Marimekon koivu-kankaan. Aisha sanoi joku aika sitten, asuttuaan Australiassa pari vuotta, että nyt ymmärtää ne kaikki kliseet, joita Suomesta sanotaan; koivunrungot ja suorat mäntymetsät.

Huomenna ajelen takaisin Lappeenrantaan vieraani Ritvan kanssa, jonka kanssa tutustumme hänen lapsuuden maisemiinsa Kotkaniemeen, presidentti Svinhufvudin kotikartanon maihin Luumäellä. Lappeenrannan Linnoituksen esittelen aina uudelleen ja uudelleen mielelläni. Käyn siellä itseksenikin vain sen viehättävän ilmapiirin vuoksi. Siellä on Suomen, ellei maailman (kotiinpäin pitää olla) viehätävin kahvila Majurska.

Linnoituksen historia on myös osaksi Venäjän historiaa, linnoitus on perustellu 1600-luvulla ja 1700-luvulla se on ollut venäläinen linnoitus. Ylen toimitaloa lukuunottamatta linnoitus on historiaa täynnä, hyvin säilyneitä linnoitusvalleja on kunnostettu viime aikoina. Linnoitukseen on kaksi porttia ja mukulakivetyksellä päällystetty päätie.

http://www3.lappeenranta.fi/linnoitus/index.htm#

,Tämä on mustikkaa, ei elämää

Tämä on vadelmaa, ei elämää, kirjoitti Tolstoi vaimolleen Olga Knipersille.

Nyt se on minulle mustikkaa.

Makoilin männynrunkoa vasten sammaleisella tuolilla, jalat ylös sammaleista kantoa vasten. Siis metsäisessä nojatuolissa. Muutamia harhailevia pilviä leijaili ohitse, yksi niistä oli muodoltaan ensin keiju, sitten pitkänokkainen lintu, sitten apina ja sitten sen pilvenhattaran oli joku taivaan pikkuolio popsinut sukkelasti poskeensa. Oli vain sininen taivas ja heinäkuun aurinko metsän puitten lomasta minua lämmitti.

No eihän tuo riitä, ei, vaan vieressäni oli täysi ämpäri mustikoita, pulleita ja mehuisia. Olin napsinut suuhuni mustikat, jotka siinä makoillessani käsin yletyin.

Jospa vielä hieman kurottaisin tavoittaakseni mustikkavarret takanani...

En siinä edes ajatellut, että näissä metsissä tassuttelee karhuja. Niitä, jotka kesäisin hakeutuvat tänne rajan Suomen puolelle ruokaisammille apajille ja sitten tallustelevat takaisin rajan yli rauhallisimmille maille talvinunillee.

Vastikään on ilmestynyt kirja Tolstoin ja Olga Knipersin kirjeenvaihdosta. Sen haluaisin lukea.

Venäjän sielu?

Nizhni Novgorod tuo mieleen kaukaisen historian. Kuka Venäjän yhdisti yhdeksi valtakunnaksi? Liittyykö Nizhni Novgorod siihen? Nimi kuitenkin tuo mieleen jotain pohjimmaista venäläistä. Kaupunki on reilut 400 km Moskovasta Trans-Siperian junaradan varrella ja siellä aiomme pysähtyä.

Gorki, kirjailija Maxim Gorkin mukaan, on kaupunkin neuvostoaikojen nimi. Kaupunki oli suljettu ulkomaalaisilta liki 90-luvulle asti. Fyysikko Sakharov vietti siellä karkoituksessa viitisen vuotta. Tarkistettuani sain tietää, että kaupungissa on 1,3 miljoonaa ihmistä. Mistähän olin saanut sellaisen käsityksen, että se on pieni, historiallisia rakennuksia, puukirkkoja täynnä oleva kaupunki! Volgan rannalla. Volga!

Nyt alkaa tuntua siltä. että Venäjän suuruus ei ole meille matkalaisille oikein hallussa. Alkaa tuntua myöskin siltä, että monet uskomuksemme ja todeksi luulemamme asiat eivät olekaan niin selviä. Löydämmekö Venäjän sielun, saammeko edes pientä tuntumaa siihen, mitä on venäläisyys? Voiko sellaista noin suuressa maassa ollakaan? Ehkä venäläisyys sellaisena kuin me suomalaiset sen koemme, onkin vain rajan takaisen lähiseudun venäläisyyden tuntemuksista kehkeytynyt mielikuva?

Onko se surumielisyyttä? Onko se kaipuuta? Onko se suurta rakkautta ja suuria tunteita?
Onkos e vieraanvaraisuutta? Onko se äkkirikkautta? Miliisin mielivaltaa? Äksyjä vaunupalvelijoita? Piroshkeja myyviä babuskoita? Mieleen tulee samalla neuvostoajan karkoitukset Siperiaan, Sofi Oksasen Puhdistuksen kertomuksen arkielämän rujous. Miten neuvostoaika on jättänyt jälkensä Venäjälle? Minulla on kuitenkin sellainen perimmäinen tunne, että pohjimmaltaan venäläiset ovat tunteikkaita, syvällisiä ihmisiä, joille elämä on suuri, niinkuin heidän maansakin.

Matkalukemiseksi olemme valinneet ainakin Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja ehkä Gogolin Kuolleet sielut.

Sain selville, että maatushka, tai oikeammin martjoshka, ei olekaan perinteinen venäläinen lelu, vaan keksitty juttu ei niin kaukana menneisyydessä. Nyt se on Venäjän symboli; perinteisen oloinen monistuva babusk-nukka pihlajanmarjoineen tai Putin aikakauden muiden poliittisten hahmojen kanssa.

Venäjän ja Suomen yhteiset karhut

Ihminen ja karhu kohtaavat usein metsässä. Useimmiten siitä tietää vain karhu.

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin joitakin yhteneväisiä asioita Venäjän kanssa, jotka kuuluvat arkipäiväämme itäisessä Suomessa rajan pinnassa. Karhu on Venäjän symboli, mutta ne ovatkin meidän yhteisiä nalleja! Karhut viettävät kesää Suomen puolella, mutta vaeltavat rajan taakse rauhallisimpiin metsiin talviunille.
Heti avattuani paikallisen lehden Etelä-Saimaan Lappeenrannassa, osui silmääni koko sivun artikkeleita karhuista, elintavoista, levinneisyydestä ym. Seuraavana päivänä taas koko sivu karhuista. Aikamoinen ero aamuiseen Hesarin lukemiseen.

Menen kohta tutkimaan pari varmaa ltattipaikkaa. Ensimmäisen kerran elämässäni mietin miten uskallan. Pitääkö kilistellä kelloja, rompsutella kovaäänisesti vai miten karkottaisi mahdollisen karhun ja nimenomaan pikku pentujaan suojelevan äitikarhun. Olen marjastanut ja sienestänyt paljon yksin, mutta ennen oli usein Honey-koiramme mukana.

Vasta vähän aikaa sitten tuossa läheisessä Joutsenon keskustassa karhu oli tallustellut lastenkodin pihaan. Lapsuudenkotini on aika lähellä kuutostietä, mutta sen toiselta puolelta voi karhu vaeltaa metsiä pitkin helposti lähelle, samoille tattiapajilleni kenties.

Karhujen levinneisyys on kasvanut sitten kouluaikojeni 60-luvun, jollloin en muista kuulleeni karhuista varoituksiakaan, vaikka kuljimme perheen kanssa kaukana isoilla soilla ja metsissä marjastamassa.

Niin, ne tatit.
Tatit ovat parasta lähiruokaa, ekoruokaa ja sitäpaitsi niin kauniita pulleroita. Mikä se tatti nyt on venäjäksi. Harmi, annoin pois isot sanakirjani vuosia sitten, kun ajattelin etten niitä enää tarvitse. Ostin pienen fraasikirjan matkaa varten. Se on Hesassa.

Katselin sekä Lonely Planetin, että Berliozin versioita, joista B. tuntui paremmalta ja kertoi enemmän tavoista ja käytännöistä. En keksinyt hyllystä Venäjä-Suomi versiota, mutta englanninkielinen käy hyvin. Mutta hei, taas unohdan internet-ajan, nettisanakirjasta voisi tatin tarkistaa.

Venäläinen tattiruukku , kermainen paksu ja tattien tuoksuntäyteinen, on paras tattiruoka. Kiireinen kotikokki paistaa tuoreet tatit pannulla sipulin kanssa ja laittaa happaman maalaisruisleivän päälle. Hieman tilliä tai persiljaa. Nam. Vähemmän kiireinen keittää uudet perunat ja lorauttaa kunnon kermaa tattien kera ja antaa sen hetken, vain hetken hautua pannulla. Nam nam,

Otanko läppärin matkalle mukaan?
Poikani sanoi, että äiti, mene tietotekniikan peruskurssille. Hyväksytään. Tietokonetaitoni ovat joskus ykkösluokkaa, mutta joskus avuttomat. Perustekniikkaa pitäisi opetella. Töissä oli aina apuri, joka sanoi: paina tuosta napista. Ja ajattelu, mihin kaikkeen tietokonetta voi käyttää, on välillä hakusessa.
Nyt juuri näppäilen hiirettömällä läppärillä, mihin en ole tottunut. Huh, opettelua, melkein hiki.
Niin, tämä on ensimmäinen kerta kun olen ottanut läppärin mukaan lomalle. Tätä käyttää yleensä poikani ja sain puhuttua, miten tärkeää on pitää huolta blogistani ja tutkia matkaan liittyvää aineistoa. Varsinaiselle matkalle läppäriä ota. Päivitän internet-kahviloissa jos sellaisia eteen tulee. No nyt, tatti-sanan etsintöihin! Niin osaamme etsiä ruokalistalta oikeita ruokia.

Sieni on venäjäksi grib. Mutta tatti?

Lainasinkin tällä välin kirjastosta audiokasetin autooni, venäjänkielen matkustelufraaseja...ja kuuntelen sitä ajaessani. Huomaan, että vuosia sitten opitut asiat putkahtavat helposti uudelleen mieleen, No, ainakin numerot. Harashoo!

Ikkunasta akkunaan

Kapakasta tyrmään

Kiipeliin ja putkaan

sapiskaa ja sassiin

tolvanoille ja voroille

Siitähän tuli ihan runonpätkä...kaikki sanat ovat nimittäin venäjänkielestä suomenkieleen lainattuja.

Niitä onkin aika paljon. Sanoilla pärjää jo melko pitkään Venäjällä.

Siistii.

Myös lainasana. Katso lisää linkistä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_ven%C3%A4j%C3%A4n_kielest%C3%A4_suomen_kieleen_lainatuista_sanoista Wkipedian luettelo venäjänkielestä lainatuista sanoista

Tarvitsenko S-koukun ja lämpöpeiton ja termosmukin?

Pakkasin kaikki mahdolliset tavarat. Nyt voin tehdä preliminääripunnituksen, ettei 10 kg ylity, mieluiten alle. Alkaako olla jo liikaa painoa? Tein listan, mitä pitää viime hetkellä muistaa lisätä. Kuten uikkarit ja lenkkarit. Löysin vahingossa tarvitsemani sopivan kevyenkevyen 3/4 takin, jossa vetoketju ja joka pitää vähän sadetta. Ostin myös termosmukin, Haltin kevyen kevyen päivärepun ja pikkuruiseen kääröön pakatun lämpöpeiton 3.50 e, jotka keksin katselemalla retkeilyvarusteita Sellossa. Punnitsin mukia kädessä, painaako liikaa. Se olisi aika ihana matkalla. Venäjänkielen fraasisanakirja voisi olla hyvä ostos.

Junalipun voisi jo ostaa. Taidamme matkustaa suoraan Moskovaan Tolstoi-junalla, joka lähtee illalla klo 17.52 olisi aamulla perillä. Näin on mukava, ehtii katsella majapaikan huoletta. Moskovassa en ole koskaan käynytkään. 2. luokan lippu Hki-Moskova maksaa 101,60 e.
VR:n sivuilla ja Wikitravel-sivuilla on paljon tietoa.

Mielenkiintoista verrata Pietaria ja Moskovaa ja sitten kaupunkejä Venäjän läpi matkatesamme. Pietari on tuossa rajan takana ja niin täynnä historiaa ja upeita rakennuksia viikkokausien reissuksi; verrattuna näkemiini Euroopan historiallisiin paikkoihin Pietari on aarreaitta. Olin joskus 90-luvulla tutustumassa venäläiseen kouluun Millionnaja Ulitsalla, aivan Eremitaasin takana. Vaatimaton hostellikin oli siinä samalla kulmalla. Hostellissa piti pyytää babuskalta kuumaa vettä. Tunsin astuneeni Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen romaanihenkilöksi silloin syysiltoina Pietarissa.


http://wikitravel.org/fi/Trans-Siperian_juna, Wikitravel
http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/aikataulut/index.shtml, VR aikatauluja
http://eng.rzd.ru/wps/portal/rzdeng/express?STRUCTURE_ID=46 Russian Railways timetables in English

Matkavinkki 10. Joka vaunussa on samovaari, eli itsekeittäjä, josta saa kuumaa vettä. Sen voi pullottaa ja jäähdyttää juomavedeksi. Saat siis juomakelpoista keitettyä vettä. Jos haluat ottaa mukaan puuroja kertapakkauksissa, saat kätevästi kuuman puuron aamiaiseksi. Tämä vinkki Wikitravelin sivuilta. Siellä ei suositellakaan turhien ruokamäärien raahaamista mukana, sillä asemilta saa kaikenlaista hyvää syötävää paikallisilta asukkailta lähinnä muodolliseen hintaan. Ravintolavaunuissa tarjotaan perusvenäläistä ruokaa, kuten seljankaa ja blinejä.

Matkavinkki 11. S-koukku, ystäväni mainitsi reppumatkaillessaan kaivanneensa edes naulaa, mihin ripustaa reppu, tai toista naulaa, mihin ripustaa takki. Siinäpä keksin, että pieni S-koukku tai kaksi ei paljoa paina ja sen voi nakata vaikka sängynpäätyyn tai johonkin ulokkeeseen, ja siinä on paikka repulle, ettei tarvitse sitä lattialle levittää. Siinä ihan ikioma vinkkini.

kuva: Venäjän viisumia hakiessa kävelin Etelä-Esplanadilla. Tumma ja sateinen päivä ja Kappelin kupoli.

Baikal ja Saimaa

Putin ja Obama

Obama oli juuri Moskovassa. Halusin lisätä sen tähän vain ajan merkitsijänä...kun Obama vieraili Moskovassa, pakkasin laukkujani ja tutkin junareittejä Venäjänmaan läpi.

Saimaan rannalla opin uimaan. Baikal-järvellä aiomme mennä uimaan.

Suomessa on niin upea vesistö, ja olisiko vähän niin, ettemme sitä oikein osaa arvostaa. Katselemme jonnekin kaukomaille, jos siellä olisi jotakin hienompaa, erikoisempaa. Onhan toki, mutta kotona Suomessakin on paljon, mitä muualla maailmassa sanottaisiin eksotiikaksi.

Tsaikkaa ja lepuskoita

Huomenna ajelen Lappeenrantaan ja pulahdan Saimaaseen. Ajattelen, mitä kaikkea onkaan aina ollut kotiportiltani kävelymatkan päässä. Sininen Saimaa, joka on nyt äänestyksessä yhdeksi maailman uudeksi seitsemmäksi ihmeeksi. Saimaan kanava kulkee läheltä ja rajan läheisyys on linkittänyt meitä itä-suomalaisia vahvasti Venäjälle päin. Juomme tsaikkaa, leivomme lepuskoita - oi nuo suosikkini ohrajauhoista ja perunasta tehdyt kakkarat. Kulinaarisia yhtäläisyyksiä on paljon. Entäs laulut, hartaudella ja antaumuksella Uralin pihlaja, Moskovan valot...

Salaisuuksien junavaunut

Lapsena muistan pimennetyt, lukitut mustat junanvaunut, outoja kuluneita kirjaimia, joita emme ymmärtäneet; ne vievät mennessään salaisuutensa läpi Suomen. Yritimme nähdä edes valontuikauksen jostain, mutta ei. Asuimme radan läheisyydessä.

Nuijamaan rajavartiotornin pojat tulivat kerran auttamaan rajan takaisia puita ihmettelemään tullutta pakistanilais-suomalaisa seuruetta, sillä olimme juuttuneet lumeen. -Tuolla se Neuvostoliitto on, nuo puut, katso! Pojat olivatkin ihan iloisia ja rentoja. Mutta vieraita pelotti vapinaksi asti. Olimme ottaneet juuri ennen valokuvaus kielletty-kylttiä jonkun kuvan...

Kuvia ei saa niin lähellä rajaa kai vieläkään ottaa. Koulukaverin koti oli jännittävä, kotirannan toisella rannalla oli Neuvostoliitto. Raja oli suljettu 1960-luvulle asti.

Nyt kanavaa pitkin kulkee useita sisävesialuksia täynnä päiväturisteja, huviveneitä, rahtilaivoja puutavaralastissa. Kanavan vierellä kulkee tie, jota pitkin paikkakuntalaiset säännöllisesti ajaa hurauttavat rajan yli hakemaan bensaa. Juna Moskovaan, Tolstoi tai Sibelius, ikkunassa pitsiset verhot ja ikkunapöydällä kellanvaloinen kutsuva pöytälamppu, kulkee Helsingistä Vaalimaan rajan kautta päivittäin iloisesti kuin vilkuttaen, ei enää salaillen pimein ikkunoin.

Kameleontti ja komeljanttari, kaikkien aikojen kaksoisveli

Jevgeni Jevtusenko on ehkä tunnetuin venäläinen elossa oleva runoilija, syntynyt Baikalin rannalla Zima-nimisessä pikkukaupungissa, Irkutskin alueella Siperiassa. Vesijuoksukaverini Maarit antoi minulle Baikal-runon sanat. Suomentajaa en valitettavasti tiedä.

Muisto Siperiasta

Sinä sanoit että turha on itkeä

ja kenties on todellakin turha itkeä

kenties on uitava

kylmissä virroissa

uiden voitettava öinen vesi

sen virratessa alitse käsien

uiden lahjoitettava itselleen

vastapäisen rannan vapaus

minun oli hyvä hengittää syvään

kaukana Siperiassa

missä heikkoina ja luottavaisesti

kasvit taipuivat lähelle.

Miten kertoa sinulle

mitä on tapahtunut?

Esineet välkkyvät minussa

ja lähenevät sinistä.

Baikalin kätketty syvyys

missä lohet uivat hitaassa vedessä

missä säihkyen lyövät pyrstöt ylitse pinnan

ja rantojen talot

ja värit tihentyneet kirkkaiksi liljoiksi

jotka tuokiossa lakastuvat käsiin.

Kuinka minua houkutteli

noiden jokien syvyys.

Kizilin hiottu vesi

oli kylmä kuin liekki

ja minä muistin jälleen

että siellä

etäisessä maassa

lähellä maata minun ei tarvitse sanoa pienintäkään valhetta.

http://www.yleradio1.fi/punainenheinakuu/neuvostoliittosanasanalta/id1790.shtml

http://en.wikipedia.org/wiki/Yevgeny_Yevtushenko

http://fi.wikipedia.org/wiki/Baikaljärvi Baikal

kuva 2. Baikalilta: Wikimedia Commons

kuva 1. Ilta Saimaalla, http://www.yle.fi/

Jekaterinburg on niin kaunis nimi. Mennäänkö sinne?

Ystäväni mainitsi, ettei blogissa ole tarkempia suunnitelmia matkasta, jotain konkreettista tarvittaisiin. No ei kovin paljon olekaan suunniteltu. Reitti on avoin Siperian kautta eteenpäin. Mietimme vielä, miten tarkkaan päätämme mitäkin etukäteen. Matkan alkuun on kolmisen viikkoa ja matkaan varattu aikaa seitsemän viikkoa. Olen saanut paljon kommentteja suullisti, mikä on hienoa. Toivon kommentit blogiin, lukijaystäväni, kaikille nähtäväksi, ja ehkä muille matkalaisille vinkiksi. Tosin kirjoittelen niitä kovasti muistiinkin, kaikki eivät toki blogia seuraakaan. Niinkuin äiti. Nuoremmat kertovat hänelle sitten matkan varrella saamansa viestit.

Siispä kerron tässä lyhyesti suunnitelmamme joten kuten yhteenvetona aiemmista postauksista. Blogin tarkoitus on tässä alussa juuri kasata kokoon tunnelmia ja ajatuksia siitä, mitä oikeastaan matkalta haluamme ja miten suunnitelmissa etenemme. Tämän päivän vinkkiajatuskaan ei ole sieltä tärkeimmästä päästä. Rintsikkapussukka.

Suunnniteltua tai suunnilleen mietittyä:

Matka alkaa junalla noin 3.7. Helsingistä Pekingiin ja palaamme Pekingistä tai jostain Kiinasta noin 15.8. mahdollisesti lentäen.

Emme varaa hotelleja tai hostelleja. Tyydymme nukkumapaikkaan jossakin.

Pysähdymme mahdollisesti päivän junassa istumisen välein ja pysähdymme päiväksi, kahdeksi, kolmeksi tai pidemmäksi aikaa. Tai miten jaksamme. Tai miten saamme lippuja eteenpäin.

Sain Lonely Planetin Russia-opuksen. Onpas se painava! Ehkä hankimme Kiinan vastaavan.

Suunnitellut pysähdykset: Irkutsk ja Baikalin retki, Ulan Ude, Ulan Baatar ja Mongolian arojen retki, joihin menisi kolmisen viikkoa. Sitä enne pysähdykset parissa kolmessa kaupungissa Trans-Siperian junareitin varrella.

Viisumit Mongoliaan ja Kiinaan ovat valmiina. Venäjän viisumin hakuprosessi kestää vielä.

Jekaterinburg

Kiinan viisuminhakumatkalla tänä aamuna keskustelimme mukaan otettavista matkatavaroista. Muistin vielä erotessamme Venäjän kaupunkien tutkailustani ja kutsuin Eevaa vielä auton ikkunasta:

- Jekaterinburg on matkan varrella.

- Jekaterinburg on kaunis nimi.

- Mennään sitten sinne.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jekaterinburg;

Jekaterinburg (ven. Екатеринбу́рг), aiemmin Sverdlovsk (Свердло́вск; 1924–1991), on suurkaupunki Venäjän Sverdlovskin alueella. Se sijaitsee Uralvuorten keskiosassa, Aasian puoleisella vuoristotasangolla Toboliin laskevan Isetin varrella. Boris Jeltsinin kotikaupunki.

Junamatka Moskova-Jekaterinburg 25 h. Kirjailija; Pavel Petrovich Bazhov (Павел Петрович Бажов)

kuva: http://ekburg.ru/english_version/

Matkavinkki 7. Rintsikkapussukka. Ompele puuvillakankaasta pieni pussukka, sellainen ohuella juoksunauhalla kiristettävä. Nauhoilla voi sitoa sen rintsikan olkaimeen. Sisään suuremmat setelit ja pussukka liiveihin. Nauhasta pussukka nousee helposti pois eikä pääse putoamaankaan. Kuin pieni rahahissi. Eevan äidin vinkki, vanha käytössä koeteltu juttu, jonka Eeva näytti käytännössä. Vetäisi pussukan siinä kadulla esille. koko noin 5 x 7-8 cm. Niin niin, miehillekin on oma versionsa. Siitä ei tässä rouvamatkaajien blogissa tarkempia ohjeita.

Matkavinkki 8.

Passi ja viisumit kannattaa skannata muistitikulle matkalle mukaan. Ehdoton nappivinkki Maijalta.

Hurmaava yö

Bulevardin ja Sinebrychoffin korttelin keskiyön kuvakulmat olisivat voineet olla Pietarinkirjan kuvituksesta. Tai Ateneumin seutu. Niinkuin illallispöytämme; uusia perunoita, silliä, tilliä, sipulia.

Meidät oli pyynnöstäni kutsuttu Helin ja Arvon Burjaatian matkakertomusta ja kuvia kuuntelemaan ja katselemaan. Heidän matkansa oli yhtämittainen junamatka...Ulan Udeen.

Ruoka ravintolavaunussa oli ollut erityisen maukasta (jotkut muut kommentit ovat suorastaan haukkuneet junaruuat), vaunuosastot mukavia, babushkojen pirozhkit maukkaita, aika kului seurustellessa. Mukava ja leppoisa fiilis matkustuksesta läpi Siperian.

Mutta ne kuvat, oi Arvo oi Arvo, aluksi ajattelin että tämä oli aina vitsailevan ja leikkisän Arvon, no, vitsi. Mutta niitä kuvia ei vaan ammattikuvaajan arkistoista 10 000 kuvan joukosta löytynytkään. Arvo Anteron Studion sivuilla on kuitenkin parhaimmat näyttelykuvat matkaltaja Viipurin kuvia . No mitä siitä, illastimme parvekkeella näkymänä Sinebrychoffin korttelin salaiset rappuset ja kulmaukset, kuuntelimme Heli Keinosen uudelleen äänittämiä 60-luvun lopun lauluja....Karjalan kielellä niitä Ruskie neitsyt, valgie neitsyt ja muita lauluja, jotka ikäisemme niin hyvin muistavat. Samalla katsoimme Arvon tekeillä olevan Vienan Karjalan valokuvakirjan kuvia. Suuren Venäjän tunnelmia, joka tapauksessa.

Studio Arvo Antero,

valokuvia Trans-Siperian matkalta ja Viipurista

Yö Helsingissä, kuin Pietarissa, omistettu tyttärelleni Melbournessa

Mikä ihanampaa, mikä minut sai hurmokseen illan mittaan, oli pikku Lexukseni (eikun Lumix!) saama palaute. Kamera on hyvä, suorastaan erinomainen, sanoi Arvo ammattilainen! Samalla sain näyttää ottamiani kuvia ja uskon, että Arvon antama palaute niistä oli etupäässä positiivista, tai ainakin sellaiseksi sen käsitin. Siis kuvaamaan. Tässä linkissä lisää tuon maagisen heinäkuun yön tunnelmia Helsingistä 2.7.2009. Bulevardin ja Sinebrykoffin seutu on paljon samanoloista kuin olisi Pietarissa. Miksi ei, raja ja Pietari eivät ole koskaan olleet kaukana.

Nämä kuvat on omistettu Melbournessa historiaa ja antropologiaa opiskelevalle tyttärelleni, joka kaipaa Helsinkiään tavattomasti. Joka myös antoi minulle pikku Lexukseni (Lumixini). Se tuli Austraaliasta vasta vähän aikaa sitten. Opettelen tiuhaan sen ominaisuuksia, että saan matkalta kuvia!

Matkavinkki 6. Ota mukaan parin metrin naru, muutama pyykkipoika ja pyykinpesuainetta. Matkasta väsyneenä ei heti tarvitse lähteä etsimään kauppaa ja saa matkapyykin kuivamaan melkein minne vaan.

kuvat: omat

Seitsemän aikavyöhykkeen läpi

Etsin netistä erilaisia matkaajia erilaisine kokemuksineen:



Maailmanmatkustaja Soili Nummela kirjoittaa: Venäjä ei jätä ketään kylmäksi. Junamatka jäi mieleen, koska pelkkä Siperian rata tarjosi paljon elämyksiä. Matkalla ylitettiin Ural-vuoristo, seitsemän aikavyöhykettä sekä 13 suurta jokea mm. Volga, Kama, Irtysh, Ob ja Jenisej. ”Juna kulki läpi Äiti-Venäjän, kuljimme noin 1000 kilometriä jokaisena matkapäivänä. Näimme paljon kaupunkeja matkan varrella: Perm, Jekaterinburg, Novosibirsk, Krasnojarsk ja lukuisia pienempiä kaupunkeja."

Me matkalaiset pidämme uimisesta. Uiminen maailman suurimmalla järvellä Baikalilla olisi kokemus, entä nuo suuret joet! Onnistuisimmeko pysähtymään jossain joen tuntumassa? Olen vesijuossut ja uinut ahkerasti kuntoa parantaakseni, että jaksan kävellä ja kantaa rinkkaa. Nyt on 5 päivänä vesijuoksua putkeen, tunti kerrallaan, mutta tänään pidän uimavapaan.



Matkavinkki 5. Asemilla voi käydä laiturilla ostamassa eväitä babushkoilta, kuten "pirozhki" eli piirakoita (kaali, sieni,liha tai kananmunatäytteellä). Ne ovat yleensä vasta paistettuja ja turvallista syötävää. Äitini teki näitä vaaleista jauhoista tehtyjä piirakoita riisitäytteellä usein.

Rouvat ja karpaasit matkustavat eri tavalla?

Luin nuorten karpaasien yhtämittaisesta matkasta Moskova-Peking - siis 6 päivää yhtäsoittoa.
Junassa oli paljon nuortakin matkaseuraa eri maista. Mitähän eroa matkatavassamme on, kun ikäeroa on reilusti? Kuitenkin, jos tuolle matkalle lähtee, täytyy olla tietynlainen matkaaja iästä huolimatta. Niinkuin pojat sanovat, nyt ei mennä Peruun lihapullia syömään. (kuva: karpaasien blogista jostain matkan varrelta)
Poikien kuvat ovat tässä vaiheessa mukavia ja informatiivisia katsella, kun oma pikkuinen Lexus odottelee vielä käsilaukussa. Siitä tulikin mieleeni. Millainen käsilaukku vai ei käsilaukkua?

Käsilaukku ja rinkka

Pienempi laukku vai sellainen monen osaston matkasalkku-käsilaukku? Miten sen kantaa rinkan kanssa? Siinäpä probleema!
Ostin sellaisen kätevän vyön, joka ei pömpötä, sinne mahtuu hyvin passi ja rahat. Se tuntuu turvalliselta. Ehkä sen lisäksi muut tavarat saavatkin olla pienessä rinkassani. Siis ei käsilaukkua. No mutta olisin ollut niin mielelläni muumimamma maailmalla! Olen kokeillut kantaa rinkkaa ja kävellyt helposti tunnin se selässä 10 kg lehtiä painona. Enempää en aio pakata.

Muita matkatavaroita? Jossain vaiheessa teen listan. Aiheesta seuraavat matkavinkit.

Matkavinkki 3. Marketta Horn, joka on kirjoittanut matkakirjan Neljän dollarin päivä, neuvoi äskettäin televisiohaastattelussa, että välttämättömimmät matkatavarat ovat: kuksa, silkkilakanasetti ja juomapullo (jonka voi ottaa vaikka roskiksesta). Marketta Horn puhuu ekologisesta matkustamisesta ja matkusti Aasiassa ja Australaissa matkassaan vain 2 hupparia, muistaakseni toinen oli Amnestyn.

Matkavinkki 4. Silmiini osui kerran urheiluosastolla mikropyyhe, sellainen isohko. Kun se oli vielä australialainen (tähän on syynsä entisenä sydneyläisenä, tytär ja vävy opiskelevat Melbournessa), ja kevyt, ostin sen vesijuoksupyyhkeekseni. Se imaisee vettä hyvin ja kuivuu nopsaan. Ja se onkin täydellinen matkapyyhe. Tosin pientä luksusta.

Trans-Siperian junareitit

http://http://www.waytorussia.net/TransSiberian/Route.html

Englanninkielinen sivusto ja paljon tietoa Trans-Siperian junareitistä.

Matkavinkki 2
Muista pysytellä omalla laiturilla tai muuten lähellä asemalla pysähdysten aikana. Ystävilleni kävi niin, että pitkä juna oli tullut väliin ja oli vähällä käydä niin, että 3 ihmistä jäi etsimään sopivaa kiertotietä takaisin laiturille jossakin Siperian kaupungissa, mutta matkatavarat matkustivat eteenpäin. Helin vinkki.